Kisa-aamuna heräsin virkeänä. Olin nukkunut kuin pieni koiranpentu, lähes 8 tuntia putkeen. Mahtavaa! Olin niin iloinen jo sen takia, että olin pystynyt nukkumaan yöni hyvin. Paino oli alimmissa lukemissa kuin koskaan aikaisemmin dieetillä, 54,1 kg. Vikalla viikolla multa lähti siis ainakin kilo! Hurjaa, mutta homma meni juuri niin kuin pitikin. Tyhjennys ja viimeistelyt onnistuivat.
Aamupalaksi riisiä ja metukkaa. Nestettä 2 desiä. Vuorossa oli kolmas värikerros ja sen kuivuttua lähdin meikkiin ja kampaukseen. Meikin ja kampauksen teki Netta Purhonen. Tavoiteltiin aika perinteistä kisalookkia ja vahvaa silmämeikkiä. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Ja vinkkinä jos joku aikoo kisata, niin paljon helpompaa, kun joku muu tekee sulle meikit ja hiukset. Itse koin ainakin, että pääsin helpommalla, kun ei tarvinnut väkertää niitä omatoimisesti.
Kiitos kauniista meikistä ja hiuksista Netta! <3
Olin koko aamupäivän hyvillä mielin ja yllättävän virkeä. Kannustusjoukkoja alkoi putkahdella ovesta sisään, kun viimeisiä värikerroksia vielä kuivattelin. Kisaväri näyttää todella tummalta kodin valoissa. Sitten kun katsoo kuvia lavalta, niin väri näyttää kisoihin juuri sopivalta. Kisaväri onnistuikin oikein hyvin. Se oli tasainen ja hyvä. Kiitos kärsivälliselle värin levittäjälle! <3
Eikö näytä aika tummalta?
....mutta katsokaa miten hyvältä väri näyttää lavalla! ;)
Ei siinä jäänyt paljonkaan luppoaikaa, kun piti jo suunnata Paviljonkiin. Tukijoukot ja minä erosimme aulassa ja minä puikkelehdin takahuoneeseen. Käytävät olivat täynnä ruskeita ja timanttisia tyttöjä. Sain laskettua kassin johonkin minimaaliseen vapaaseen kohtaan ja aloin valmistautumaan. Kuminauhalla jumppaa, bikiniliimaa, öljyä... Milloinkas sitä sipsiä piti syödä? Ja nytkö jo piti suklaata ottaa? Aika takahuoneessa hujahti hurjan nopeasti. Ehdittiin ottamaan muutamia räpsyjä puhelimella ja sitten pitiki jo mennä.
Valitettavasti kuminauha hävisi jonnekkin tällä reissulla...
Mua ei ihme kyllä ahdistanut yhtään nähdä kilpakumppaneita. Sitä oli niin innoissaan ja kaikki oli niin uutta ja jännittävää.
Eliminaatiokierros lavalla oli huikea! Olin ihan fiiliksissä. Mutta ai kauhea, kun mun jalat tärisi ja tuntui, että liikun todella jähmeästi. Eliminaatiokierroksen jälkeen takaisin lavan taakse. Tässä kohtaa noin puolet tiputettiin pois. Pääsin oman sarjani 15. parhaan joukkoon. Se oli mulle jo saavutus.
Toisella kierroksella liikkuminen tuntui sulavammalta ja nautin kyllä niin paljon. Olin ihan hymyssä suin koko ajan. Olin viimeisessä vertailussa, joten siinä kohtaa tiesin, etten sijoitu sen paremmin. Yleensä parhaiten sijoittuvat otetaan ensimmäisenä vertailualueelle. Joka tapauksessa olin 15. parhaan joukossa ja se sai tällä kertaa riittää.
Takahuoneessa odotin varmistusta siitä ketkä pääsevät jatkoon. Kuten arvasin, oma matkani yleisessä sarjassa tyssäsi siihen. No niin, mitäs sitten. Matka jatkuu! Nimittäin junnuna! ;) Siinä kohtaa en ehtinyt murehtimaan sitä, etten sen paremmin sijoittunut yleisessä sarjassa. Iloitsin siitä, että pääsin tavoitteeseeni eli 15. parhaan joukkoon, Olisi ollut kurjaa karsiutua jo ensimmäisellä kierroksella. Sain sentään käydä 2 kertaa lavalla. Sain lavakokemusta 2 kertaa! :)
Valmentajalta sain heti palautetta, että kädet karkasivat etuasennossa liian auki. Muuten olin kuulema upea! Nyt kun katson kuvia, niin voi hyvä tavaton, että ne kädet muuten karkaavat levälleen! Huh, ihan hävettää. Käsien karkaamisessa on se huono, että se syö olkapäitä ja ei näytä niin tasapainoiselta. Silloin minun paras fysiikkani, minun paras figuurini, ei pääse niin hyvin oikeuksiinsa. Se harmittaa, sillä kunto oli niin kireä ja nyt en saanut sitä näyttämään juuri parhaimmalta anatomisessa asennossa edestä.
Tässä näkyy mitä tarkoitan, kun "kädet karkaa".
Vaikka se harmittaa, niin pitää ottaa huomioon, että oli mun ekat kisat. Ei kaikessa voi heti onnistua. Täytyy olla jotain kehitettävää. Hengitin myös hirveän tiheästi. Sitä en itse tajunnut, koska olin niin into piukeana! Olin niin innoissani, etten edes tajunnut hengittäväni erityisen tiuhaan tahtiin. Jospa sitä ensi kerralla ottaisin vähän rauhallisemmin. ;)
Onneksi minulla on siis uusi mahdollisuus. Kolmen viikon päästä on junioreiden SM-kisat Lahdessa. Toisaalta hyvä, että nämä virheet - tai pitäisikö sanoa kehityskohteet - sattuivat Jyväskylässä, niin voin hioa ja parantaa niitä sitten Lahtea varten. Varmasti myös se helpottaa, että olen käynyt kerran jo kisoissa. Ei tarvitse jännittää ensikertalaisen jännitystä.
Tässä olen ruotinut näitä kehityskohteita, mutta mietitäänpäs mitkä asiat menivät hyvin. Ensinnäkin se kisaväri. Olen siihen tyytyväinen. Kynnet ja ripset olivat kauniit. Meikki ja hiukset olivat hyvät. Pohditaan sitten Netan kanssa tarvitseeko kasvoja tummentaa lisää Lahteen vai ei. Bikinit istuivat ja tykkäsin niistä. Käännökset ja liikkuminen olivat hyvät ja koin liikkumisen sulavammaksi toisella kierroksella. Jalat eivät krampanneet. Olin hyvinvoiva. Mulla oli ihan älytön kannustustiimi. Muistin hymyillä. Pääsin 15. parhaan joukkoon. Ja tärkein: nautin joka sekunnista.
Kokemusta rikkaampana lähdettiin tukijoukkojen kanssa kotia kohtia. Matkalla tajusin kuinka janoinen olinkaan. Oli myös käsittämätöntä kuinka erilaiset mielihalut ruokia kohtaan oli kisan jälkeen, kuin mitä olin kuvitellut. Saatuani kylmää juotavaa, sain puolikkaan burger-aterian alas. Oli yllättävää kuinka äkkiä stoppi tuli. Ei maistunut enää mikään. Ja rupesi väsyttämään. Olin ihan raato. Väsytti niin vietävästi.
Väsymyksen lisäksi jano vain jatkui. Janotti kuin nääntynyttä eläintä. Vatsaa alkoi kivistämään ja makuuasento olikin paras väsyneelle ja tukalasta olosta kärsivälle kropalle. Makasin ja join vettä. Ja lopulta nukahdin.
Ramasee.
Yöllä heräsin neljän aikaan valvomaan. Stressasi ja ahdisti. Valvoin aamuun asti ja lähdin yliopiston tutkimuksen välimittauksiin. Niin eli sunnuntai aamuna odottivat fitness-tutkimuksen mittaukset.
In Bodyn tulokset kuitenkin ilahduttivat. Dieetin aikana multa on lähtenyt rasvamassaa 4,3 kiloa ja lihasmassaa vain 400grammaa! Ja rasvaprosentti näytti 7,5. Dieetti on mennyt sitten juuri niin kuin pitikin! Eli rasvaa on saatu lähtemään, mutta ei olla jouduttu tekemään sitä lihasmassan kustannuksella. Ihan ymmärrettävää, että lihasmassaa on hieman lähtenyt, mutta pääasiassa massa on lähtenyt juuri sieltä mistä pitikin, eli rasvasta. Olen niin mielettömän tyytyväinen kisakunnon rasvaprosenttiini! :)
Tutkimusten jälkeen palasin kotiin ja söin. Nyt leipä maistui. Mutta eikös se kohta vatsaa jo taas kivistänyt. Ja turvotti niin älyttömän paljon. Keskivartalo oli kuin pinkeä pallo, tankki, pötkylä. Lähdettiin ystävän kanssa kaupungille vähän kävelemään. Olokin hieman helpotti ja selvittiin jossain vaiheessa jopa pitkään odottamaani Pannukakkutaloon. Valitsin tutun ja turvallisen valkosuklaa-vadelma pannarin. Se oli juuri niin hyvää kuin muistin, mutta valkosukaa olikin ehkä turhan makeaa. Taaskaan en päässyt annosta loppuun ennen kuin stoppi tuli. Makoisaa se kuitenkin oli.
Mutta voi sitä vatsan turvotusta. Koko sunnuntain olo oli tukala. Joka kerta kun olo hieman hellitti, ryntäsin syömään jotain, kun kerrankin pystyin. Perinteinen kotiruoka, lihapullat ja riisipiirakat ovat uponneet, mutta näidenkin jälkeen olo karahti kovaksi ja vatsan kivistys sen kuin jatkui. Voi olla, että kun mahalaukku on dieetin aikana pienentynyt ja nyt kun ei malta syödä pieniä määriä kerralla, niin sekin ottaa koville. Ja kun sitä haluaisi maistaa kaikkea mahdollista ruokaa ja herkkua. Ja tietysti kun kuiva kroppa saa yhtäkkiä hiilihydraatteja, rasvaa ja sokeria, niin aikamoinen shokkihan se on.
Kroppa kokee kovia muullakin tavoin. Kisojen jälkeen ihoa kutitti niin vietävästi! Kisaöljy ja värit näyttivät oman osuutensa fitnessurheilun puolista. Suihku ja rasvaaminen ovat helpottaneet. Olen kyllä raapinut alaselkää niin paljon, että raapimiskohdat ovat hieman hellänä.
Reidet, pohkeet ja lavan seutu ovat aika jökissä. Etenkin reidet. Puristin niitä niin kovaa lavalla. Mutta arvaatkaapa mitä! Myös leukaperissä tuntuu! Sitä on vaikea kuvailla, mutta pureskellessa "tuntuu". Ei kipua, mutta tuntemuksia.
Tänään julkaistiin lopulliset tulokset niidenkin osalta ketkä eivät 10 parhaan joukkoon päässeet. Ja arvatkaa olinko ratketa riemusta. Mun lopullinen sijoitus on 11. !!!!!! Jäin yhden pisteen päähän Lahden jatkopaikasta yleisessä sarjassa! Vau. Olen häkeltynyt. Nyt mun ei onneksi tarvitse tehdä sitä päätöstä menenkö Lahteen yleiseen vai junnu sarjaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juniori sarja! ;)
Mutta V A U. Olen 11. !!!!! Yleisessä sarjassa ekaa kertaa ihan uunona ja sijoitun 28. naisen joukosta 11. Pisteen päähän 10. sijasta. Huh. JA niillä karkailevilla käsillä pääsin silti 11.!!! Eli vaikka jotai mokasin (leviävät kädet), niin kuinka monessa muussa asiassa siellä lavalla onnistuinkaan! Olen niin iloinen! Tästä ei voi muuta kuin parantaa! Tästä on niin hyvä lähteä jatkamaan kohti Lahtea!
Tänään palataan siis ruotuun. Dieetti jatkuu ja kivistävä olokin on helpottunut. Katse on kohdistunut tiivisti Lahden juniori kisoihin ja alan panostaa niihin asioihin, jotka jäivät Jyväskylästä vielä kehityskohteiksi. Kädet suppuun etuasennossa, rauhallisempi hengitys ja ylimääräinen innostunut jännitys vähemmälle. Jyväskylästä Lahteen aion viedä saman hymyn ja esiintymisen ja nauttimisen. Jyväskylästä jäi mieletön kokemus ensikertalaiselle! Pyrin pysymään positiivisena ja haluan tuoda Lahteen hiotumman paketin Ilonaa lavalle! :)
Oma tavoitteeni junioreiden SM-kisaan on se, että kehityn niissä asioissa, jotka Jyväskylässä eivät vielä olleet priimaa. Tavoitteeni on, että saisin näytettyä oman fysiikkani vielä paremmin ja tuotua oman parhaan figuurini esiin. Tavoitteeni on, että olen vielä itsevarmempi, levollisempi ja kuitenkin yhtä pirteä ja iloinen kuin Jyväskylässä.
Vau. Olen tyytyväinen. Eka kisakokemus takana!!!
Kiitos rakkaat ja äänekkäät kannustajat. <3 Kiitos kuvista Hannele Eronen (Hannelen blogi) ja Niina Hakulinen. Kiitos kynsistä ja ripsistä Milla Pynnönen ja Kauneushoitola Mikkeli, meikistä ja hiuksista kiitos Netta ja kiitos Taffer Finland kannustuksesta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti