o

o

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kisaraportti osa 1: Body Fitness Junior SM-kisat (KUVIA)

No niin, nyt tulee vihdoin sitä kauan odotettua kisaraporttia! Mulla oli tänään viimeinen työharjoittelupäivä ikinä fysioterapia tutkintoa varten, joten kisojen jälkeen on ollut aika tiiviitä päiviä. Kisatuntemuksien jakaminen on siis saanut kärsivällisesti odottaa... Mutta nyt vihdoin on aikaa ja paukkuja raapustaa teille meikäläisen raportointi kisoista! :)

Ensimmäisessä osassa käyn läpi vähän viimeistelyviikon ja kisaa edeltäneiden päivien ja tuntien tapahtumia. Ja jos vauhtiin päästään (kun päästään:D) niin juniori sarjan kuvat ja tunnelmat mahtuvat kans tähän raporttiin! Varoitus, tästä on tulossa pitkä teksti. Ottakaa mukava asento ja popparit tai porkkanat esiin, niin sit mentiin!


Rekisteröinnin jälkeen tyytyväisenä.


Viimeistely viikko oli kuin tanssia. Kävin joka aamu kävelemässä rannassa, juuri kun aamuaurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Verryttelin, rukoilin ja kertasin mitä kisavalmisteluja mun piti tehdä minäkin päivänä. Vika viikko meni käytännössä siinä, että join ihan törkeen paljon vettä, ravasin pissalla, söin hiilaripainoitteista ruokaa ja mua janotti siitä huolimatta, että vedin jopa 6 litran vesimääriä. :D Sen tarkemmin en ala tässä avaamaan mitä ja kuinka paljon söin mitäkin, koska se olkoon minun ja valmentajan välinen salaisuus. ;)

Niin ja palelin! Se palelu oli jotain ihan ennenkuulumatonta. Voi olla että syksylläkin palelsi yhtä paljon, mutta ainakin tällä kertaa palelu oli jotain ihan omaa luokkaansa. Toisiksi viimeisenä yönä mulla oli pitkähihainen, aito villapaita, kollarit ja kolme peittoa. Siis kolme peittoa! :D Se palelu oli tietysti hyvä juttu tässä tapauksessa, koska se vaan kielii siitä, että viimeistelyt toimivat. Keho reagoi juuri niin kuin viimeistelyillä halutaankin kropan reagoivan. Onneksi mulla oli kohtalotovereita ja saimme jakaa viime hetken tuntemuksia toisten dieettiläisten kesken.

Viimeistely viikolla tosiaan on tarkoitus saada se kroppa priimaan esittelykuntoon. Läträtään veden, suolan ja hiilarin kanssa. Toivoin todella, että viimeistelyni menisivät nappiin ja tiedättekö mitä! Ne menivät! Viimeisinä päivinä yhden vuorokauden aikana katosi vielä kokonainen kilo nestettä! Kisoissa olin kireä mutta lihakset oltiin saatu aika hyvin täytettyä. Näytin siis "täydemmältä" kuin syksyllä, mikä oli minulle tällä kertaa todella eduksi.


Tässä kohtaa vuorokaudessa oli lähtenyt kilo kuin tuhka tuuleen. Huomaa: villapaita päällä.


Perjantaina aamupäivällä maalattiin mulle eka kerros kisaväriä. Sen jälkeen kerättiin romppeet ja hypättiin autoon, suuntana tietenkin Helsinki! Matka meni tosi mukavasti ja pysähdyttiin Kuortin ABC:llä syömässä. Kuski söi herkullisen noutopöydän, kyytiläinen kolmioleipää ja munkkia ja minä söin sitten kylmää riisiä ja kanaa. :D Snäppiä seuranneet varmaan tietääkin jo, että mulla on outo mieltymys syödä riisi ja kana kylmänä. En lämmitä niitä, vaikka mikro olisi käytettävissä. Se on niin paljon parempaa kylmänä!

Stadiin päästyämme heitimme kamat hotellille ja minä puin kisabikinit päälle hotellihuoneessa. Oli nimittäin aika lähteä rekisteröintiin. Rekkari tapahtui kisapaikalla eli Helsingin kulttuuritalolla. Saatiin jonotella varmaan lähemmäs tunti, mutta tulipahan pakolinen paha suoritettua. Mulle sanoivat rekisteröinnissä, että biksujen alaosa pitää sitten liimata kunnolla. En yhtään yllättynyt, sillä viimeksikin sain aika samanlaista palautetta. Eli käytännössä se tarkoittaa, että bikinien alaosan tulisi peittää riittävästi pakaraa ja bikiniliiman avulla kangasta voi vähän venyttää. Sentään ei tarvinnut ruveta saumoja ratkomaan, jotta olisi saatu lisää leveyttä alaosaan. Sellaistakin nimittäin saattaa joutua tekemään, jos biksut eivät mene läpi tarkistuksesta. :D


Perus viimeistely sapuskaa.


Reksiteröinnistä singahdettiin sitten valmentajan hotellille väri- ja kuntozekkiin. Tuomio väristä oli positiivinen. Samalla värisetillä mennään kuin edellisetkin kisat. Eli illalla toinen värikerros ja aamulla sitten vielä yksi. Valmentaja katsoi myös, että lisätankkaus illalla tekisi kisakunnolle hyvää ja minäkös siitä ilahduin! Eli siitä sitten äkkiä omalle hotellille puuroa ja Nutellaa syömään! :D

Päivä oli ollut pitkä sekä minulle että rakkaalle kuskille. Vielä ei päästy kuitenkaan nukkumaan vaan ryhdyttiin maalaushommiin. Eli toinen värikerros kehiin. Jossain vaiheessa taisi multa itkukin päästä, kun Muksupuuro yllätti koostumuksellaan. Mutta se kahden minuutin maailmanloppu päättyi heti, kun se puuro pääsi perille massuun. Taisi pitkä päivä käydä jo tekemään tepposensa. Mutta se siitä, ihan normaalia mielialavaihtelua. Pitihän mun itkut saada aikaan, kun edelliskerralla ennen kisoja olin itkenyt unissani ruuan perään, niin eihän perinnettä sopinut lopettaa. Jossain vaiheessa on vissiin pakko itkeä ruuan takia. :D Tähän väliin mainittakoon, että veden juonti loppui illalla.

Kun olin kekkaloinut hotellihuoneessa 45 minuuttia ilkosillani odotellessani kisavärin kuivumista, sain vihdoin pujahtaa takaisin potkupuvun uumeniin. Löhöilin hotellihuoneen sängyllä, katsoin lentopalloa televisiosta ja askartelin kisakynsiäni. Tällä kertaa minulla oli liimattavat tekokynnet, koska fysioterapia työharjoittelun takia en voinut ottaa useita viikkoja kestäviä rakennekynsiä. Kynsistä tuli oikein kivat ja ne pysyivät hyvin koko kisapäivän.




Illan viimeisenä hörppäsin suoraan 2 desin kokoisesta viinipullosta kuivatteluviiniä. Alkoi jo väsymys painaa ja niinhän siinä kävi, että pullon jämät kaatuivat päälleni kun näppärästi siinä sängyllä maaten join. :D Mulla oli potkupuvun toinen puoli märkänä ja mietin, että mitä ihmettä teen, kun potkupuvun idea on, ettei tule painaumia ja rajoja väriin. Entäs jos puku on märkä? :D Noo onneksi "onepiece" on sen verran löysä ja minä kisakunnossa sen verran pieni, että siirryin aivan puvun toiseen reunaan, niin että märkä kohta ei koskettanut ihoani. Ajattelin vaan, että ihan sama, ei voi nyt mitään, toivottavasti väri ei tuhriinnu. :D Ja sitten vintti pimeäksi ja unten maille.

Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa ja rupesin valmistautumaan viimeiseen värikerrokseen. Kunhan seuralaisenikin kömpi sängystä ylös niin päästiin maalaamaan. Juuri kun väri oli kuivunut ja olin syönyt aamupalaksi mm. terveellistä Nutellaa ja riisikakkuja, saapui meikkaajani hotellille. Meikäläisesti taiottiin kunnon pakkeliprinsessa ja hiukset kiharrettiin.


Olen aliarvioinut Nutellan täysin, se maistui niin taivaalliselle!


Ennen kisapaikalle siirtymistä räpsittiin kuvia ja taisinpa taas syödä jotain yhtä ihanaa kuin Nutellaa ja riisikakkuja, Niin ja muistinhan sanoa, että kisapäivänä en juonut enää vettä. Hieman suuta kostutin aamulla, mutta that's it. Kannustaja, zemppari ja henkilökohtainen värinlevittäjäni saattoi mut takahuoneelle ja siirtyi itse katsomon puolelle. Nyt jäin tiimiin huoltajien hellään huomaan ja löyttäydyin tiimikaverien seuraan.




Siinä se nyt on! Valmiina lähtöön! 


Takahuoneessa pistettiin jalat kohti kattoa ja makoiltiin jumppamatolla. Nojasin jalkoja seinää vasten selinmakuulla ja pistin kuulokkeisiin kuulumaan mun zemppi-biisin. Kuuntelin biisiä repeatilla niin monta kertaa kuin ehdin. Suljin silmäni ja fiilistelin. Se oli jotain ihan uskomatonta. Valmistauduin henkisesti, rukoilin ja iloitsin siitä minkä taipaleen olin selättänyt. Kohta nousisin lavalle ja saisin vain säihkyä ja nauttia. Voi että mua jännitti ja olin ihan täpinöissäni! Kylmät väreet vaan kulki läpi kehon...


Zemppibiisin kuuntelua ja fiilistelyä omassa musiikkikuplassa.

Takahuoneessa lihasten pumppailua.


Kun me kaikki juniorit oltiin lavan takana jonossa, mulle tuli jotenkin tosi itsevarma olo. Kun verhon takaa asteltiin näyttämölle en voinut kuin hymyillä ja nauttia. Tiesin miten homma etenee, mun ei tarvinnut jännittää sitä. Tuntui tosi varmalta ja tiesin mitä mun pitää lavalla tehdä. Hymyillä, jännittää lihaksia, liikkua sulavasti ja nauttia.

JA nyt niitä kuvia vertailuista!


Minä oon tuo oikean puolimmainen (ihan varmuuden vuoks kerron jos joku ei tunnista meikit naamalla :D).

Mun numero 58!

Mä oon toinen oikealta.

Baby, remember always make an eye contact!;)

Tässä olen toinen oikealta.

Meitsi toinen oikealta edelleen.

Ja nyt meitsi toinen vasemmalta. 

Meikä ensimmäinen oikealta.

Look at me! Thank you! 


Mut otettiin heti ekaan vertailuun, mikä tietää yleensä aika varmaa finaalipaikkaa. No kyllähän se finaalipaikka sitten lohkesikin. Ei muuta kuin korut päälle ja kohta taas lavalle. Olin ensimmäisenä vuorossa i-kävelyyn ja mulle iski pieni paniikki, että hitsi vie mitä mä olinkaan suunnitellut kävelyssä tekeväni. Onnekseni jostain syystä lyhyemmän sarjan kisaajat palkittiin ennen meidän finaalia ja mä sain ehkä minuutin tai kaksi lisää sellaista keskittymisaikaa lavan takana. Se tuli kuin tilauksesta. Kävin mielessäni läpi mitkä asennot otan lavalla ja kerkesin siirtä ajatukset i-kävelyyn. Ja sit mentiin!



Ehkä paras musta lavalta otettu kuva etuasennosta! Kerranki onnistunu otos! :D



Smile and sparkle!


Kun mun vuoro koitti, niin mä annoin vaan palaa ja nautin! Oli siistiä, kun sain astella finaaliin ensimmäisenä. Olin ihan yksin lavalla ja kaikkien oli pakko katsoa mua. Lavalla ei ollut ketään muuta ketä katsoa. :D Siis just toi fiilis, mikä siellä lavalla on, se peittoaa kaiken sen dieettikärvistelyn taakseen. Vaikka välillä lihakset tärisee ja hiki on, niin siinä sitä vaan hymyilee aidosti onnellisena ja keskittyy esiintymiseen. Se on niin huikeeta!

Tässä sitten vielä finaalin vertailuista kuvia.


Mä toinen oikealta.

Nyt vasemmalla ekana.

Olkapään säikeet ainaki irtoo hyvin. :D (Edelleen ekana vasurissa.)


58


Palkintojenjaossa tytöt rupesivat hupenemaan ja lopulta jäljellä olimme enää minä ja tiimikaverini Nelli. Lopulta minä pokkasin hopeaa ja Nelli sai ansaitusti kultaa. Pystit jaettiin oikeudenmukaisesti, enkä tosiaan hävinnyt huonommalleni vaan mestaruus meni ansaitusti toiseen osoitteeseen. Onnea myös siis tiimikaverilleni Nellille! :)

Mut mitä siis just äsken tapahtu! SM-hopeeta? Mulle?! No totta ihmeessä!!!



No nyt on iso pytty kourassa! :D


Niin. Minä sain SM-hopeaa! Yksi unelmani toteutui! Kova työ ja pitkäjänteisyyteni palkittiin. Olen niin iloinen ja kiitollinen! Hopean voitto tuntui niin hyvältä. Tiesin, että ansaitsin sen pystin ja sain olla tyytyväinen. Se hopea kuului mulle ja nyt mä saan iloita siitä menestyksestä! Siis kuinkas paljon tätä saa hehkuttaa!!?? :D Jee!!

Junioreiden kärkisijoille pääseminen tarkoitti kuitenkin sitä, että kisapäivä ei loppunutkaan siihen. Sarjamme kolme parhainta sai osallistua yleiseen sarjaan. Minulla oli siis vuorossa vielä body fitneksen yleisen sarjan Fitness Classic kilpailu...  Siitä sitten lisää seuraavassa osassa! ;)


Kuvan otti Tomi Rehell.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

SM-HOPEA

Ihan huikeeta! Meikä nappas viikonloppuna body fitness junioreiden +163cm SM-hopeaa! Olo on älyttömän onnellinen, kiitollinen ja todella tyytyväinen! Kova työ palkittiin ja hopea tuli ansaitusti! Kaiken kruunasi se, että sijoitukseni ansiosta sain kilpailla samana päivänä vielä yleisessä body fitness -168cm sarjassa ja pääsin siellä finaaliin asti! Finaalipaikka ja lopulta 6. sija yleisessä sarjassa oli kuin piste iin päälle tuon hopea-pokaalin jälkeen. Kotiin viemiseksi sain siis kaksi pystiä: junnujen SM-hopeaa ja Fitness Classicin yleisen sarjan 6.sijan. 

Body Fitness Junior SM-hopea!

Junnujen SM-hopea ja yleisen 6.sija!

ISO kiitos tukijoukoille, valmentajalle, tiimille, ystäville, perheelle ja jokaiselle joka on rukoillut ja kannustanut mua kisataipaleella! Kiitos myös yhteistyökumppaneille Tafferin porukalle ja kiitos Glitterille rannekorujen lainasta! Helyille todella tuli tuplasti käyttöä, kun pääsin finaaliin kahdesti päivän aikana!;)

Tämä on nyt vaan pikainen tilannepäivitys ja kiitos viesti. Palaan myöhemmin tarkemmin kisakertomuksen merkeissä. Avaan sitten fiiliksiä ja laitan kuvia lisää. Nyt ensin vähän lepoa ja iloitsemista tästä upeasta saavutuksesta! 

XOXOXO kiitollinen ja tyytyväinen SM-hopea junnu!



maanantai 11. huhtikuuta 2016

HAPPY

Kisojen viimeistely viikko on vihdoin täällä! Oon ihan fiiliksissä!

Sunnuntaina kun olin suorittanut viimeisen rankan treenin meinasin ihan liikuttua. Olin niin helpottunut ja onnellinen! Nyt on kaikki kova duuni tehty ja nyt vaan rullaillaan loppuun. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Tämä on nyt se kunto ja fysiikka, millä mennään kisoihin. Tottakai viimeistelyt ovat tärkeät, mutta kehnoa kuntoa ei viimeistelyillä enää pelasteta. Nyt vaan rukoillaan, että kroppa ottaa vastaan kaiken hiilarin ja tottelee nätisti niin kuin viime kerrallakin.

Tänään söin viimeisen pinaattimunakkaan ja voin luvata, että pakastepinaattiin en hetkeen koske pitkällä tikullakaan! :D Huomenna aamu alkaa puurolla ja koko päivä on yhtä hiilarin syöttöä. Oikeastaan koko viikko on hiilarin syöttöä sekä suolalla ja vedellä kikkailua.




Tänään aloitin jo matkalaukun pakkaamisen kisaviikonloppua varten. Riisikakut, kuivatteluviini ja muut tykötarpeet alkavat olla hankittuna. Stressiä lieventää, kun aloitin pakkaamisen jo nyt. Kuitenkin sitä pohtii muistaako ottaa kaiken mukaan, niin nyt kun laukku on auki, voin aina heti lisätä oleelliset asiat, kun ne mieleeni juolahtavat.

Tänään paistoin myös viimeiset kanat tätä viikkoa varten. Näin ollen mun täytyy vaan keitellä riisit ja puurot päivittäin ja ne on ihan helppoa hommaa. Mulla on tosiaan työharjottelua vielä torstaihin asti, mutta perjantain olen pyytänyt vapaaksi. En tiedä olisinko tarvinnut enemmän vapaapäiviä, mutta nyt tuntuu, että tämä on hyvä järjestely. Päivisin mulla on muuta ajateltavaa potilaiden kanssa ja sitten iltaisin ei tarvitse kuin käydä kevyesti salilla ja keittää vähän lisää riisiä. No okei, joka illalle on jotain pientä puhdetta, milloin ajellaan ihokarvoja, milloin kuoritaan ihoa jne. Mutta näillä mennään ja fiilis on ihan mahtava!




Fiilis on korkealla siksikin, että tänään hypistelin myös mahdollisia kisakoruja. Kimmeltävien korujen ja bikinien hypistely jos mikä, nostattaa kisafiilistä! :D Eli body fitneksessä koruja saa käyttää vasta finaalissa (toisin kuin bikini fitneksessä, jossa korut lykätään päälle jo heti alkukarsintaan). Mulla on aikamoinen repertuaari omia sekä Glitteristä lainattuja koruja, joten nyt olis päästävä sinne finaaliin, jotta koruille olisi oikeasti tarvetta ja käyttöä. :D Oon ihan älytön harakka korujen suhteen ja Snapchattia seuranneet ovatkin saaneet privaatin korujen esittelyn siellä.







Mun kisavalmistautumisia voi tosiaan seurata Snapchatis nimimerkillä haailona, sieltä löytyy meikän löpinät ja kuvailut. Lupaan päivitellä instaa ja snäppiä ahkerasti tässä vielä kisaviikolla, joten siellä pääsee mukaan mun kisamatkan viimemetreille! Ehkä jopa backstagelta luvassa päivityksiä...! Niin ja Instagramissa mut löytää siis nimimerkillä @ilonahaapaniemi

Ja jos täältä löytyy muita kimmeltävän perään olevia harakoita niin seuratkaa ihmeessä myös @glittersuomi ja käykää katsomassa Glitterin kevätuutuuksia ja hiusideoita Glitterin nettisivuilta.

Hiusideoita lavaa varten onkin tässä pyöritelty mielessä. Pinterestiä olen selaillut inspiraation toivossa. Lopullinen kisalook on vielä vähän auki. Bikinit ja kengät on lyöty lukkoon, mutta tukka on vielä kirjaimellisesti vähän auki. Heh, tajusitteko? :D Hiuksia ollaan suunniteltu meikkaaja-kampaajani kanssa ja eiköhän me jotakin tälle kuontalolle loihdita. Tai siis minä en tee mitään, vaan Nina Laitala tulee hotellihuoneeseeni kisa-aamuna ja taikoo musta prinsessan! En malta odottaa! Ihanaa päästä kimmeltämään ja säihkymään!



Tukka on vielä auki. :D



Oli kisojen lopputulos mikä tahansa niin, olen jokatapauksessa iloinen ja ylpeä siitä, että selätin tämän dieettiurakan ja pääsen näillä voimavaroilla rakennettua pakettia esittämään lavalle. Siellä mulla ei oikeesti ole kuin yksi tehtävä: loistaa!

Kisafiiliksissä täällä yks kisaaja! Se on vika viikko nyt!!!





sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Abs checking & two weeks left

Heei mä selvisin! Kulunut viikko oli kyllä henkisellä tasolla yhtä ylä- ja alamäkeä. Toisinaan mieli oli niin maassa, että kiukutti vaan ja kaikki asiat pisti nyppimään. Teki mieli syödä kaapit tyhjäksi, enkä nähnyt oikein mitään positiivista koko dieetissä. Ystäväporukassa eräs sanoi, että yritä löytää joku yksi positiivinen asia ja ripustaudu siihen. Ja toinen ystävä täydensi, että jos ei löydy edes yhtä positiivista juttua, niin sitten ei löydy! :D Tämä ajatus nauratti mua, ja tässä kohtaa olin jälleen niin kiitollinen vertaistuesta, mitä toisilta kisaajilta saan.

Toki kaikki tuki, zemppi ja sympatia ovat olleet arvokasta, mitä muilta läheisiltä olen saanut, mutta on se vaan niin, että kisadieetti on niin poikkeuksellista arkea, että sitä tuskin täysin ymmärtää kukaan muu, kuin se joka on saman kokenut.

Ja arvatkaas mitä. Siinä viikon kärvistelyissä löytyi kuin löytyikin lopulta vaikka mitä positiivisia juttuja! Perjantain ja alkavan viikonlopun kunniaksi meikäläisen kisaesittely julkaistiin Body-lehden nettisivuilla! Tiiviin esittelyn pääset lukemaan kokonaan Body-lehden verkkosivuilta. Käykäähän kurkkaa! ;)




Työharjoittelussa olen kokenut onnistumisia ja koen oppivani ammatistani samalla lisää. On ollut todella terapeuttista minulle, kun olen saanut fysioterapioida muita. Huomioni ei tällöin pyöri oman tilani ja pikkunälkäni ympärillä, vaan saan keskittyä toiseen ihmiseen ja tekemiseen. Työpaikka on mahtava ja niin on muuten kahvihuoneen tarjoilutkin! Tällä viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä tarjolla oli kakkua! Siis kolmena peräkkäisenä päivänä. Joka päivä uusi kakku ja yhtenä päivänä oli peräti 2 uutta kokonaista kakkua. Siinä mä sitten kuola valuen katson kun muut syö. Mutta hei. Joku keksi hyvän älynväläyksen ja jemmasin pari palaa kakkua pakastimeen odottamaan kisojen jälkeistä aikaa. Harmi kun keksin pakastusidean vasta perjantaina, mutta ehkä parempi niin, ettei vaivalla hankitut linjat ja uumat katoa ihan hetkessä kisojen jälkeen. :D


Ehkäpä kisojen jälkeen vähän kakkua...


Lauantaina kävin tuulettamassa itseäni kaupungilla ja illalla selvisin jopa ystäväni kanssa JVG:n keikalle! Voitteko kuvitella. Menin baariin, valvoin myöhään ja vielä dieetillä! Ennen kuin kukaan nyt vetää omia johtopäätöksiään, niin ihan vesilinjalla mentiin ja kaverin kanssa mentiin tosiaan erityisesti JVG:tä katsomaan. Dieetillä nimittäin välttelen ehkä tietoisesti, ja osittain tiedostamattani, myöhäisiä illanviettoja kavereiden kanssa. Syynä mm. se että en ensinäkään jaksa valvoa ja toisena, painavampana syynä se, että jos valvon ja nälkä yllättää niin joudun menemään nälkäisenä nukkumaan. Sillä ei ne ateriat lisäänny, vaikka ilta venähtäisikin. Ja minä inhoan mennä nälkäisenä nukkumaan. Venytän mielummin aamuisin aamupalaa niin pitkälle kuin siedän ja kärvistelen aamupäivän puolella nälästä. Mutta jos nukkumaan pitäisi mennä vatsa kurnien, se olisi kamalaa.

Eilen keikan jälkeen söin vielä kourallisen manteleita, jotka olin säästänyt iltapalalta sitä varten jos valvoessa nälkä iskee. Voitteko kuvitella miten kiitollinen olin kourallisesta manteleita, jotka popsin ennen peiton alle pujahtamista!? :D Olen kyllä ylpeä itsestäni, että selvisin julkisille paikoille, vieläpä niin myöhään illalla ja mulla oli kaiken kukkuraksi päällä jotain muuta kuin jumppatrikoot! :D Ihan hyvä saavutus nälkäiseltä dieettiläiseltä.




Nyt tilanne on se, että ensi viikolla painellaan vielä nykyisen ruokaohjeen mukaan, kunnes käsky toisin käy. Treenisarjat ovat ensi viikolla vähän pidempää ja pumppaavaa. Se on mulle henkisesti tosi iso juttu, koska nyt on taas tietynlainen pykälä ylitetty. Raskaimmat ja isoimmat painot on nyt treenattu ja luistelu kohti kisapäivää alkaa! Tietysti tuleva viikko on vielä oma rutistuksensa ja virallisesti vielä kovaa mennään. Mutta henkisesti olen ylittänyt taas yhden merkkipaalun ja voi, en malta odottaa, että viho viimeinen viikko jo käynnistyisi!:)



Perus dieetti-aamupalaa.


Realistisia havaintoja olen tehnyt, että kyllä tää kisadieetti on sekä fyysisesti että henkisesti tosi rankkaa aikaa. Musta tuntuu, että kaikki aistit ovat tosi herkistyneet. Saatan tuoksun perusteella päätellä tismalleen mitä ruokaa on tehty ja tuntuu, että kuulen pienimmätkin rasahdukset. Tuntoaisti on myös herkillä ja jopa normaalisti hyvältä tuntuva patja menee vikoiksi viikoiksi vaihtoon. Treenit ovat olleet kovia ja suonet pullistellen on rautojen kanssa ryskätty. Kovan intensiteetin intervalleja ja matalasykkeistä aerobista siihen kylkeen. Kroppa käy kovilla, mutta niin käy päänuppikin.






Dieetin alkuvaiheissa puhuin siitä kuinka tietoisesti yritän pysyä positiivisena. Tällä viikolla tietoiset positiivisuudet oli kyllä jossain ihan muualla kuin mun päässä. :D Mutta niin se vaan menee, välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun kisadieetin "huonot päivät"- kiintiö on tullut täyteen ja jäljellä on enää 13 hyvää positiivista päivää! :) Tuntuu, että henkisellä tasolla olen ylittänyt sen ikävän masistelu-kärvistely-itsesääli-dieettikuopan ja nyt on taas fiilis kuin päivänpaiste!

Sanoiko joku, että kisadieetti on helppoa? Kuuluuko kisadieetin olla aina helppoa? Välillä on helpompaa ja välillä saa tosiaan zempata itseään. Kisadieetti vaatii kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä. Oli elämäntilanne mikä tahansa, niin välillä tulee vastoinkäymisiä ja välillä rullataan hymyssä suin. Se on kai sitä elämää. :)






Pari viikkoa sitten tiesin että seuraavat 2 viikkoa tulisivat olemaan raskaat. No niin ne olivatkin. Mutta nyt ne ovat takana. Ohi on! Ihan mahtavaa! Tänne asti olen tullut ja ihan huikea fiilis. Käsittämätöntä. Edessä ovat enää viimeiset 2 viikkoa! Olen niin iloinen, että olen selvinnyt tänne asti ja pääsen nyt nautiskelemaan "lopun ajoista". Lopun ajat kuulostaa vähän dramaattiselta, mutta tarkoitan sillä vaan vikoja viikkoja, jolloin ruvetaan asennoitumaan jo siihen, että nyt kova työ on tehty ja kisafiilistely ja viimeistelyt voivat alkaa. Kokemuksesta sanon, että varsinkin se viimeinen viikko on jo niin hyvää fiilistelyä ja innostunutta asennoitumista lavaa varten, että sillon vaan otetaan höllisti ja rentoudutaan! Että hyvillä mielin lähden toka vikaa viikkoa vetämään. Valmentajakin sanoi, että kyllä nyt sietääkin tolla kunnolla olla iloinen. :D Että ihan hyvässä kisakunnossa ja aikataulussa ollaan.