Fiiliksiä

Fiilikset seilaa tällä hetkellä aikamoista vuoristorataa. En tarkoita, että mieliala ailahtelisi arvaamattomasti, vaan sitä, että ajatukset kisoista ja omasta tilanteesta muuttuvat tiuhaan tahtiin. Toisinaan minua jännittää ja olen niin sanotusti täpinöissäni. Sellaista positiivista jännitystä ja innostusta. Toinen ääripää on sitten se, että koen olevani epäonnistunut ja koen, että koko homma on jo mennyt ihan plörinäksi.

Tuntuu, että pienenen ja kiristyn. Tai kuvittelen niin. Välillä pelottaa, että massaa alkaa lähteä rasvan lisäksi lihaksista. Pelottaa, että sitten olen sellainen kukkakeppi lavalla. Olen sortunut myös pahemman kerran vertailemaan itseäni kanssakilpailijoihin. Sillä ja sillä oli sen verran riisiä aterialle ja tuon ei tarvitse vieläkään punnita kasviksia. Jokainen on kuitenkin yksilö, joten suoraan sanottuna ihan turhaa vertailla. Tai mitä siitä vertailusta saa? Epävarman olon?

On kuitenkin ollut mukavaa vaihtaa muiden dieettiläisten kanssa kuulumisia. Saa vertaistukea ja lopulta tajuaa kuinka hyvin asiat itsellä onkaan. Mulla on aika lailla hiilareita, eikä niitä ainakaan vielä olla vähentämässä. Aamulla puuroa, lounaalla ja päivällisellä riisiä, pastaa perunaa yms. ja treenien jälkeen vielä banaani. Olen ihan älyttömän iloinen mun aamupuurosta. Ja tietysti myös banaani riemastuttaa edelleen. :D

Laiskan päivän salaattina oli pelkkää kurkkua. :D

Hetkittäiset epätoivon ja epävarmuuden olotilat vaihtuvat hyvin nopeasti. Riittää kun joku tuttu, kaveri, perheenjäsen tai aivan tuntematon vastaantulija sanoo jotain positiivista. Tulin todella iloiseksi, kun kuntosalin työntekijä kyseli miten treenit meni ja kehaisi minun olevan hyvässä kunnossa. En muista muistinko edes kiittää, mutta vastasin ainakin, että tarkoitus ja yritys olisi olla hyvässä kunnossa. Siinä sitten löpistiin ja puhuttiin tulevista kisoista sun muusta. Pakko sanoa tähän väliin, että kaikkien läheisten ja kaukaisten, tuttujen ja tuntemattomien kannustus, tuki ja kiinnostus on ollut kyllä korvaamatonta. Kiitos kaikille! :) Tällaisten pienten päivää piristävien tapauksien jälkeen puhkun sellaista intoa ja itsevarmuutta.

Tällä viikolla myös onnistuneet treenit ovat antaneet intoa ja iloa. Siis tämä viikko on ollut aivan huikea! Piti olla pumppi viikko, mutta välillä olen lipsunut vähän semmoiseen heavy-tyyliseen rutistamiseen. Kävin tekemässä yksi päivä hauista ja ojentajaa eli melko pieniä lihaksia ja sellaista täsmätreeniä. Salin jälkeen kotona olin aivan loppu. Mua ihan nauratti, kun makasin raatona sängyssä puoli kahdeksan aikaan illalla, että kävin vähän salilla tekee haukkuu ja ojentajaa ja nyt ramasee. :D Oli hyvä treeni!! Saan liikunnasta niin hyvän mielen ja olon. Vaikka henkisesti homma ottaa välillä koville, kun pelottaa, että epäonnistuu tai olo on epävarma, niin vaikka olisin kisoissa viho viimeinen, niin ainakin olen saanut nauttia urheilusta koko vuoden ihan yhtä lailla kuin ennenkin! :)

Jotenkin aina salilla ollessa fiilis on vaan niin jees. On niin mahtavaa viedä itsensä suorituksissa äärirajoille. Kävi miten kävi, niin olen kyllä tyytyväinen. Aion astella lavalle iloisena ja nauttia siitä täysillä. Rinta pystyyn ja menoks! :)

Fyysisesti koko projekti ei ole ollut poikkeavan raskas. Koska kävin aikaisemmin ihan yhtä monta kertaa salilla, kuin nytkin ja olin milloin mitkäkin lihakset treenistä kipeinä. Fyysisen rasituksen kannalta ei tullut ns. mitään uutta. Tai että kovaa treenaaminen on ollu se mun juttu ja tulee varmaan aina olemaan.

Homma on enemmänkin sellainen korvien väli juttu. Päänupille kovaa touhua. Ruokien punnitseminen ei ole vaikeaa tai herkuista kieltäytyminen. Mutta juurikin se, että vertailen itseäni muihin ja seikkailen epävarmuuden ja itsevarmuuden rajamaastossa poiketen milloin toiselle ja milloin toiselle puolelle, se ottaa koville. Täytyy varmaan etukäteen käsitellä myös sellaiset negatiiviset tunteet, jos vaikka olenkin tosi pettynyt kisakokemukseen. Tällä hetkellä kuitenkin mieli on reipas ja odotan jo jännittäen ja innolla syksyä.

Kisakuntoon ei ole kovinkaan paljoa pudotettavaa. Saatan olla ajoissa valmis, mutta sitten sitä kuntoa ylläpidetään. Valkkukin sanoi, että mieluummin valmis ajoissa kuin myöhässä. Varsinkin aamuisin yön paaston jälkeen mulla on tosi kireä olo kun vatsa on ihan littana. Muistaakseni olen painanut tämän verran viimeksi, kun fysioterapiaopinnot olivat alussa.

Niin ja niistä aamuvuoroista selvisin loppujen lopuksi niin, että söin aamiaisen vasta ekalla tauolla. Se toimi ihmeen hyvin. Tällä ateria-aikojen suunnittelulla ruuat riittävät hyvin koko päivän. Enää ei nälätä, paitsi ruoka-aikaan. ;) Tietysti mun välillä tekisi mieli syödä, ihan vaan sen takia, että syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää. :D Olen varmaan kuitenkin vähän turhankin kurinalainen, etten ole poikennut kertaakaan dieettiohjelmasta. Tai sitten oon just sopiva tähän hommaan juuri sen takia, että olen niin tarkka.

Loppuelämää ajatellen olen ollut ennen projektia ehkä vähän liiankin terveellinen. Olen kantanut omia eväitä mukana muulloinkin ja oikeiden herkkujen syöminen on ollut hyvin niukkaa. Mietin jo kisojen jälkeistä aikaa ja tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että kerran viikossa oleva herkkupäivä voisi toimia kohdallani. Ja sitten mä voisin syödä vaikka ihan valkoisesta sokerista ja rasvasta leivottuja luomuksia! :D

En kuitenkaan aio sortua dieetin aikana herkkuihin. Se ei ole jotenkin mun tapaista. Mutta olen kyllä jo suunnitellut mitä kaikkea voisin mässytellä kisojen jälkeen. Kaikki suolaiset ja makeat vaihtoehdot on tullut käytyä läpi ja suosikit ovat vaihtuneet jo useaan kertaan. Ja edelleen ne riisipiirakat on jotenkin maagisia ja niitä täytyy ehdottomasti olla lavan takana! :D

Näitä tuntoja pohtiessa olo on iloinen. Tässä sitä puksutetaan dieettiä eteenpäin ja maaliviiva alkaa jo häämöttää horisontissa. Hirmuisasti on vielä kaikkia viimeistelyyn liittyviä asioita hoidettavana. Karvat, rusketus, hampaat ja sitä rataa. Osa suunnittelusta on todella mielekästä, esimerkiksi bikinien suunnittelu. Silmät timanteista kiiluen olen harkinnut sopivaa väriä ja pähkäillyt liimaisinko osan strasseista itse. Parin viikon päästä bikinipalaverissa pitäisi niitä asuun liittyviä päätöksiä todellakin tehdä.

Oreo-bar.

Vielä sellainen pikku herkku, johon tutustuin tässä parin viime viikon aikana on nuo Quest bar-prodepatukat. Eihän ne mikään uusi juttu enää ole, mutta en ole vaan koskaan sattunut maistamaan niitä, ennen kuin nyt. Vaikka patukat on mielestäni kalliita, niin on ne kyllä varmaan yksiä parhaita proteiinipatukoita. Ihan täyttä tavaraa makunsa ja ravintosisältönsä puolesta. Mun omaan kolmen kärkeen makunsa puolesta ovat päässeet Chokolate chip cookie doughie, Cookies & Cream (eli Oreo) ja Smore. Ajattelen, että koska "kärvistelen" dieetillä, niin olen kyllä kalliit patukkani ansainnut! :D Iltapäivisin mulla onkin ollut tapana pitää pieni herkkuhetki eli syödä cashewpähkinöitä ja yksi Questin patukka. Aika luksusta.

Töiden ja dieetin yhdistäminen

Nyt on toinen dieettiviikko saatu päätökseen. Kuten arvelinkin, niin ruuan suhteen tilanne on tasoittunut. Säännöllinen työaika ja tauot auttoivat sumplimaan ateriavälit kohdilleen. Iltavuorosta päästessä nälkä on välillä ollut kova, mutta olenkin saanut taltuttaa sen heti kotona rahkalla, marjoilla ja kourallisella manteleita. Lepopäivinä eli päivinä joilloin en käy salilla olen hieman enemmän kaivannut ruokaa. Treenipäivinä ruokalistaan kuuluu nimittäin vakioaterioiden lisäksi treenijuomat, proteiinijuoma ja rakastamani banaani.

Laskeskelin kaloreitani ja jos treenijuomia ja banaania ei lasketa niin kalorit pyörii reilussa 1800 kalorissa. Aluksi sanoin että 1300 paikkeilla ja en tiedä missä kohtaa olen laskenut pieleen mutta pahasti on mennyt numerot solmuun. :D Pitää kyllä silti tarkistuttaa tuo kalorimäärä valkulla, oon voinu laskea edelleen ihan pieleen... Otin kuvia havainnollistamaan millaisia annoksia kuitenkin saan syödä. Koot näyttää ihan mukavilta.

Aamukävelyt ovat olleet virkistäviä, vaikka edelleen kävely tuntuu vähän hitaalta liikkumismuodolta. Onneksi luonto on nyt kauneimmillaan ja aamuaurinko ihan kuin kutsuu ulkoilemaan. 

Pikkuinen miinus mitä dieetti toi tullessaan, niin olen huomannut, että välillä mua paleltaa. Olen harrastanut kerrospukeutumista ja pukenut lähtiessä mielummin liikaa kuin liian vähän päälle. Kaveri nauroi, kun mulla oli lämpimänä päivänä lapaset kädessä, että tarkenenko varmasti. :D Päätin, että nyt en ota yhtään mitään turhia riskejä. Toivottavasti kesästä tulisi kuuma niin tarkenisi uusia Addun shortsejakin tuulettamaan ulkosalla ilman pitkiä kalsareita. :D 

Huomenna alkaa aamuvuoroviikko ja hiukan mietityttää, miten saan ateriat jaettua tasaisesti, jotta töiden jälkeen jaksaa vielä treenata. Syödäkkö aamupala viiden aikaan aamulla vai sinnittelenkö ensimmäiselle tauolle ja popsin puuron vasta kahdeksalta? Täytyy vaan kokeilla, kumpi toimii. Ensin ajattelin testata sitä, että aamiainen lähtee evääksi mukaan. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse nousta sängystä niin aikaisin. 

Aamiainen <3 

Sain myös luvan, että aamuaerobiset voin tehdä myöhemmin päivällä aamuvuoroviikkoina. Tavallaan ajatus neljän aikaan heräämisestä lenkille on kiehtova, mutta kanssaeläjien kannalta varmaankin järkevämpää, että päivärytmini mukailee edes jotenkin myös muiden normaalia arkirytmiä. Eikä ilta kahdeksan aikaan nukkumaanmeno kauheasti houkuta. Kesäisin on muutenkin niin kummallista mennä valoisan aikaan nukkumaan. 

Pävät kuluu aikalailla kuitenkin ruuan ympärillä. Joko sitä ajattelee, että kohta pitäis syödä, tai laskee kauan seuravaan annokseen on aikaa. Sitten sitä joko syö tai suunnittelee menojaan ateria-aikojen mukaan. Tai sitten sitä laittaa ruokaa tai pakkaa eväitä. Hahhah. :D

Eväät.

Tänään vuorossa on vielä selkäreeni. Aamukävelyn jälkeen mua palelti ja nukahdin vielä viltin alle. Pikku torkkujen ja lounaan jälkeen virtaa riittää kyllä myös salille. ;) Motivaatiobanaanin avulla lähden paiskimaan lujan treenin! Päivän ohjelmaan kuuluu vielä mittojen otot ja sitten pitäisi laittaa kuvallista raporttia valmentajalle päin. Viime kertaan nähden aamupainoa on lähtenyt noin kilo. 

TARJOUS !!!

Nyt kaikki mimmit kipin kapin Kauneushoitola Mikkeliin ripsiä laitattamaan! Blogini lukijat saavat -10% alennusta uusista volyymiripsien pidennyksistä kosmetologi Milla Pynnösen tekemänä. Tarjous on voimassa aina syksyn kisoihin asti. Mainitse käynnin yhteydessä olevasi blogin lukija niin saat alennuksen. Ei muuta kuin ihanalle Millalle aikaa varaamaan! ;) Etenkin Mikkelin misut tarjousta hyödyntämään. ;)

Eli -10% uusista volyymiripsistä Milla Pynnösen laittamana!!! :) :) :)

PS. Suoraan nettiajanvaraukseen pääset tästä!;)

Puhtia PT-päivistä!

Pt-päivät osuivat kyllä juuri sopivaan aikaan. Juuri kun olen tuskaillut dieetin alun kanssa niin saan älyttömästi motivaatiota ja puhtia pt-päiviltä. Lähdettiin Jyväskylästä tyttöporukalla uusien tuttavuuksien kanssa ja päädyttiin kaikki treenaamaan olkapäitä ja rintaa. Meitä ei päästetty helpolla. Ensimmäinen puolikas heiluttiin tankojen kanssa, penkattiin ja muuta mukavaa. Toisella puolikkaalla meitä odotti Giant-supersarja eli 12 liikettä putkeen. Olkapäiden ja rinnan lisäksi rundi sisälsi myös ojentajia. Oli kyllä melkoista. Ja sitten ripsivärit poskilla pukkariin palauttavia nautiskelemaan.

Tänään sain ruokailutkin asettumaan paremmin kuin alku viikosta. Onneksi. Pientä vertailukohtaa antoi myös, kun kuulin muiden kisaajien tilanteista. Joillakin dieetti on kestänyt jo monta viikkoa ja hiilarit on paljon vähemmissä mitä mulla on. Toki ollaan yksilöitä kaikki, mutta aloin arvostamaan mun aamupalapuuroa kyllä entistä enemmän. :D Kai sitä tajusi kuinka hyvin asiat itsellä loppujen lopuksi on.

Käytiin esittelemässä tämän hetkistä kuntoa toimistolla. Mun valmentaja on Espanjassa kisoissa, mutta hänen kollegansa zekkasi miltä mun tilanne näyttää. Ammattilaisen sanat oli kyllä myös just niin sitä mitä tässä hetkessä tarvitsin. Olen kokenut olevani väliinputoaja bodyn ja bikinin välillä ja epäillyt itseäni. Nyt kun toinenkin alan valmentaja on samaa mieltä oman valmentajan kanssa, niin vihdoin tämäkin jääräpää uskoo, että se bikini on täysin unohdettu. Bikini fitness on haudattu ja viimeinen naula arkkuun niitattu. Eli syksyllä todellakin bodyyn!!

Motivaatiota ja intoa sain ihan mielettömästi. Kun kuulin ammattilaisen kommentit tämän hetken fysiikasta, niin ei voi muuta kuin hymyillä. Jos jossain kohtaa kevättä koin fitnessähkyä ja epäilin koko projektia niin nyt meininki on jotain ihan muuta. Taistelutahto ja innostus koko hommaan ovat täällä taas. Kai sitä ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia kaiken rämpimisen sekaan, jotta jaksaa eteenpäin.

Pt-päiviltä sain myös hyviä kehityskohteita. Mun ranteet. Siis ne elää ihan omaa elämäänsä poseerauksissa! :D Sain kuulla koko ajan siitä, kuinka mun täytyy rentouttaa ranteet. Ja jotenkin tuntui, että poseeraukseen pitää keskittyä nyt aivan erityisesti. Sain Sirpalta hyviä vinkkejä ja yhteisposeeraukset antoivat kyllä motivaatiota treenata myös itsekseen kotona!

Yhteenvetona pt-päivät antoivat mulle tosi paljon intoa ja motivaatiota. Tajusin kuinka hyvin asiani ovat, kun hiilareita on loppujen lopuksi aika lailla vieläkin. Kisaintoni vahvistui ja uskon, että todella kuulun bodyn sarjaan. Ja kaiken lisäksi näin tuttuja ja tutustuin vielä uusiin ihaniin ihmisiin! Täydellinen päivä. Tästä on mahtavaa jatkaa. Henkisesti voimaantuneena ja innostuneena jaksan vetää tän dieetin vaikka pää alaspäin! Nyt aletaan rokkaa!

Ekat ajatukset dieetistä

Miten se dieetti lähti käyntiin? Ekana voisin sanoa, että en kyllä suosittele ihan heti kenellekkään tätä touhua. Se fiilis kun sulla on nälkä ja oot syöny jo kaikki sun päivän eväät. Ei kiva. Okei, eka päivä meni ilman nälkää, mutta mulla on sen jälkeen ollut joka päivä jossain vaiheessa nälkä. No eihän tätä ole enää kuin 128 vuorokautta jäljellä... :D Eli lyhyesti muutokset joita dieetti sai aikaan: hiilareita vähennettiin reilusti, annoskoot pienenivät ja yksi välipala katosi kokonaan. Mukaan tulivat myös aamuaerobiset muutaman kerran viikkoon.

Maanataina treenasin jalkoja ja olo tuntui välillä kummalta, mutta reeni meni loppujen lopuksi hyvin. Pohkeet ovat kärsineet ihan hirveistä domsseista, mutta luulen, että se johtuu siitä, etten käyttänyt mun pinkkejä kompressiosäärystimiä. Teen tästä aiheesta oman elämän tutkimusta parhaillaan, että auttavatko säärystimet oikeasti vai onko se vaan psyykkistä hyötyä mitä noi Zero pointit antaa. Nopeamman palautumisen toivossa puin pinkit putket vapaapäivänäkin jalkaan.

Mutta takaisin jaksamiseen. Ihme kyllä näillä eväillä on jaksanut treenata. Mutta se koko muu päivä on sellaista kelloa vastaan taistelua. Yritän pitkittää ateriavälejä, jotta illallakin olisi vielä jotain syötävää. Syön siis 5 kertaa. Viisi kertaa kuulostaa ihan hyvältä, mutta kun ne annoskoot on nyt niin pikkuruisia. Tai siis mun mielestä. :D Kun pitää kurkkuviipaleita myöten punnita, joka ikinen suupala, niin saa aika tarkkana olla. Aikaisemmin sain syödä niin paljon kasviksia kuin huvitti, mutta enää sitäkään vapautta ei ole.

Ehkä kovin paikka oli se, kun mun aamupala hedelmä jätettiin pois. Mun lempi hedelmä banaanista tuli siis harvinainen herkku, jonka nautiskelen vain treenin jälkeen. Arvatkaa valitsenko kaupassa kaikista isoimmat ja pisimmät yksilöt. Banaanista tuli mun palkinto, joka odottaa treenikassissa ja motivoi vetämään harjoitukset loppuun asti.

No mites sitten nää aamuaerobiset? Mähän tykkäsin aikaisemmin käydä aamulla juoksulenkillä. Nyt en ole käynyt puoleen vuoteen kertaakaan lenkillä, jotteivat niin sanotut gainssit kärsi. Ihan fiksu veto, sillä mulla oli tapana juosta kovaa korkeilla sykkeillä, mikä sitten alkoi käymään jo kunnon jalkatreenistä. No nyt on siis lupa käydä aamulla kävelämässä reippaasti. Siis kävelemässä! Kuinka tylsää! :D Kävely on niin hidasta... No ei pidä tuomita ennen kuin kokeilee. Eilen köpöttelin Harjulla ja näin vaikka mitä metsän eläimiä! Kurren, pupun ja erilaisia lintuja. Ilma oli sateen jälkeen raikas. Ihan kivaa se kävely sitten olikin. Tänään sain maistiaisia jo kesäaamuista, kun tallustin järven rannalla ja aikainen aurinko kimmelsi veden pinnalla.

Sanoin heti alkuun, että en suosittele tätä kenellekkään, mutta miksi sitten itse aion kituuttaa loppuun asti? No siis. Olihan tämä nyt koettava. :D Ennen kun päätin kisata, pohdin sitä jääkö minua kaduttamaan kokeilu ja vai se, etten koskaan kokeillut. Tässä sitä nyt koetaan. Eihän kisadieetti ole kuitenkaan mun ns. normaali tila. Tämä on vain väliaikaista. Vain lyhyt pätkä mun koko elämää. Ja tällä dieetillä on joku syy, joku tähtäin ja tarkoitus. :)

Kaikki keinot on kyllä käytössä. Juon vettä ja teetä silloin, kun nälkä meinaa vaivata. Käperryn sohvalle ja yritän minimoida ylimääräisen aktiivisuuden ja kulutuksen. On tääkin aikamoista. Tää sotii niin mun normaalia elämää vastaan. Yleensä nälkä kertoo siitä, että kroppa tarvii lisää ravintoa. Aikaisemmin nälkä talttui syömällä, mutta nyt täytyy vaan sinnitellä. Masentavaa. Jos ei muuta niin tämä dieetti kokemus lisää mun arvostusta ruokaa kohtaan. Ja aion todella nauttia joka ikisestä ruuan murusesta, jonka suuhuni laitan.

Luulen, että sitten kun opin säätämään ruokailuvälit sopiviksi niin pystyn pitämään nälän paremmin kurissa. Nyt ateriavälien pituus on vähän hakusessa. Uskon että kesätöiden tuoma päivärytmi auttaa pitämään ruokailuvälit tasaisena. Että eiköhän tää dieetti tästä suttaannu. :)

Vaikka dieetti tuntuu jo nyt melkoiselta sitkuttelulta, niin innolla odotan myös lopputulosta. Kuinka riutunut olen kisapäivänä? Mitä aamupaino näyttää kisapäivänä? Monta kiloa tippuu? Toisaalta myös kauhulla pohdin tuleeko musta kiukkuinen ärrimurri. Tai väsähtääkö kroppa täysin sinnitellessään miinuskaloreilla? Kuten aikaisemminkin olen jo hokenut niin tämä todella on kokemus. Dieetti on ihan omaa luokkaansa - erilainen ja haastava. Suoraan sanottuna tämä on tähän mennessä vaikein osuus. Nälässä se itsekuri ainakin koetellaan. Kun kisat on ohi niin syön kyllä itseni kylläiseksi. Lavan taakse varaan banaanin. Olkoon se mun palkinto koko projektista. :D

Tunnelmat ennen dieetin alkua

Kohta mennään. Dieetti alkaa maanantaina. Kisoihin 19 viikkoa. Alun perin tarkoitus oli aloittaa kisadieetti vasta kesällä, mutta nyt kun kyseessä on kuitenkin mun ihka ensimmäinen dieetti, niin täytyy jättää varaa yllättäville muuttujille, esim. jos vaikka sairastuisin. Mielestäni olen kuitenkin sairastellut tälle vuodelle jo ihan tarpeeksi ja toivonkin säilyväni terveenä koko kesän!

Yhdessä vaiheessa tässä keväällä mulla tuli sellainen yliannostus kaikkea fitnekseen liittyvää kohtaan. Olin varma, että koko projekti epäonnistuu, en ehdi harjoittelemaan lavakävelyä ja asentoja, kaadun lavalla ja bikinit eivät ehdi valmistua ajoissa. Tuntui, että kaikki paikat tursui fitnestä. Tuntui, ettei kiinnosta koko juttu enää.

Kummasti se mieliala kuitenkin muuttuu. Ilon hetki salilla oli se, kun huomasin voivani jälleen treenata täysin kivuttomasti, eikä minua rajoittanut mikään. Ehkäpä siinä kohtaa, kun kivut eivät enää häirinneet löysin urheilun ilon uudelleen. Se tunne oli ihan mieletön. Muistin taas miksi ylipäätään tykkään liikkua. Ehkä sitä välillä tarvitsee pientä etäisyyttä rakkaista asioista elämässä, jotta niistä osaa jälleen olla kiitollinen ja nauttia.

Nyt olen todellakin nauttinut salilla käymisestä. Mulla on ollut kyllä ihan mieletön draivi tällä viikolla treeneissä! Treenit ovat olleet todella antoisia. Olen uskaltanut nostaa painoja ja kokeilla äärirajoja ihan uudella tavalla. Nostovyö on toiminut henkisenä tukena ja turvana liikkeissä, jotka aikoinaan jouduin jättämään vähemmälle. 

Tekisi mieli vain hehkuttaa kuinka kivaa treenaaminen on! Jotenkin ne ulkonäkökriisit lihaksien suhteen tuntuu nyt niin mitättömiltä, koska liikunta antaa muutakin kuin hyvän lihaserottuvuuden. Tänäänkin oikein tunsin, kun adrenaliini virtasi läpi kehon jo alkulämmittelyssä. (Jos joku muuten tarvitsee vinkkejä alkulämmittelyyn niin suosittelen hyppimistä! Steppilautoja päällekkäin ja niiden yli loikkimaan - tämän hetken suosikki alkuverkkani. :D ) Kroppa lämpimänä on ihana aloittaa raskas taistelu rautaa vastaan. Kun hiki valuu ja koko kroppa tärisee jotain hauista vääntäessä, se on vaan jotenkin niin huikee fiilis. Sitten on ihanaa könytä salin portaita pitkin pihalle ja rullailla pyörällä alamäkeen kotia kohti. Kotona ei meinasi jaksaa käydä edes suihkussa ja syöminenkin tuntuu oikein urakalta. Siinä mä sitten usein lötkötän sohvalla raukeana ja tyytyväisenä. Kyllä se liikunta antaa vaan niin hyvän olon ja iloisen mielen. 

Liikunnan iloa.

Huomenna mässäilläänkin vika cheatmeal hetkeen. Katsotaan sitten kesällä onko varaa syödä juhlissa kakkua. Eniten dieetissä ehkä pelottaa se, että jos on kauhea nälkä koko ajan. Tunnetusti tykkään syödä paljon, vaikka viime aikoina annosten puputtaminen on saanut minut jo odottamaan malttamattomana hiilareiden vähenemistä. 

Kun olin epätoivoisena flunssassa, valmentajani sanoi minulle, että hoidat nyt itsesi kuntoon ennen dieettiä, niin sitten päästään kunnolla rokkaamaan. Nyt olen terve ja treenit kulkee mahtavasti, niin enköhän mä nyt sitten olisi valmis aloittamaan elämäni ensimmäisen dieetin. Tämä on sinällään myös mielenkiintoinen kokemus, koska koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut tarvetta laihduttaa enkä ole ollut virallisesti dieetillä, jonka tarkoituksena on pudottaa painoa ja tintata rasvat ulos kropasta. Joku kysyi, että mistä musta enää voi kiristää, mutta voi kuulkaa kyllä sitä aina löytyy kiristeltävää! :D 

Faktahan se kyllä on, etten ole hervottomassa bulkissa koko off-kautena ollut, mutta en tiedä olisinko edes halunnut olla. Massaa kun voi tulla kahdenlaista, rasvaa tai lihasta. Suuri vaihtelu painossa ja kehonkoostumuksessa ei ehkä olisi ollut se minun juttu kuitenkaan. Sitä voi sitten jälkeenpäin analysoida kuinka tehokas ja kehitystä tukeva minun offini oli tai ei ollut. No tällä kertaa mentiin tällaisella off-kaudella ja jos oikein hurahdan ja jatkan kisailua myöhemmin, niin saa nähdä, kuinka muhkeaan bulkkikuntoon silloin päästän itseni.:D Eli näillä mennään ja katotaan miten menee! :)

Tästä se dieetti alkaa!