Tankkaus

Viikonloppuna tuli käytyä taas näyttämässä valmentajalle kuinka kisakunto etenee. Tehtiin pieniä viilauksia ohjelmaan ja sitten tuli se, mitä tässä on vähän jo odoteltukin. Nimittäin tankkauspäivä! Sunnuntaina täytettiin kehon hiilihydraattivarastot syömällä entistä runsaammin hiilihydraatteja. Tankkauspäiväni kilpailudieeteillä ovat aina olleet kohtalaisen puhtaita ja niin oli tämäkin tankkaus. Hiilihydraattia lisättiin päivän aterioihin muun muassa puuron, banaanin ja riisipuuron muodossa.

Ruoka upposi helposti ja jossain kohtaa päivää mietin jopa, että ei tätä nyt niin paljon edes ole. Mutta kun viimeisetkin sapuskat olin illalla saanut syötyä olin eri mieltä. Vatsa oli turvonnut ja pinkeä. Olin täynnä. Se oli ihanaa. Pitkästä aikaa jopa ihan, sanoisinko, ähkyssä. Aikamoinen koettelemus se kuitenkin kropalle on, kun yks kaks lisätään reilulla kädellä polttoainetta. En kuitenkaan säikähtänyt vatsan turvotusta, sillä tiesin kokemuksesta, että se on vain hetkellistä. Aamulla pönötys oli jo laskenut.

Fitnesslajit ovat kovia lajeja fyysisen ahertamisen lisäksi päänupille. Vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja itsekuria - varsinkin kilpailuun valmistavana kautena. Välillä pitää hieman jopa sietää nälän tunnettakin. Ja kaikille tämä laji ei todellakaan sovi. Täytyy osata pitää jalat maassa.

Hiilaritankkaus teki todella hyvää psyykkeelle. Se tieto, että nyt on hiilaria isketty koneeseen antaa fysiologisten vaikutusten lisäksi mukavan lume-vaikutuksen pääkopalle. Tankkauspäivä piristi mieltä vielä entisestään ja nyt tuntuu, että jaksan paahtaa viimeiset viikot täysillä.

Tuntuu, että tällä dieetillä olen "päässyt helpolla". Aikaisemmissa postauksisa kerroinkin, että nykyinen dieetti on kaikilta osin ollut ehkäpä optimaalisin minun keholleni ja olen ollut huomattavasti energisempi. En voi varmaan tarpeeksi sanoa kuinka kiitollinen olen omasta tilanteestani. Kroppa on terve, aineenvaihdunta hyrrää ja keho on sietänyt hyvin lajin vaatimukset. Tänään olen kiitollinen terveydestä ja siitä, että voin toteuttaa lajia, joka on sopinut niin hyvin juuri minulle.

Tilannepäivitys

Noin pari viikkoa sitten nippastiin mun ruokavaliosta ekan kerran himpun verran hiilaria pois. Olen tässä tarkkaillut, että miten se kroppa on siihen reagoinut. Hiilaria veisteltiin siis ihan minimaalisen verran pois ja edelleen syön aikamoiset määrät hiilihydraattia kisadieetillä olijaksi. Ei haittaa, kyllä nimittäin kelpaa! :D 

Paino on hivuttautunut tuon pienen muutoksen jälkeen alaspäin. Tällä viikolla punnitsin ns. tämän dieetin painoennätyksen. Eli alhaisimman painon tähän mennessä kisadieettiä. Paino ei suinkaan ole ainut asia mikä kertoo edistymisestä. Kyseessä kun ei ole laihdutuskilpailu, vaan tarkoitus on saada rasvaprosentti alas, eli rasvamassaa pois, mutta lihasmassa säilyttäen. 

Kiristymisen merkkejä.

Tämä dieetti on ollut aikaisempiin verrattuna siinä mielessä erilainen, että vielä kertaakaan ei ole tehty hiilihydraattitankkausta. Tankkaukselle ei ole ollut vielä fysiologista tarvetta. Kroppani saa päivittäin aimo annoksen hiilaria, joten erityistä runsaan hiilihydraatin päivää ei ole tarvinnut pitää. Eiköhän sellaiselle vielä tule aikansa. Siinä mielessä saan olla kyllä todella kiitollinen, että voin puputtaa näitä määriä ruokaa ja etenkin tuota hiilaria!<3 

Olen ollut huomattavasti energisempi kuin aikaisemmilla kisadieeteillä. Luulenpa, että tämä nykyinen kisaan valmistautuminen on kaikista optimaalisin minulle. Mahdollisesti siksi, että homma on jo tuttua ja kroppa tietää mitä tuleman pitää. Lisäksi myös valmentajallani on juuri minun aineenvaihdunnastani ja kropan toiminnastani enemmän kokemusta aikaisempien dieettieni myötä. Näin tiedon ja kokemuksen myötä on rakennettu juuri minun kropalleni toimivin yhdistelmä ruokailua ja treeniä. Se mikä on minulla aikaisemmin toiminut on viilattu vielä himpun verran tarkemmaksi ja hyödynnetty kehoni reagointi aikaisemmin tehtyihin valintoihin ja ratkaisuihin.

 

Jokapäiväistä herkkua.

Kyllähän tässä taas vähän jo alkaa jännittämään. Jännitys on sekoitus sellaista innostusta ja jännitystä. Tuntuu jotenkin, että olen asettanut itselleni kovemmat paineet kuin aikaisemmin. Samalla olen myös tietoinen, että on turha murehtia etukäteen asioita, jotka eivät ole tapahtuneet vielä. Niinpä pyrin keskittymään vain omaan tekemiseeni ja suoritukseeni, koska se on ainut asia johon voin vaikuttaa. Haluan myös, että voin nauttia tästäkin kisakokemuksesta ja uskon päivästä tulevan mieleenpainuvan! :)