Tankkaus

Viikonloppuna tuli käytyä taas näyttämässä valmentajalle kuinka kisakunto etenee. Tehtiin pieniä viilauksia ohjelmaan ja sitten tuli se, mitä tässä on vähän jo odoteltukin. Nimittäin tankkauspäivä! Sunnuntaina täytettiin kehon hiilihydraattivarastot syömällä entistä runsaammin hiilihydraatteja. Tankkauspäiväni kilpailudieeteillä ovat aina olleet kohtalaisen puhtaita ja niin oli tämäkin tankkaus. Hiilihydraattia lisättiin päivän aterioihin muun muassa puuron, banaanin ja riisipuuron muodossa.

Ruoka upposi helposti ja jossain kohtaa päivää mietin jopa, että ei tätä nyt niin paljon edes ole. Mutta kun viimeisetkin sapuskat olin illalla saanut syötyä olin eri mieltä. Vatsa oli turvonnut ja pinkeä. Olin täynnä. Se oli ihanaa. Pitkästä aikaa jopa ihan, sanoisinko, ähkyssä. Aikamoinen koettelemus se kuitenkin kropalle on, kun yks kaks lisätään reilulla kädellä polttoainetta. En kuitenkaan säikähtänyt vatsan turvotusta, sillä tiesin kokemuksesta, että se on vain hetkellistä. Aamulla pönötys oli jo laskenut.

Fitnesslajit ovat kovia lajeja fyysisen ahertamisen lisäksi päänupille. Vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja itsekuria - varsinkin kilpailuun valmistavana kautena. Välillä pitää hieman jopa sietää nälän tunnettakin. Ja kaikille tämä laji ei todellakaan sovi. Täytyy osata pitää jalat maassa.

Hiilaritankkaus teki todella hyvää psyykkeelle. Se tieto, että nyt on hiilaria isketty koneeseen antaa fysiologisten vaikutusten lisäksi mukavan lume-vaikutuksen pääkopalle. Tankkauspäivä piristi mieltä vielä entisestään ja nyt tuntuu, että jaksan paahtaa viimeiset viikot täysillä.

Tuntuu, että tällä dieetillä olen "päässyt helpolla". Aikaisemmissa postauksisa kerroinkin, että nykyinen dieetti on kaikilta osin ollut ehkäpä optimaalisin minun keholleni ja olen ollut huomattavasti energisempi. En voi varmaan tarpeeksi sanoa kuinka kiitollinen olen omasta tilanteestani. Kroppa on terve, aineenvaihdunta hyrrää ja keho on sietänyt hyvin lajin vaatimukset. Tänään olen kiitollinen terveydestä ja siitä, että voin toteuttaa lajia, joka on sopinut niin hyvin juuri minulle.

Tilannepäivitys

Noin pari viikkoa sitten nippastiin mun ruokavaliosta ekan kerran himpun verran hiilaria pois. Olen tässä tarkkaillut, että miten se kroppa on siihen reagoinut. Hiilaria veisteltiin siis ihan minimaalisen verran pois ja edelleen syön aikamoiset määrät hiilihydraattia kisadieetillä olijaksi. Ei haittaa, kyllä nimittäin kelpaa! :D 

Paino on hivuttautunut tuon pienen muutoksen jälkeen alaspäin. Tällä viikolla punnitsin ns. tämän dieetin painoennätyksen. Eli alhaisimman painon tähän mennessä kisadieettiä. Paino ei suinkaan ole ainut asia mikä kertoo edistymisestä. Kyseessä kun ei ole laihdutuskilpailu, vaan tarkoitus on saada rasvaprosentti alas, eli rasvamassaa pois, mutta lihasmassa säilyttäen. 

Kiristymisen merkkejä.

Tämä dieetti on ollut aikaisempiin verrattuna siinä mielessä erilainen, että vielä kertaakaan ei ole tehty hiilihydraattitankkausta. Tankkaukselle ei ole ollut vielä fysiologista tarvetta. Kroppani saa päivittäin aimo annoksen hiilaria, joten erityistä runsaan hiilihydraatin päivää ei ole tarvinnut pitää. Eiköhän sellaiselle vielä tule aikansa. Siinä mielessä saan olla kyllä todella kiitollinen, että voin puputtaa näitä määriä ruokaa ja etenkin tuota hiilaria!<3 

Olen ollut huomattavasti energisempi kuin aikaisemmilla kisadieeteillä. Luulenpa, että tämä nykyinen kisaan valmistautuminen on kaikista optimaalisin minulle. Mahdollisesti siksi, että homma on jo tuttua ja kroppa tietää mitä tuleman pitää. Lisäksi myös valmentajallani on juuri minun aineenvaihdunnastani ja kropan toiminnastani enemmän kokemusta aikaisempien dieettieni myötä. Näin tiedon ja kokemuksen myötä on rakennettu juuri minun kropalleni toimivin yhdistelmä ruokailua ja treeniä. Se mikä on minulla aikaisemmin toiminut on viilattu vielä himpun verran tarkemmaksi ja hyödynnetty kehoni reagointi aikaisemmin tehtyihin valintoihin ja ratkaisuihin.

 

Jokapäiväistä herkkua.

Kyllähän tässä taas vähän jo alkaa jännittämään. Jännitys on sekoitus sellaista innostusta ja jännitystä. Tuntuu jotenkin, että olen asettanut itselleni kovemmat paineet kuin aikaisemmin. Samalla olen myös tietoinen, että on turha murehtia etukäteen asioita, jotka eivät ole tapahtuneet vielä. Niinpä pyrin keskittymään vain omaan tekemiseeni ja suoritukseeni, koska se on ainut asia johon voin vaikuttaa. Haluan myös, että voin nauttia tästäkin kisakokemuksesta ja uskon päivästä tulevan mieleenpainuvan! :) 

Puoliväli ylitetty!

Heippa heei pitkästä aikaa! Tässä on vierähtänyt viikko ja toinenkin. Kisapreppi on edennyt niin vaivattomasti, että melkein tuntuu, ettei tässä millään dieetillä edes olla. Tämä kolmas kisadieetti on ollut kieltämättä kaikista helpoin.

Kunto on edennyt hyvin ja tosiaan vielä kertaakaan ei olla tehty ruokavalioon pudotuksia. Siis jo 11 viikkoa olen maiskutellut samoilla makroilla ja energiamäärillä. Syön siis paljon. Ja varsinkin tuota treenaajien rakastamaa hiilihydraattia. No minkäs minä sille voin, että kroppa toimii? Kyllä kelpaa! :D

©Sanni Mantilo

Ainut haaste tällä dieetillä on ollut riittävän levon saanti. Teen siis kesän ajan vuorotyötä ja jatkuva unirytmin kääntäminen on ollut rankkaa. Siinä ei sitten muu auta kuin kuunnella kroppaa ja pitää huolta, että antaa levolle aikaa vuorokaudenajasta riippumatta. Joskus se saa minut jopa turhautuneeksi. Esimerkiksi yövuorosta aamuvuoroon rytmin kääntäminen on ollut todella vaikeaa. Turhauttavaa on se, että vaikka haluaisin, en aina saa niin optimaalisia "yöunia". Tämä on johtanut siihen, että todella olen saanut kuunnella kroppaa ja välillä treenit on pitänyt siirtää seuraavalle päivälle, jotta saan nukuttua riittävästi.

Huolimatta näistä vuorotyön aiheuttamista unihaasteista, olen onnistunut treenaamaan joka viikko kaikki harjoitteet. Treenit ovat muutenkin kulkeneet hyvin ja on motivoivaa nähdä kuinka kroppa kiristyy ja ihon pintaan pullahtavat verisuonet, heh. Kuntosaliharjoittelun lisäksi ohjelmaan kuuluu aerobisia harjoitteita ja toisinaan korvaan niitä myös intervalliharjoitteilla. Tai oikeastaa joka viikko, koska jostain syystä rakastan sitä, kun saan venyttää hapenottokykyäni äärirajoille ja paahtaa täysillä.

©Sanni Mantilo


Aamupuuro takapihan mansikoilla: todellista lähiruokaa! <3

Kisavalmistelut ovat muutenkin aika hyvällä mallilla. Tietysti olen ostanut taas uusia koruja finaalikierroksia varten, olettaen, että pääsen niitä sitten käyttämään. :D Kisalookin suunnittelu on muutenkin ollut tässä kovasti mielessä. Itse ainakin haluan, että kaikki on tip top, kun on kuitenkin niin iso vaiva nähty myös kuntosalin puolella. Tänä vuonna ajattelin laittaa hiukset vähän erilailla, mutta en viitsi vielä paljastaa miten, koska senkin suhteen saattaa mieli vielä muuttua.

Perjantaina menen valmentajan tarkan silmän alle ja katsotaan tarvitseeko ruokavalioon tehdä pudotuksia. Perjantaina on myös bikinien suunnittelupalaveri, että mahdollisesti mulla on seuraavissa kisoissa ihan uudet biksutkin! Olen kyllä tosi innoissani!

Ilman pullaa dieetti rullaa

No niin, nyt on melkein kuukausi dieettiä takana! Hirmuista vauhtia on kyllä aika mennyt! Asiaan on tietysti vaikuttanut se, että olen paketoinut tuota koulua loppuun ja se on antanut muuta ajateltavaa. Suurin piirtein opinnäytetyön palautuksen aikaan mulle iski kuume. Pitkästä aikaa kuume! Miten selvisin kuumeesta dieetillä?

Olen järkeillyt tätä itselleni niin, että stressi purkautui ja tulin siksi kipeäksi. Kieltämättä kuumehouruissa olisi maistunut mehujää. Kieltämättä dieetti ja kuume ei oikein ollut mukava yhdistelmä. Eihän se auttanut muuta kuin potea kuume ja flunssa pois. Kuumehourut menivät onneksi yhdessä yössä ohitse.

Huolimatta tällaisesta pienestä takaiskusta, paino on lähtenyt hyvin laskemaan. Fiilis on ollut hyvä ja olo on energinen. Ehkä ainut miinus on se, että kavereiden kanssa ulkona syöminen ei ole niin joustavaa kuin offilla. Tosiaan ei ehkä niin joustavaa, mutta silti mahdollista! Mulla on niin ihania ystäviä, että ne on lähteneet kirjaimellisesti mun kanssa ulos syömään: piknikille! Ja ne söi mun kanssa vieläpä riisikakkuja! :D

Dieetin realiteetit ovat kyllä muistuneet  hyvin taas mieleen. Vaatii suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, että saa huolehdittua ruokailuista ja ajoitettua reenit niin, että ehtii huilatakin. Tällä hetkellä teen siis kuntosalin lisäksi aerobista liikuntaa. Yleensä mietin viikon alussa minä päivinä teen mitkäkin reenit. Helpottaa elämää, kun olen vähän suunnitellut valmiiksi viikon aikatauluja. Jos jotain yllättävää tulee, niin on myös helpompi muokata tuota suunnittelemaansa aikataulua. Jotenkin kaikki tuntuu niin selkeältä.

Myös etukäteen päätetyt lepopäivät helpottavat omaa elämääni. Osaan asennoitua treenipäivinä niin, että koen olevani aina motivoitunut salille menemään. Kun taas on lepopäivä niin koen, että lepo on tullut juuri oikeaan aikaan. Tähän olen päätynyt vuosien myötä, kun olen opetellut kuuntelemaan kroppaani. Mulla toimii hyvin kuntosalin suhteen sellainen treenien jaottelu, että kolme peräkkäistä päivää reeniä ja sitten lepo. Sen jälkeen kaksi reenipäivää ja lepo.

Kaiken kaikkiaan dieetti on lähtenyt hyvin käyntiin ja jollain tapaa koen olevani paljon rennompi kuin aikaisemmilla dieeteillä. Jotenkin olen ehkä antanut asioiden mennä enemmän omalla painollaan. Toisaalta, kun tämä homma on jo tuttua, niin varmaan senkin takia osaan jotenkin olla rennompi. Tiedän, ettei stressaaminen auta mitään. Koska kisdieettaaminen ei myöskään ole enää mulle uusi juttu, niin osaan ehkä lokeroida dieetin omaan koloonsa ja dieetti vain toteutuu muun elämän ohessa. Totta kai kisaan valmistautuminen vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni, mutta jotenkin se on omalla paikallaan mun elämässä.

Viikonloppuna menen moikkaamaan valmentajaa ja hakemaan yhteisestä treenipäivästä lisää potkua omiin treeneihin! Oikein energistä viikonloppua kaikille!

Kuvat Petteri Kaakinen

Fiilikset ennen dieetin alkua

Huomenna alkaa dieetti. Elämäni kolmas kisadieetti. Aluksi mua jännitti kovasti. Jännitti oikeasti varmaan kaikki mahdollinen. Taisin edellisessä postauksessa avatakin niitä asioita, jotka mua jännitti. Sinänsä hassua jännittää, koska tää ei ole mun ensimmäinen dieetti, eikä ekat kisat. Miksi mua jännitti niin paljon?

Nyt tänään sunnuntai-iltana, päivää ennen dieetin alkua, mua ei enää jännitä. Tuohon jännityksen lieventymiseen on auttanut todella paljon mun ihanat fitness-ystävät. Ne tyypit kenen kanssa voidaan jauhaa kaikkea fitnekseen liittyvää ilman, että joku kyllästyisi ja pyytäisi, että vaihdetaanko aihetta. Olen saanut pohtia ääneen bikinien väriä, kisakuntoa, kireyttä, vahvuuksia ja heikkouksia. Ja he ymmärtävät, auttavat ja antavat tukea. Kiitos siitä. <3

Käytiin tänään siis brunssilla ja minä vietin "viimeistä ehtoollista" ennen dieetin alkua. Tai no mitä nyt illalla hain vielä pizzaa ja jäätelöä, että tulee varmasti tarpeeksi herkkuja. Tämän viimeisen viikon olenkin ottanut hyvin löysin rantein ruokailun suhteen. Olen syönyt kaikkea mahdollista mättöä ja namua. Sanotaanko, että olo on juuri sellainen, että nyt tekee mieli jäädäkin dieetille. :D

Dieetille laskeutumista helpottaa se, että mulla on paljon ruokaa ja paljon hiilareita ohjelmassa. Ruokaa ei tiputettu paljoa, mutta lisättiin aerobista harjoittelua kuntosalin oheen. Musta on ihan kiva jäädä dieetille! Ja kun tiedän, että mulla on kaloreita ja hiilaria vielä runsain mitoin, niin ei melkein edes tunnu, että jäisin dieetille.

Mulla on ollut aikaisemmillakin dieeteillä paljon hiilareita ja jostain syystä mun kroppa vaan kestää sen. Kisakunto on ollut aina kireä, vaikka olen puputtanut riisiä loppuun asti. Siitä olen todella kiitollinen. Toivon vaan, että kroppa käyttää nytkin kaiken ruuan hyödyllisesti ja kiristyy kiltisti. Varmasti ruokaa vielä jossain vaiheessa tiputetaan lisää, mutta tällä lähdetään aluksi.

Olen päättänyt jättää kunnosta stressaamisen ja kaiken muunkin stressaamisen. Kunhan hoidan dieetin kunnolla ja loistan kisapäivänä se riittää, mihin riittää. Kunnianhimoisena mulla on tietysti omat tavoitteeni, mutta tuomarit sitten ratkaiskoon miten peli päättyy. Kaiken kaikkiaan jään siis hyvillä mielin dieetille ja odotan jo innolla näkyviä tuloksia!

Kuvaaja Mika Samuel Mäkelä

Hauskaa vappua! :)

Kesä ilman jäätelöä

Hellurei pitkästä aikaa! Maaliskuu näköjään vierähti ilman ainuttakaan postausta. No lupaan päivitellä vähän aktiivisemmin, kunhan dieetti alkaa. Viime viikot ovat menneet treenien suhteen mukavasti. Niin kuin yleensäkin. Tuntuu, että harvoinpa ne reenit menee penkin alle tai ei olisi fiilistä lähteä treenaamaan. Sen takia tää taitaa ollakin se mun juttu. Nautin siitä ja aina löytyy fiilistä lähteä salille.

Läheiset kyllä tietää, että reenin lisäksi tykkään syödä. Syödä hyvin ja paljon. Viime aikoina ruokailu on vaan vähän tökkinyt. Ei sillä etteikö sapuska uppoaisi, mutta mulle on tullut kyllästymisiä joidenkin ruoka-aineiden kohdalla. Esim. kaikkien true-bodareiden rakastama rahka. Toinen mikä tursuaa mulla korvista ulos on pähkinät. En tiedä mistä tää on tullut, mutta nämä ravintoarvoiltaan niin helposti ruokavalioon käyvät ruoka-ainekset ovat vaan alkaneet kyllästyttää.

Sitten muistin, että mullahan on blenderi ja siitä asti rahka on sujahtanut smoothien muodossa alas. Ja nyt oikein odotan mun päivittäistä smoothie hetkeä! Niin että eipä tässä ruokailussakaan ole loppujen lopuksi ollut kauheasti vastoinkäymisiä.

Viikonlopun herkkuja.

Sitten siihen kaikkien odottamaan dieettiin. Alustavasti suunniteltiin, että dieetti alkaisi kesäkuussa. Tavallaan elättelin toiveita, että se riittäisi, mutta faktahan on se että tästäkin rimpulasta pitäisi saada aika monta kiloa veisteltyä pois. Positiivista on se, että kehitystä näyttäisi tulleen ja paino huitelee tällä hetkellä korkeimmissa off-kauden lukemissa. Jotta musta saataisiin kuorittua kireä paketti, niin näillä näkymin dieetti alkaa jo toukokuussa.

Kesädieetti tarkoittaa sitä, että kesä mennään ilman jäätelöä. Been there, done that. Pääseepähän niin sanottuun kesäkuntoon siinä dieetin ohessa. :D Tavallaan mua jännittää tää dieetti tosi paljon. Ensimmäisellä dieetillä mulla ei ollut mitään vertailukohtaa ja kroppa otti kaiken kiltisti vastaan ja toimi kuin unelma. Toisen dieetin aikana vertailin ensimmäistä ja toista dieettiä. Kroppa ehkä muisti mikä sitä odottaa, mutta suostui kuitenkin yhteistyöhön ja toimi terveen kropan lailla. Lopputulos oli juuri sitä mitä toivoin, sijoitukset miellyttivät ja olin tyytyväinen.

"Tougher than yesterday."

Mutta tämä kolmas dieetti... Jännittää koska se on kolmas dieetti ja nyt mulla ei ole tavallaan samanlaisia odotuksia tai tavoitteita kuin aikaisemmilla dieeteillä. Hah. Tai no onhan mulla edelleen samoja tavoitteita, kuten:

-Haluan olla kireässä kunnossa. Rasvat samoissa lukemissa kuin aikaisemmissa kisoissakin.
-Hyvät sijoitukset

Mutta jollain tapaa tämä kolmas dieetti jännittää mua eri tavalla. Mietin toimiiko kroppa hyvin vai muistaako se kaiken "kärvistelyn" ja pistää hanttiin, puolustautuu. Olisko se voinut vuodessa unohtaa miltä dieetillä tuntuu olla? Toisaalta mun keho on pelittänyt niin täydellisesti dieeteillä, että turhaapa kai stressaan. Oon niin kiitollinen, ettei mulla ole koskaan ollut mitään vaivoja tai terveysongelmia fitnessurheilun takia.

Toiseksi mua jännittää se, että tänä vuonna SM-kisoihin on vain yhdet karsinnat syksyllä. Ja totta vie, haluan päästä jatkoon. Huh, ihan jännittää jo kun mietin kilpailua. Siis todella odotan, että pääsen taas kilpailemaan. Taidan olla aika kilpailuhenkinen... :D Noh, näihin tunnelmiin lopetan tällä kertaa tän pikaisan päivityksen! Kivaa loppuviikkoa everybody! :)

Here we go again!

Jokohan se pitäisi julkistaa ihan virallisesti, että kyllä sitä sittenkin lähdetään tänä vuonna kisaamaan! Instagramin seuraajat jo sen tietääkin, mutta nyt teille muillekkin tiedoksi, että kisaan seuraavan kerran syksyllä 2017. Huii, tässä on enää muutama kuukausi dieetin alkuun!

Kisalisenssi on maksettu ajallaan tammikuussa ja alustavasti dieetti alkaa kesäkuussa. Katsotaan, jos dieettiä tarvitsee vähän aikaistaa, mutta mulle itselleni sopisi oikein hyvin, jos dieetti ei olisi kovin pitkä. :D Jotenkin jännittää ihan hirmuisasti, vaikka olenhan siellä lavalla jo ehtinyt kokemusta saada. Jännittää ehkä siksi, että haluan kisakuntoni olevan kovempi kuin edellisellä kerralla. Jännittää, jos en olekaan yhtään kehittynyt. Jännittää, jos kaikki meneekin ihan penkin alle.

Samaan aikaan olen tosi innoissani. Vaikka jännitän, niin toisaalta en haluaisi luopua jännittämisestä. Jollain tapaa koen, että mulla on paineita pärjätä, koska niin kävi viime kerralla. Tottakai haluan pärjätä ja vieläpä paremmin, mutta se tässä jännittävää onkin, että en voi taata, että menestystä tulee. Kukaan ei voi tietää kuka voittaa ja mitä. Vasta lavalla ja silloinkin päätöksen tekevät tuomarit. On tämä kyllä yks hullujen laji! Lähteä nyt taas kisaamaan, vaikka mikään ei ole taattua.

Mutta sehän se tässä onkin, että menestys ei ole ainut asia, joka palkitsee. Pokaalien lisäksi palkitsevaa on nähdä oma kehitys ja suoriutua kisadieetistä, voittaa itsensä. Ja itse  todella nautin lavalla esiintymisestä, joten se on jo yksi kimalteleva muisto lisää tähän elämään.

Poikkeaahan body fitness lajeista, joissa on jokin suoritus, kuten vaikka 100m juoksu tai penkkipunnerrus. Kukaan ei kysele lavalla ollessa paljon multa nousee penkistä, eikä se oleellinen tieto body fitness kisan kannalta olekaan. Onhan fitnesskisoissakin omanlaisensa "suoritus", kun ollaan lavalla. Se on kuitenkin koko lavalla olo aika. Kuinka esiinnyt, liikut, saat asennot, miltä fysiikkasi näyttää. Ehkä se tässä viehättävää onkin, että vaikka et olisi periaatteessa paras jossain asiassa, niin silti voit pärjätä. Esimerkiksi musta ei tule varmaan koskaan kisojen isoimman lihasmassan omistavaa mimmiä, mutta ei musta tarvikaan tulla.

Kuvan nappasi Petteri Kaakinen

Ja onneksi tässä lajissa voi vähän kikkailla. Voi luoda lavalle illuusion hyödyntämällä omia vahvuuksiaan. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani ja olen sitä mieltä, että kireys, kehon tasapainoisuus, ja esiintyminen olisivat mun vahvuudet. Kunhan saan dieetillä rasvat taas sinne 7-8% niin olisin tyytyväinen. Ja esiintyminen on musta niin kivaa, että se tavallaan tulee "luonnostaan". Tottakai mun täytyy treenata asentoja ja mulla on etuasennossa haasteena monesti mun oikea olkapää. Siellä kirraa muutamat tekijät ja niitä olenkin tässä koittanut ahkerasti venytellä ja saada yläkroppaa
symmetriseksi.

Mutta niin tässä sitä taas mennään! Nyt syön paljon ja ahnaasti. Tämä viikko oli kevyempi reeniviikko ja pyörähdin puntilla vain pari kertaa. Huomenna lähdetään sitten levänneenä takaisin rautojen pariin! :)

Motivoitunein terkuin Ilona 

Seuraavat kisat 2017 vai 2018?

Vuoden 2016 loppu meni blogin osalta hiljaisissa merkeissä. Osaltaan siihen vaikutti kahden kuukauden fysioterapia sijaisuus, eli täyttä työpäivää 2 kk. Osaltaan siihen vaikutti myös minua jo turhautumiseen asti vaivannut flunssakierre. Loka-marraskuun aikana olin toistuvasti flunssassa. Ehjiä treeniviikkoja ei oikein kertynyt. Lopulta pääsin eroon flunssasta ja sain ehjiä treeniviikkoja putkeen ainakin neljä, kokonaisen kuukauden! Reenit maistui ja sitten siinä olikin jo joulu ja joulunpyhät oli ja meni mukavasti. Juuri ennen uutta vuotta flunssa kuitenkin ilmoitteli itsestään yhden päivän vuodelepoon vetäen. Vaakatasossa huilaten ja Netflixin avulla selvisin niin, ettei flunssa pahentunut.

Loppiaiseksi palasin takaisin Jyväksylään ja arvatkaapa minkä tervetuliaislahjan sain. No flunssan! Tuntuu jo epätodelliselta, että olen taas flunssassa. Kertaakaan koko sykyn aikana kuume ei ole juurikaan noussut, vaan tämä on ollut tällaista niiskuttelua. Marraskuussa minua vaivasi kova kurkkukipu, jota ei sentään nyt onneksi ole. 

Katse tulevaisuuteen! ©Petteri Kaakinen

Tämä toistuva pikku flunssailu on pistänyt miettimään, jos siirtäisin tämän vuoden kisailut ensi vuoteen. Tämä laji kun on sellainen, että pitää suunnitella vähän pidemmälle. Ei riitä, että edellisenä päivänä ilmoittautuu kisaan. Kisalisenssi on maksettava tammikuun aikana, jos mielii syksyllä lavalle.

Voi siis kuulostaa kaukaiselta, jos kisaisinkin seuraavan kerran vasta vuonna 2018. Jos mielin ensi syksynä kisaamaan, minulla olisi noin 5 kk aikaa ennen dieetin alkua. Totta kai haluaisin kisata jo tänä vuonna, mutta tämä toistuva flunssailu on saanut pohtimaan sitä, että onko kehitys kärsinyt tästä sairastelusta. Ja totta kai haluan saada lavalle vielä kovemman paketin kuin edellisellä kerralla. 

Vielähän tässä on vajaa kuukausi aikaa miettiä tähdätäkkö ensi syksyyn vai vasta vuoden 2018 lavoille. Katsotaan vähän mikä on mun kunto ja mietitään. Joka tapauksessa treenaan ympäri vuoden (paitsi tietysti flunssassa)  ja pyrin saamaan kehitystä kisaisin sitten tänä vuonna tai vasta seuraavana. :)