Kireät kolme viikkoa jäljellä!

Huuuh, enää noin 3 viikkoa kisapäivään! Olen sinnitellyt mielestäni ihan hyvin viimeisten ruokavaliomuutosten suhteen. Mutta välillä tosiaan on täytynyt kirjaimellisesti sinnitellä. :D Jokaisen päivän iltana olen tyytyväinen, että taas on yksi dieettipäivä takana. Alku viikko sujui paremmin, mutta eilen alkoi jo pää hajoilla. Täytyyn vaan kerätä itsensä ja zempata. Enää muutama viikko! :)

Työharjoittelun ja dieetin yhdistäminen on mielestäni mennyt aika vaivattomasti. Taukohuoneessa toki on melkein aina jotain herkkua, mutta tyydyn nuuhkimaan ja silmäilemään tarjottavia. Torstaina olin kyllä aika naatti kun pääsin kotiin. Nukuin lähes kahden tunnin päikkärit ja pidin ihan totaalisen lepopäivän. Yritän joka viikko pitää yhden totaalilepopäivän, jolloin en tee edes aerobista.

Perjantaina meillä oli äidin puolen suvun kanssa tapaaminen ja mummo oli laittanut kaikkea ihanaa ruokaa ja täti oli leiponut kakkuja. Kieltämättä harmitti, kun en voinut syödä muiden mukana tarjolla olleita lihapullia ja muita herkkuja. Tällaiset sosiaaliset ruokailutilanteet ovat ehkä pahimpia dieetillä. Silloin tuntuu, että jää paljosta paitsi. Mutta en voi tästä syyttää ketään. Oma valintani, kun päätin taas kisata. :D Ja loppujen lopuksi ne on vaan yhdet kekkerit ja uusia juhlia tulee aina! :)

Mutta hyvin selvisin, vaikka makunystyrät saivat tyytyä tuttuun ja turvalliseen dieettisapuskaan. Positiivista on kuitenkin se, että vaikka ruuat jäi multa välistä, niin sain kuitenkin nauttia hyvästä seurasta! ;)

Ensi viikon suunnitelmana on ryskytellä kovaa samalla ruokavaliolla kuin tämäkin viikko. Katsellaan jos sitten saisi vähän lisäillä hillitysti hiilihydraatteja. Ei tässä tosiaan muuta kuin, että painellaan nyt vaan nää vikat viikot ja päivät! Tiukkaa tekee ja välillä tuntuu karulta, mutta voi pojat, kyllä sitä voi kisapäivänä olla sitten tyytyväinen! :)

Kuvista kiitos Seppo Rantanen! :)

Rasvaprosentti ja tilannepäivitys

Kävin viikonloppuna Tampereella treenailemassa ja valmentajan silmien alla tarkasteltavana. Pääsin myös pihtien väliin, eli mitattiin pihdeillä meikäläisen rasvaprosenttia. Rasvaprosentti keikkuu nyt siellä 8,5% hujakoilla. Kisoihin on aikaa himpun verran vajaa 4 viikkoa ja vielä pitäis nipistää milli tuolta ja milli sieltä. Sain viikonlopulle vielä viimeisen ison tankkauksen ja sitten seuraavat pari viikkoa rytistelläänkin aika rankasti. Tavoitteena seuraaville viikoille on nipistää ne uupuvat millit, jotta rasvaprosentti olisi suht samalla tasolla kuin viimeksi eli sinne 7,5% tienoille.

Koska mun vahvuus kisoissa on se, että mut saadaan ajettua niin himskatin kireeksi, niin täytyyhän se yrittää nytkin hyödyntää tämä valttikortti! Tietyllä tapaa pihtimittauksen tulos oli mulle huojennus, mutta samalla myös hyvä motivaattori. Oli huojentavaa kuulla, että hyvässä vaiheessa ollaan ja kunto on nyt jo kireissä lukemissa. Mutta koska omalla kohdallani pystytään vielä alhaisempaan rasvaprosenttiin, niin minua motivoi myös se, että vielä on himpun verran tekemistä! Haluan nirhaista ne viimeiset millit pois ja olla kireä kuin rusina!

Ruokailuihin tehtiin pikkaisen muutoksia, joiden myötä toivottavasti tuloksia alkaa tulemaan. Treenimäärät ovat edelleen samat. Seuraavat 2 viikkoa tulevat olemaan tiukat ja varmaankin jo viikonloppuna alkaa pääkoppa murentua. Nyt ei auta muu kuin zempata ja pitää reipasta tahtia yllä. Mua todella motivoi, että vielä pitää muutama milli saada nirhaistua. Nyt vaan rytistellään pääsiäisen yli ja katsellaan, kun muut mussuttaa suklaamunia. Ei mun onneksi herkkuja edes tee mieli. Enemmänkin se on sellaista perus kunnon kotiruokaa, jota mieleni tekee, jos nälkä kalvaa.

Niin ja sitten tosiaan tosta eilisestä tankkauspäivästä. Olin niin onnellinen, kun sain ton tankkauksen. Vaikka tiesinkin, että se on viimeinen kunnon mussutus ennen kisoja, niin olin ihan super onnellinen. Hieman haikeaahan se oli kun tiesin, ettei enää tipu tankkauspäiviä ennen kisapäivää. Mutta samalla se oli sellainen iso merkkipaalu. Se tarkoittaa, että mulla on edessä viimeiset koitokset. Kisat on jo niin lähellä, ettei tasaiseen tahtiin tipahteneille tankkauspäiville ole enää tilaa ohjelmassa. Nyt painetaan mimmin kroppa viimeistelyä vaille valmiiseen kuntoon! Hurjaa! En voi käsittää, kuinka nää päivät ja viikot vaan hupenee.

Tää dieetti on ollut yhtä vuoristorataa ja kohta tää huviretki tulee päätökseen. Oikeesti, nyt pitää alkaa liimailemaan kiviä biksuihin ja oikeasti varmistaa, että kaikki kisavalmistelut alkaa olla kondiksessa!

 

Joo mutta siitä eilisestä tankkauksesta vielä sen verran, että mulle iski taas se kova päänsärky iltapäivän vaihtuessa iltaa kohden. Ekana tankkauspäivänä päänsärky jatkui yöhön asti, mutta tällä kertaa se onneksi lievittyi ennen nukkumaan menoa. Yleensä tankkauspäivät on pyhitetty syömiselle ja levolle, mutta eiliselle mulla oli jäljellä vielä aerobista, niin kävin salilla harrastamassa kevyttä hölkkää ja pyöräilyä.

Illan tullen väsymys alkoi painaa ja simahdinkin mukavasti hiilaripöhöisenä unten maille. Yö oli jälleen kerran hikinen, kun aineenvaihdunta kävi hiilihydraattiannostuksen vuoksi kierroksilla. Tänään alkoi tämä uusi mukaeltu ruokavalio. Jos jotain ilonaiheita ja sellaisia tämän hetken ruokavaliosta löytyviä timantteja etsin, niin mulla on edelleen ns. "kitupäivinä" rakastamani Quest bar-patukka ja joka neljäs päivä saan syödä yhden banaanin! Joo-o, banaanin! <3 Että enköhän mä ton proteiinipatukan ja banaanin voimin kestä seuraavat viikot! :D Ja vielä ihan varmuuden vuoksi, ettei joku nyt luule siellä ruudun takana, että elän pelkällä banskulla ja proteiinipatukalla, niin nämä on ne viimeisten kisadieetti viikkojen ruokavalion timantit, jotka todella tulee ilahduttamaan mua päivittäin! :)

Kuvia ja kevään kuvioita

Eilen nautin täysin siemauksin tankkauspäivän hiilihydraateista. Aamulla kävin vielä tekemässä vikan aerobisen ennen aamupalaa, koska se olisi muuten jäänyt rästiin. Kyllä maistui aamureippailun jälkeen taas riisipuuro!

Siinä ruokailujen ohessa pakkailin kamojani ja valmistauduin työharjoitteluni alkuun. Tankkauspäivissä on se kiva puoli, että saat olla koko ajan syömässä. Tai no siis ei oikeasti koko ajan syömässä, mutta kamalaa kuollettavaa nälkää ei ehdi ruokailujen välillä tulemaan. Saa ihan kelloa apuna käyttää ja tarkkailla milloin olisi jo syötävä seuraava ateria, jotta kaikki ateriat ehtii syömään tasaisesti pitkin päivää. Ja yksi mukava juttu on se, kun oikeasti aterian jälkeen on kylläinen olo. Dieetillä on usein sellainen olo aterian jälkeen, että "kyllähän tässä jotain vielä voisi syödä". Eli siis joo, nälkä on tyydytetty, mutta vähän ehkä tekisi mieli syödä vielä lisää. :D Ei ole enää montaa viikkoa! ;)

Iltaan mennessä olin ehtinyt vaihtaa paikkakuntaa ja syödä hyvin. Iltapalan jälkeen alkoi ramaisemaan niin älyttömän paljon, että nukahdin olkkarin pehmeälle matolle. Siitä heräsin tunnin päästä ja raahauduin vessan kautta sänkyyn. Yö oli levoton kuin mikä. Heräilin, hikoilin ja näin tyhmiä unia. En pistä sekavia yöunia täysin "hiilarihumalan" piikkiin, sillä mua stressasi ja jännitti illalla uusi alkava fysioterapian työharjoittelu. En voi sille mitään, mutta muistaakseni jokaista työharjoittelua edeltävänä iltana olen jännittänyt ja stressannut. Tottakai uusi työpaikka tai työharjoittelupaikka voi stressata. Tärkeintä ehkä on, että eka päivä on nyt takana ja virkaintoa puhkuva tuleva fysioterapeutti odottaa innolla seuraavia viikkoja! :D

Kyseessä on nyt mun viimeinen syventävä fysioterapian harjoittelujakso, jonka suoritan neurologisella kuntoutusosastolla. Edellinen harjoitteluni painottui myös neurologisiin potilaisiin ja oikeastaan sen innoittamana halusin tehdä myös syventävän harjoitteluni neurologisen kohderyhmän parissa. 

Blogini painottuu ihan tietoisesti lähinnä ainoastaan kaikkeen mikä liittyy kisoihin valmistumiseen ja sellaisena sen aionkin pitää. Mutta nyt halusin kertoa myös hieman opintoihin liittyvistä jutuista, koska tällä kertaa ne liittyvät oleellisesti myös kisoihin valmistautumiseeni.  Eli minulla on siis opintojeni kannalta merkittävä viimeinen harjoittelu menossa ja jakso kestää aina kisoihin asti. Ja taitaa jatkua vielä viikon kisojen jälkeen. Koska kisadieetti saattaa kuitenkin olla fyysisesti ja henkisesti raskasta aikaa, mietin onko mun järkeä tehdä tärkeä harjoittelu, kun olen samaan aikaan dieetillä. Päädyin kuitenkin siihen, että uskon työharjoittelusta olevan minulle enemmänkin hyötyä dieettiin nähden. Saan päivittäin mielenkiintoista ajateltavaa ja tekemistä, eikä mulla ole aikaa ajatella jatkuvasti ruokaa. :D Ja potilaisiin keskittyessäni unohdan oman nälkäni! :D 

Olin oikeastaan todella innoissani, että mulla on dieetin aikana koulun puolesta jotain näinkin jännittävää kuin työharjoittelu. Matkaa mulla on sellainen 9km harkkapaikkaan ja onnekseni toisinaan saan mentyä autolla. Jos minulla ei ole autoa käytettävissäni, niin pyörällä tai jaloin matkan taittaminen menee mukavasti aerobisesta! Huomatkaa tämä positiivinen ajattelumalli! ;D

Dieettiruokailuissa siirryttiin nyt siihen vaiheeseen, kun jokaisena aamuna vedetään pinaattimunakasta. Onneksi musta on sinnikkään harjoittelun myötä tullut pinaattilettumestari, joten muutos ei tuntunut järisyttävältä. Muuten hommat etenee aika lailla samaan malliin kisoihin valmistautumisen suhteen. Tässä nyt vaan painellaan menemään eteenpäin dieettiä ja työharjoittelua! Nyt tää virkaintoinen ja dieettihuuruinen tyttö lähtee kuitenkin kuluttamaan puntteja kuntosalille!  

Kuvista iso kiitos Seppo Rantanen! :) Ps. Lisää on tulossa! ;)

Tasan viisi viimeistä viikkoa!

Tänään on tasan viisi viikkoa kisapäivään. Oikeesti!!? Enää 35 päivää kisadieettiä. Välillä kun on oikein nälkä, niin mietin sitä kuinka vähän aikaa dieetti enää kestää. Jollekkin se voi olla, että vielä noin pitkä aika, mutta mä ajattelen sen että enää. :D

Oma mielipide omasta kunnosta vaihtelee. On päiviä kun näen peilistä kireän ja suonikkaan yksilön. Ja on päiviä, kun kuvittelen näkeväni turvonneen pehmiksen. Luultavasti monen kisaajan pahin pelko olisi jäädä liian pehmeäksi ja marssia lavalle pehmeänä. Lava on vielä kaiken lisäksi niin armoton. Kirkkaat valot paljastavat kyllä karun todellisuuden, jos kisakunto on jäänyt turhan pehmeäksi. Ja huom nyt kaikille, jotka vielä ihannoi sitä lavalook-kisakuntoa, niin se on sit kisakunto, ei perus "arkikunto"! 

Anyway, pointtini on, että tässä dieetillä tulee näköjään toisinaan vähän sokeaksi itselleen. Siksi onkin tärkeää vaan buustata itseään kehuilla ja keskittyä oman fysiikan parhaimpien puolien korostamiseen ja kehityskohteiden kehittämiseen.

Tällein yksilötasolla ja omia tavoitteitani pohtiessani, haluan parantaa jotain asioita esiintymisessäni. Suoraan sanottuna olen pettynyt jos en pääse finaaliin, sillä silloin en voi parantaa omaa suoritustani i-kävelyn suhteen. Se harmittaisi kovasti. Tottakai haluan pärjätä niin hyvin kuin mahdollista, mutta finaaliin pääsy tarkoittaa omalla kohdallani myös sitä, että mulla on tilaisuus "voittaa itseni" ja tehdä parempi i-kävely kuin viimeksi. Ja juuri tuo oman suorituksen parantaminen on jotain mitä kovasti tavoittelen.

Maukas välipalahetki.

Lavaa varten sain vihdoin hankittua uudet kisakengät ja onneksi tein sen nyt enkä parin viikon päästä! Kun sujautin jalat (=tungin nihkeästi :D ) uusiin korkokenkiin ja nousin seisomaan, niin huh heijaa kun olivatkin korkeat korot! :D Korkeita korkoja löytyy kaapista muista kengistä parhaimmillaan 14cm, mutta kun kisakengissä ei ole yhtään platformia. Mimmit jotka korkoja käytätte varmaan tiedätte mistä puhun. Platformi vähän huijaa ja helpottaa kävelyä. Muutamien haparoivien askelien jälkeen pääsin onneksi taas vauhtiin. Kerkeän harjoitella asentoja uusilla kengillä ja "ajaa kengät sisään" hyvin viidessä viikossa. Ja onhan se poseeraus vaan niin paljon näyttävämpää korkeilla koroilla!

Tosiaan flunssasta olen selvinnyt ja treenit on tällä viikolla kulkeneet hyvin ja iloisella fiiliksellä. Vain yksi treeni oli henkisesti uuvuttava, kun mietin, että eikö nää sarjat ja liikeet ikinä lopu!? :D

No mites ruokapuoli? Nälkä on välillä kova, mutta kuulkaas. Kovat alkaa oleen reidetkin. Valkku sanoi, että hyvin alkaa lohkeamaan reiden osat. (Eli siis nelipäisen reisilihaksen eri osat.) Se oli mulle tosi tärkeää kuulla, koska tosiaan välillä tässä dieetillä tulee sokeaksi omalle kunnolleen.

Ja arvatkaas mikä on ruokailun suhteen parasta? Mulla on huomenna taas hiilihydraattien tankkaus! Oon ihan pähkinöissäni täällä! Tankkaus tuli vähän yllättäen, vaikka salaa mielessäni siitä eilen ja tänään haaveilinkin. Mutta yleensä jos tiedän, että tankkaus on tulossa ensi viikonloppuna, se viimeinen tankkausta edeltävä päivä tuntuu kestävän ikuisuuden. Mutta nyt. Nyt on kiireesti lähdettävä kaupoille hakemaan herkkuja! Eli banaania, jäätelöä ja riisipiirakoita ja kaikkea muuta ihanaa! <3 <3 <3

Onnellinen dieettiläinen kiittää ja kuittaa!

Six weeks left!

Mua jännittää! Tänä aamuna heräsin ja aloin jännittämään. Ajattelin tulevaa kisapäivää ja sitä hetkeä, kun takahuoneesta astellaan lavalle. Mua jännittää myös mun terveys. Olen ollut flunssassa ja mun suunnitelma oli parantua siitä niin, että tänään olen iskussa, terveenä ja valmiina salille. Mua jännittää, että jos sairastun uudestaan ja olen flunssan kourissa loppu dieetin ajan. Jännittää, että stressaan ja kroppa junnaa paikallaan, koska stressaan. Mua jännittää onnistuuko meikki, miten käy kisakenkien kanssa ja miten koko loppu dieetti etenee.

Jäljellä on 6 viikkoa. Apua oikeesti, mihin se aika menee!?  Aamulla kun jännitin niin mun sydän hakkas lujaa ja mua niin jännitti. Se on hassua miten välillä tulee tollasia jännitys-kohtauksia. Se on sellaista innostunutta jännitystä, mutta samalla sellaista stressaavaa jännitystä, onnistuuko kaikki. Tää oli eka tällänen virallinen jännittämis-moment tällä dieetillä.

Eilen mulla oli hiilihydraattien tankkaus ja se oli kivaa. Rakastan hiilareita. Kuuden aterian rytmillä mentiin ja illalla alkoi väsyttämään. Tällä kertaa en simahtanut ihan yhtä lailla kuin viimeksi, eikä tällä kertaa tullut kovaa päänsärkyä. Enkä heränny yöllä hikisenä. Mutta näin unta ja huusin unissani koiralle niin, että sain kämmpikset ihmettelmään ja havahduin itse hereille. :D Aamulla kuitenkin nukutti niin vietävästi, vaikka alla oli vähintään 9 tuntia unta. Vähän sellainen hiilari-pöhnäinen olo.

Tänään aion käydä kokeilemassa miten se puntti kulkee flunssan jälkeen. Nyt hikoiluttaa, vaikken ole vielä salilla. Hikoiluttaa, koska mua jännittää! Ja toivottavasti myös siksi, että aineenvaihdunta sai buustia eilisistä hiilareista. Uhkun puhtia ja päättäväisyyttä. Aion hoitaa kisavalmisteluja sekä kouluun liittyviä tehtäviä. Aion selviytyä niukalla dieettiruualla ja rokata tämän dieetin loppuun. Ja sanonko vielä kerran, mua jännittää!!

Kipeänä ja vieläpä dieetillä

Niin vaan kävi, että mulle iski flunssa. Nenä vuotaa ja olo on puolikuntoinen. Sentään ei ole kuumetta ollut ja toivottavasti ei tulekaan.

Jos en olisi dieetillä, en olisi eilen edes pyöritellyt sitä ajatusta päässäni, että menenkö salille vai en. Kroppa viestittää, että nuhaa pukkaa, niin silloin tietenkin jään kotiin lepäämään. Mutta oi miksi sitä ihminen on välillä niin hömelö ja edes miettii noin itsestäänselvää asiaa? :D

Nyt kun on kisadieetillä, niin silloin varsinkin tulisi kuunnella niitä kropan viestejä. Ihan totta, ajattelin eilen, että jos menisin salille niin ehtisin ainakin vielä yhden reenin tekemään tältä viikolta. Ehkä se on vastuuntuntoisuus. Haluaisin tunnollisesti tehdä kaikki reenit ja varsinkin, kun tiedän, että sunnuntaina odottaa tankkauspäivä.

Onneksi päätin jäädä kotiin ja valmentajalta kävi sama käsky, että nyt heti lepoa. Niinhän se on, että kun malttaa pysyä poissa salilta, niin sinne salille myös pääsee palaamaan nopeammin.

Vaikka kipeänä ei ole kivaa, niin näen tän flunssan positiiviset puolet. Hyvä, että se iski nyt, eikä vaikka 2 viikkoa tai 2 päivää ennen kisoja! Tässä on vielä useampi viikko aikaa ja kuntokin ehti edetä hyvään vaiheeseen. Niin kai tässä on vähän varaa sairastellakin.

Nyt ei ole olo ihan näin virkeä, mutta toivottavasti kohta ollaan jo yhtä "voimallisena"! ;D

Kisadieetillähän mulla ei ole treenien suhteen kevennettyjä lepoviikkoja, niin tässä nyt tavallaan saa sairastellessa pakostikin myös lepoa. Vaikka puhdas lepo ja sairaslepo on kyllä vähän eri asioita... Nythän kroppa taistelee pöpöjä vastaan. Toivotaan kropalle kovasti voimia taltuttaa pöpöt!

Mulla alkaa myös reilun viikon päästä fysioterapian syventävä työharjoittelu neurologisen kuntoutuksen puolella, että oikeastaan en olisi parempaan aikaan voinut sairastua. Ehdin todennäköisesti tervehtyä hyvin ennen työharjoittelua. Ei oikein terveydenhoitoalalla parane olla kipeänä töissä. Eikä kyllä muillakaan aloilla. :D

Niin, että on tässä positiivisia puoliakin. Mielummin sairastan nyt, kun kisoihin on vielä useampi viikko ja ennen kuin mun vika työharjoittelupätkä alkaa. Nyt vaan kädet ristiin, että tää oli viimeinen sairastelu tämän dieetin aikana! Ei nimittäin sovi mun suunnitelmiin tällainen sairastelu! ;)

Eli täällä mennään nyt vointia kuulostellen eteenpäin. Olisi ihan mahtavaa jos pääsisin viimeistään maanantaina takaisin treenaamaan. Piristystä tähän nenäliinojen keskelle tuo kuitenkin se sunnuntain tankkauspäivä. :) :)