SM-HOPEA

Ihan huikeeta! Meikä nappas viikonloppuna body fitness junioreiden +163cm SM-hopeaa! Olo on älyttömän onnellinen, kiitollinen ja todella tyytyväinen! Kova työ palkittiin ja hopea tuli ansaitusti! Kaiken kruunasi se, että sijoitukseni ansiosta sain kilpailla samana päivänä vielä yleisessä body fitness -168cm sarjassa ja pääsin siellä finaaliin asti! Finaalipaikka ja lopulta 6. sija yleisessä sarjassa oli kuin piste iin päälle tuon hopea-pokaalin jälkeen. Kotiin viemiseksi sain siis kaksi pystiä: junnujen SM-hopeaa ja Fitness Classicin yleisen sarjan 6.sijan. 

Body Fitness Junior SM-hopea!

Junnujen SM-hopea ja yleisen 6.sija!

ISO kiitos tukijoukoille, valmentajalle, tiimille, ystäville, perheelle ja jokaiselle joka on rukoillut ja kannustanut mua kisataipaleella! Kiitos myös yhteistyökumppaneille Tafferin porukalle ja kiitos Glitterille rannekorujen lainasta! Helyille todella tuli tuplasti käyttöä, kun pääsin finaaliin kahdesti päivän aikana!;)

Tämä on nyt vaan pikainen tilannepäivitys ja kiitos viesti. Palaan myöhemmin tarkemmin kisakertomuksen merkeissä. Avaan sitten fiiliksiä ja laitan kuvia lisää. Nyt ensin vähän lepoa ja iloitsemista tästä upeasta saavutuksesta! 

XOXOXO kiitollinen ja tyytyväinen SM-hopea junnu!

HAPPY

Kisojen viimeistely viikko on vihdoin täällä! Oon ihan fiiliksissä!

Sunnuntaina kun olin suorittanut viimeisen rankan treenin meinasin ihan liikuttua. Olin niin helpottunut ja onnellinen! Nyt on kaikki kova duuni tehty ja nyt vaan rullaillaan loppuun. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Tämä on nyt se kunto ja fysiikka, millä mennään kisoihin. Tottakai viimeistelyt ovat tärkeät, mutta kehnoa kuntoa ei viimeistelyillä enää pelasteta. Nyt vaan rukoillaan, että kroppa ottaa vastaan kaiken hiilarin ja tottelee nätisti niin kuin viime kerrallakin.

Tänään söin viimeisen pinaattimunakkaan ja voin luvata, että pakastepinaattiin en hetkeen koske pitkällä tikullakaan! :D Huomenna aamu alkaa puurolla ja koko päivä on yhtä hiilarin syöttöä. Oikeastaan koko viikko on hiilarin syöttöä sekä suolalla ja vedellä kikkailua.

Tänään aloitin jo matkalaukun pakkaamisen kisaviikonloppua varten. Riisikakut, kuivatteluviini ja muut tykötarpeet alkavat olla hankittuna. Stressiä lieventää, kun aloitin pakkaamisen jo nyt. Kuitenkin sitä pohtii muistaako ottaa kaiken mukaan, niin nyt kun laukku on auki, voin aina heti lisätä oleelliset asiat, kun ne mieleeni juolahtavat.

Tänään paistoin myös viimeiset kanat tätä viikkoa varten. Näin ollen mun täytyy vaan keitellä riisit ja puurot päivittäin ja ne on ihan helppoa hommaa. Mulla on tosiaan työharjottelua vielä torstaihin asti, mutta perjantain olen pyytänyt vapaaksi. En tiedä olisinko tarvinnut enemmän vapaapäiviä, mutta nyt tuntuu, että tämä on hyvä järjestely. Päivisin mulla on muuta ajateltavaa potilaiden kanssa ja sitten iltaisin ei tarvitse kuin käydä kevyesti salilla ja keittää vähän lisää riisiä. No okei, joka illalle on jotain pientä puhdetta, milloin ajellaan ihokarvoja, milloin kuoritaan ihoa jne. Mutta näillä mennään ja fiilis on ihan mahtava!

Fiilis on korkealla siksikin, että tänään hypistelin myös mahdollisia kisakoruja. Kimmeltävien korujen ja bikinien hypistely jos mikä, nostattaa kisafiilistä! :D Eli body fitneksessä koruja saa käyttää vasta finaalissa (toisin kuin bikini fitneksessä, jossa korut lykätään päälle jo heti alkukarsintaan). Mulla on aikamoinen repertuaari omia sekä Glitteristä lainattuja koruja, joten nyt olis päästävä sinne finaaliin, jotta koruille olisi oikeasti tarvetta ja käyttöä. :D Oon ihan älytön harakka korujen suhteen ja Snapchattia seuranneet ovatkin saaneet privaatin korujen esittelyn siellä.

Mun kisavalmistautumisia voi tosiaan seurata Snapchatis nimimerkillä haailona, sieltä löytyy meikän löpinät ja kuvailut. Lupaan päivitellä instaa ja snäppiä ahkerasti tässä vielä kisaviikolla, joten siellä pääsee mukaan mun kisamatkan viimemetreille! Ehkä jopa backstagelta luvassa päivityksiä...! Niin ja Instagramissa mut löytää siis nimimerkillä @ilonahaapaniemi

Ja jos täältä löytyy muita kimmeltävän perään olevia harakoita niin seuratkaa ihmeessä myös @glittersuomi ja käykää katsomassa Glitterin kevätuutuuksia ja hiusideoita Glitterin nettisivuilta.

Hiusideoita lavaa varten onkin tässä pyöritelty mielessä. Pinterestiä olen selaillut inspiraation toivossa. Lopullinen kisalook on vielä vähän auki. Bikinit ja kengät on lyöty lukkoon, mutta tukka on vielä kirjaimellisesti vähän auki. Heh, tajusitteko? :D Hiuksia ollaan suunniteltu meikkaaja-kampaajani kanssa ja eiköhän me jotakin tälle kuontalolle loihdita. Tai siis minä en tee mitään, vaan Nina Laitala tulee hotellihuoneeseeni kisa-aamuna ja taikoo musta prinsessan! En malta odottaa! Ihanaa päästä kimmeltämään ja säihkymään!

Tukka on vielä auki. :D

Oli kisojen lopputulos mikä tahansa niin, olen jokatapauksessa iloinen ja ylpeä siitä, että selätin tämän dieettiurakan ja pääsen näillä voimavaroilla rakennettua pakettia esittämään lavalle. Siellä mulla ei oikeesti ole kuin yksi tehtävä: loistaa!

Kisafiiliksissä täällä yks kisaaja! Se on vika viikko nyt!!!

Abs checking & two weeks left

Heei mä selvisin! Kulunut viikko oli kyllä henkisellä tasolla yhtä ylä- ja alamäkeä. Toisinaan mieli oli niin maassa, että kiukutti vaan ja kaikki asiat pisti nyppimään. Teki mieli syödä kaapit tyhjäksi, enkä nähnyt oikein mitään positiivista koko dieetissä. Ystäväporukassa eräs sanoi, että yritä löytää joku yksi positiivinen asia ja ripustaudu siihen. Ja toinen ystävä täydensi, että jos ei löydy edes yhtä positiivista juttua, niin sitten ei löydy! :D Tämä ajatus nauratti mua, ja tässä kohtaa olin jälleen niin kiitollinen vertaistuesta, mitä toisilta kisaajilta saan.

Toki kaikki tuki, zemppi ja sympatia ovat olleet arvokasta, mitä muilta läheisiltä olen saanut, mutta on se vaan niin, että kisadieetti on niin poikkeuksellista arkea, että sitä tuskin täysin ymmärtää kukaan muu, kuin se joka on saman kokenut.

Ja arvatkaas mitä. Siinä viikon kärvistelyissä löytyi kuin löytyikin lopulta vaikka mitä positiivisia juttuja! Perjantain ja alkavan viikonlopun kunniaksi meikäläisen kisaesittely julkaistiin Body-lehden nettisivuilla! Tiiviin esittelyn pääset lukemaan kokonaan Body-lehden verkkosivuilta. Käykäähän kurkkaa! ;)

Työharjoittelussa olen kokenut onnistumisia ja koen oppivani ammatistani samalla lisää. On ollut todella terapeuttista minulle, kun olen saanut fysioterapioida muita. Huomioni ei tällöin pyöri oman tilani ja pikkunälkäni ympärillä, vaan saan keskittyä toiseen ihmiseen ja tekemiseen. Työpaikka on mahtava ja niin on muuten kahvihuoneen tarjoilutkin! Tällä viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä tarjolla oli kakkua! Siis kolmena peräkkäisenä päivänä. Joka päivä uusi kakku ja yhtenä päivänä oli peräti 2 uutta kokonaista kakkua. Siinä mä sitten kuola valuen katson kun muut syö. Mutta hei. Joku keksi hyvän älynväläyksen ja jemmasin pari palaa kakkua pakastimeen odottamaan kisojen jälkeistä aikaa. Harmi kun keksin pakastusidean vasta perjantaina, mutta ehkä parempi niin, ettei vaivalla hankitut linjat ja uumat katoa ihan hetkessä kisojen jälkeen. :D

Ehkäpä kisojen jälkeen vähän kakkua...

Lauantaina kävin tuulettamassa itseäni kaupungilla ja illalla selvisin jopa ystäväni kanssa JVG:n keikalle! Voitteko kuvitella. Menin baariin, valvoin myöhään ja vielä dieetillä! Ennen kuin kukaan nyt vetää omia johtopäätöksiään, niin ihan vesilinjalla mentiin ja kaverin kanssa mentiin tosiaan erityisesti JVG:tä katsomaan. Dieetillä nimittäin välttelen ehkä tietoisesti, ja osittain tiedostamattani, myöhäisiä illanviettoja kavereiden kanssa. Syynä mm. se että en ensinäkään jaksa valvoa ja toisena, painavampana syynä se, että jos valvon ja nälkä yllättää niin joudun menemään nälkäisenä nukkumaan. Sillä ei ne ateriat lisäänny, vaikka ilta venähtäisikin. Ja minä inhoan mennä nälkäisenä nukkumaan. Venytän mielummin aamuisin aamupalaa niin pitkälle kuin siedän ja kärvistelen aamupäivän puolella nälästä. Mutta jos nukkumaan pitäisi mennä vatsa kurnien, se olisi kamalaa.

Eilen keikan jälkeen söin vielä kourallisen manteleita, jotka olin säästänyt iltapalalta sitä varten jos valvoessa nälkä iskee. Voitteko kuvitella miten kiitollinen olin kourallisesta manteleita, jotka popsin ennen peiton alle pujahtamista!? :D Olen kyllä ylpeä itsestäni, että selvisin julkisille paikoille, vieläpä niin myöhään illalla ja mulla oli kaiken kukkuraksi päällä jotain muuta kuin jumppatrikoot! :D Ihan hyvä saavutus nälkäiseltä dieettiläiseltä.

Nyt tilanne on se, että ensi viikolla painellaan vielä nykyisen ruokaohjeen mukaan, kunnes käsky toisin käy. Treenisarjat ovat ensi viikolla vähän pidempää ja pumppaavaa. Se on mulle henkisesti tosi iso juttu, koska nyt on taas tietynlainen pykälä ylitetty. Raskaimmat ja isoimmat painot on nyt treenattu ja luistelu kohti kisapäivää alkaa! Tietysti tuleva viikko on vielä oma rutistuksensa ja virallisesti vielä kovaa mennään. Mutta henkisesti olen ylittänyt taas yhden merkkipaalun ja voi, en malta odottaa, että viho viimeinen viikko jo käynnistyisi!:)

Perus dieetti-aamupalaa.

Realistisia havaintoja olen tehnyt, että kyllä tää kisadieetti on sekä fyysisesti että henkisesti tosi rankkaa aikaa. Musta tuntuu, että kaikki aistit ovat tosi herkistyneet. Saatan tuoksun perusteella päätellä tismalleen mitä ruokaa on tehty ja tuntuu, että kuulen pienimmätkin rasahdukset. Tuntoaisti on myös herkillä ja jopa normaalisti hyvältä tuntuva patja menee vikoiksi viikoiksi vaihtoon. Treenit ovat olleet kovia ja suonet pullistellen on rautojen kanssa ryskätty. Kovan intensiteetin intervalleja ja matalasykkeistä aerobista siihen kylkeen. Kroppa käy kovilla, mutta niin käy päänuppikin.

Dieetin alkuvaiheissa puhuin siitä kuinka tietoisesti yritän pysyä positiivisena. Tällä viikolla tietoiset positiivisuudet oli kyllä jossain ihan muualla kuin mun päässä. :D Mutta niin se vaan menee, välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun kisadieetin "huonot päivät"- kiintiö on tullut täyteen ja jäljellä on enää 13 hyvää positiivista päivää! :) Tuntuu, että henkisellä tasolla olen ylittänyt sen ikävän masistelu-kärvistely-itsesääli-dieettikuopan ja nyt on taas fiilis kuin päivänpaiste!

Sanoiko joku, että kisadieetti on helppoa? Kuuluuko kisadieetin olla aina helppoa? Välillä on helpompaa ja välillä saa tosiaan zempata itseään. Kisadieetti vaatii kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä. Oli elämäntilanne mikä tahansa, niin välillä tulee vastoinkäymisiä ja välillä rullataan hymyssä suin. Se on kai sitä elämää. :)

Pari viikkoa sitten tiesin että seuraavat 2 viikkoa tulisivat olemaan raskaat. No niin ne olivatkin. Mutta nyt ne ovat takana. Ohi on! Ihan mahtavaa! Tänne asti olen tullut ja ihan huikea fiilis. Käsittämätöntä. Edessä ovat enää viimeiset 2 viikkoa! Olen niin iloinen, että olen selvinnyt tänne asti ja pääsen nyt nautiskelemaan "lopun ajoista". Lopun ajat kuulostaa vähän dramaattiselta, mutta tarkoitan sillä vaan vikoja viikkoja, jolloin ruvetaan asennoitumaan jo siihen, että nyt kova työ on tehty ja kisafiilistely ja viimeistelyt voivat alkaa. Kokemuksesta sanon, että varsinkin se viimeinen viikko on jo niin hyvää fiilistelyä ja innostunutta asennoitumista lavaa varten, että sillon vaan otetaan höllisti ja rentoudutaan! Että hyvillä mielin lähden toka vikaa viikkoa vetämään. Valmentajakin sanoi, että kyllä nyt sietääkin tolla kunnolla olla iloinen. :D Että ihan hyvässä kisakunnossa ja aikataulussa ollaan.

Kireät kolme viikkoa jäljellä!

Huuuh, enää noin 3 viikkoa kisapäivään! Olen sinnitellyt mielestäni ihan hyvin viimeisten ruokavaliomuutosten suhteen. Mutta välillä tosiaan on täytynyt kirjaimellisesti sinnitellä. :D Jokaisen päivän iltana olen tyytyväinen, että taas on yksi dieettipäivä takana. Alku viikko sujui paremmin, mutta eilen alkoi jo pää hajoilla. Täytyyn vaan kerätä itsensä ja zempata. Enää muutama viikko! :)

Työharjoittelun ja dieetin yhdistäminen on mielestäni mennyt aika vaivattomasti. Taukohuoneessa toki on melkein aina jotain herkkua, mutta tyydyn nuuhkimaan ja silmäilemään tarjottavia. Torstaina olin kyllä aika naatti kun pääsin kotiin. Nukuin lähes kahden tunnin päikkärit ja pidin ihan totaalisen lepopäivän. Yritän joka viikko pitää yhden totaalilepopäivän, jolloin en tee edes aerobista.

Perjantaina meillä oli äidin puolen suvun kanssa tapaaminen ja mummo oli laittanut kaikkea ihanaa ruokaa ja täti oli leiponut kakkuja. Kieltämättä harmitti, kun en voinut syödä muiden mukana tarjolla olleita lihapullia ja muita herkkuja. Tällaiset sosiaaliset ruokailutilanteet ovat ehkä pahimpia dieetillä. Silloin tuntuu, että jää paljosta paitsi. Mutta en voi tästä syyttää ketään. Oma valintani, kun päätin taas kisata. :D Ja loppujen lopuksi ne on vaan yhdet kekkerit ja uusia juhlia tulee aina! :)

Mutta hyvin selvisin, vaikka makunystyrät saivat tyytyä tuttuun ja turvalliseen dieettisapuskaan. Positiivista on kuitenkin se, että vaikka ruuat jäi multa välistä, niin sain kuitenkin nauttia hyvästä seurasta! ;)

Ensi viikon suunnitelmana on ryskytellä kovaa samalla ruokavaliolla kuin tämäkin viikko. Katsellaan jos sitten saisi vähän lisäillä hillitysti hiilihydraatteja. Ei tässä tosiaan muuta kuin, että painellaan nyt vaan nää vikat viikot ja päivät! Tiukkaa tekee ja välillä tuntuu karulta, mutta voi pojat, kyllä sitä voi kisapäivänä olla sitten tyytyväinen! :)

Kuvista kiitos Seppo Rantanen! :)

Rasvaprosentti ja tilannepäivitys

Kävin viikonloppuna Tampereella treenailemassa ja valmentajan silmien alla tarkasteltavana. Pääsin myös pihtien väliin, eli mitattiin pihdeillä meikäläisen rasvaprosenttia. Rasvaprosentti keikkuu nyt siellä 8,5% hujakoilla. Kisoihin on aikaa himpun verran vajaa 4 viikkoa ja vielä pitäis nipistää milli tuolta ja milli sieltä. Sain viikonlopulle vielä viimeisen ison tankkauksen ja sitten seuraavat pari viikkoa rytistelläänkin aika rankasti. Tavoitteena seuraaville viikoille on nipistää ne uupuvat millit, jotta rasvaprosentti olisi suht samalla tasolla kuin viimeksi eli sinne 7,5% tienoille.

Koska mun vahvuus kisoissa on se, että mut saadaan ajettua niin himskatin kireeksi, niin täytyyhän se yrittää nytkin hyödyntää tämä valttikortti! Tietyllä tapaa pihtimittauksen tulos oli mulle huojennus, mutta samalla myös hyvä motivaattori. Oli huojentavaa kuulla, että hyvässä vaiheessa ollaan ja kunto on nyt jo kireissä lukemissa. Mutta koska omalla kohdallani pystytään vielä alhaisempaan rasvaprosenttiin, niin minua motivoi myös se, että vielä on himpun verran tekemistä! Haluan nirhaista ne viimeiset millit pois ja olla kireä kuin rusina!

Ruokailuihin tehtiin pikkaisen muutoksia, joiden myötä toivottavasti tuloksia alkaa tulemaan. Treenimäärät ovat edelleen samat. Seuraavat 2 viikkoa tulevat olemaan tiukat ja varmaankin jo viikonloppuna alkaa pääkoppa murentua. Nyt ei auta muu kuin zempata ja pitää reipasta tahtia yllä. Mua todella motivoi, että vielä pitää muutama milli saada nirhaistua. Nyt vaan rytistellään pääsiäisen yli ja katsellaan, kun muut mussuttaa suklaamunia. Ei mun onneksi herkkuja edes tee mieli. Enemmänkin se on sellaista perus kunnon kotiruokaa, jota mieleni tekee, jos nälkä kalvaa.

Niin ja sitten tosiaan tosta eilisestä tankkauspäivästä. Olin niin onnellinen, kun sain ton tankkauksen. Vaikka tiesinkin, että se on viimeinen kunnon mussutus ennen kisoja, niin olin ihan super onnellinen. Hieman haikeaahan se oli kun tiesin, ettei enää tipu tankkauspäiviä ennen kisapäivää. Mutta samalla se oli sellainen iso merkkipaalu. Se tarkoittaa, että mulla on edessä viimeiset koitokset. Kisat on jo niin lähellä, ettei tasaiseen tahtiin tipahteneille tankkauspäiville ole enää tilaa ohjelmassa. Nyt painetaan mimmin kroppa viimeistelyä vaille valmiiseen kuntoon! Hurjaa! En voi käsittää, kuinka nää päivät ja viikot vaan hupenee.

Tää dieetti on ollut yhtä vuoristorataa ja kohta tää huviretki tulee päätökseen. Oikeesti, nyt pitää alkaa liimailemaan kiviä biksuihin ja oikeasti varmistaa, että kaikki kisavalmistelut alkaa olla kondiksessa!

 

Joo mutta siitä eilisestä tankkauksesta vielä sen verran, että mulle iski taas se kova päänsärky iltapäivän vaihtuessa iltaa kohden. Ekana tankkauspäivänä päänsärky jatkui yöhön asti, mutta tällä kertaa se onneksi lievittyi ennen nukkumaan menoa. Yleensä tankkauspäivät on pyhitetty syömiselle ja levolle, mutta eiliselle mulla oli jäljellä vielä aerobista, niin kävin salilla harrastamassa kevyttä hölkkää ja pyöräilyä.

Illan tullen väsymys alkoi painaa ja simahdinkin mukavasti hiilaripöhöisenä unten maille. Yö oli jälleen kerran hikinen, kun aineenvaihdunta kävi hiilihydraattiannostuksen vuoksi kierroksilla. Tänään alkoi tämä uusi mukaeltu ruokavalio. Jos jotain ilonaiheita ja sellaisia tämän hetken ruokavaliosta löytyviä timantteja etsin, niin mulla on edelleen ns. "kitupäivinä" rakastamani Quest bar-patukka ja joka neljäs päivä saan syödä yhden banaanin! Joo-o, banaanin! <3 Että enköhän mä ton proteiinipatukan ja banaanin voimin kestä seuraavat viikot! :D Ja vielä ihan varmuuden vuoksi, ettei joku nyt luule siellä ruudun takana, että elän pelkällä banskulla ja proteiinipatukalla, niin nämä on ne viimeisten kisadieetti viikkojen ruokavalion timantit, jotka todella tulee ilahduttamaan mua päivittäin! :)

Kuvia ja kevään kuvioita

Eilen nautin täysin siemauksin tankkauspäivän hiilihydraateista. Aamulla kävin vielä tekemässä vikan aerobisen ennen aamupalaa, koska se olisi muuten jäänyt rästiin. Kyllä maistui aamureippailun jälkeen taas riisipuuro!

Siinä ruokailujen ohessa pakkailin kamojani ja valmistauduin työharjoitteluni alkuun. Tankkauspäivissä on se kiva puoli, että saat olla koko ajan syömässä. Tai no siis ei oikeasti koko ajan syömässä, mutta kamalaa kuollettavaa nälkää ei ehdi ruokailujen välillä tulemaan. Saa ihan kelloa apuna käyttää ja tarkkailla milloin olisi jo syötävä seuraava ateria, jotta kaikki ateriat ehtii syömään tasaisesti pitkin päivää. Ja yksi mukava juttu on se, kun oikeasti aterian jälkeen on kylläinen olo. Dieetillä on usein sellainen olo aterian jälkeen, että "kyllähän tässä jotain vielä voisi syödä". Eli siis joo, nälkä on tyydytetty, mutta vähän ehkä tekisi mieli syödä vielä lisää. :D Ei ole enää montaa viikkoa! ;)

Iltaan mennessä olin ehtinyt vaihtaa paikkakuntaa ja syödä hyvin. Iltapalan jälkeen alkoi ramaisemaan niin älyttömän paljon, että nukahdin olkkarin pehmeälle matolle. Siitä heräsin tunnin päästä ja raahauduin vessan kautta sänkyyn. Yö oli levoton kuin mikä. Heräilin, hikoilin ja näin tyhmiä unia. En pistä sekavia yöunia täysin "hiilarihumalan" piikkiin, sillä mua stressasi ja jännitti illalla uusi alkava fysioterapian työharjoittelu. En voi sille mitään, mutta muistaakseni jokaista työharjoittelua edeltävänä iltana olen jännittänyt ja stressannut. Tottakai uusi työpaikka tai työharjoittelupaikka voi stressata. Tärkeintä ehkä on, että eka päivä on nyt takana ja virkaintoa puhkuva tuleva fysioterapeutti odottaa innolla seuraavia viikkoja! :D

Kyseessä on nyt mun viimeinen syventävä fysioterapian harjoittelujakso, jonka suoritan neurologisella kuntoutusosastolla. Edellinen harjoitteluni painottui myös neurologisiin potilaisiin ja oikeastaan sen innoittamana halusin tehdä myös syventävän harjoitteluni neurologisen kohderyhmän parissa. 

Blogini painottuu ihan tietoisesti lähinnä ainoastaan kaikkeen mikä liittyy kisoihin valmistumiseen ja sellaisena sen aionkin pitää. Mutta nyt halusin kertoa myös hieman opintoihin liittyvistä jutuista, koska tällä kertaa ne liittyvät oleellisesti myös kisoihin valmistautumiseeni.  Eli minulla on siis opintojeni kannalta merkittävä viimeinen harjoittelu menossa ja jakso kestää aina kisoihin asti. Ja taitaa jatkua vielä viikon kisojen jälkeen. Koska kisadieetti saattaa kuitenkin olla fyysisesti ja henkisesti raskasta aikaa, mietin onko mun järkeä tehdä tärkeä harjoittelu, kun olen samaan aikaan dieetillä. Päädyin kuitenkin siihen, että uskon työharjoittelusta olevan minulle enemmänkin hyötyä dieettiin nähden. Saan päivittäin mielenkiintoista ajateltavaa ja tekemistä, eikä mulla ole aikaa ajatella jatkuvasti ruokaa. :D Ja potilaisiin keskittyessäni unohdan oman nälkäni! :D 

Olin oikeastaan todella innoissani, että mulla on dieetin aikana koulun puolesta jotain näinkin jännittävää kuin työharjoittelu. Matkaa mulla on sellainen 9km harkkapaikkaan ja onnekseni toisinaan saan mentyä autolla. Jos minulla ei ole autoa käytettävissäni, niin pyörällä tai jaloin matkan taittaminen menee mukavasti aerobisesta! Huomatkaa tämä positiivinen ajattelumalli! ;D

Dieettiruokailuissa siirryttiin nyt siihen vaiheeseen, kun jokaisena aamuna vedetään pinaattimunakasta. Onneksi musta on sinnikkään harjoittelun myötä tullut pinaattilettumestari, joten muutos ei tuntunut järisyttävältä. Muuten hommat etenee aika lailla samaan malliin kisoihin valmistautumisen suhteen. Tässä nyt vaan painellaan menemään eteenpäin dieettiä ja työharjoittelua! Nyt tää virkaintoinen ja dieettihuuruinen tyttö lähtee kuitenkin kuluttamaan puntteja kuntosalille!  

Kuvista iso kiitos Seppo Rantanen! :) Ps. Lisää on tulossa! ;)

Tasan viisi viimeistä viikkoa!

Tänään on tasan viisi viikkoa kisapäivään. Oikeesti!!? Enää 35 päivää kisadieettiä. Välillä kun on oikein nälkä, niin mietin sitä kuinka vähän aikaa dieetti enää kestää. Jollekkin se voi olla, että vielä noin pitkä aika, mutta mä ajattelen sen että enää. :D

Oma mielipide omasta kunnosta vaihtelee. On päiviä kun näen peilistä kireän ja suonikkaan yksilön. Ja on päiviä, kun kuvittelen näkeväni turvonneen pehmiksen. Luultavasti monen kisaajan pahin pelko olisi jäädä liian pehmeäksi ja marssia lavalle pehmeänä. Lava on vielä kaiken lisäksi niin armoton. Kirkkaat valot paljastavat kyllä karun todellisuuden, jos kisakunto on jäänyt turhan pehmeäksi. Ja huom nyt kaikille, jotka vielä ihannoi sitä lavalook-kisakuntoa, niin se on sit kisakunto, ei perus "arkikunto"! 

Anyway, pointtini on, että tässä dieetillä tulee näköjään toisinaan vähän sokeaksi itselleen. Siksi onkin tärkeää vaan buustata itseään kehuilla ja keskittyä oman fysiikan parhaimpien puolien korostamiseen ja kehityskohteiden kehittämiseen.

Tällein yksilötasolla ja omia tavoitteitani pohtiessani, haluan parantaa jotain asioita esiintymisessäni. Suoraan sanottuna olen pettynyt jos en pääse finaaliin, sillä silloin en voi parantaa omaa suoritustani i-kävelyn suhteen. Se harmittaisi kovasti. Tottakai haluan pärjätä niin hyvin kuin mahdollista, mutta finaaliin pääsy tarkoittaa omalla kohdallani myös sitä, että mulla on tilaisuus "voittaa itseni" ja tehdä parempi i-kävely kuin viimeksi. Ja juuri tuo oman suorituksen parantaminen on jotain mitä kovasti tavoittelen.

Maukas välipalahetki.

Lavaa varten sain vihdoin hankittua uudet kisakengät ja onneksi tein sen nyt enkä parin viikon päästä! Kun sujautin jalat (=tungin nihkeästi :D ) uusiin korkokenkiin ja nousin seisomaan, niin huh heijaa kun olivatkin korkeat korot! :D Korkeita korkoja löytyy kaapista muista kengistä parhaimmillaan 14cm, mutta kun kisakengissä ei ole yhtään platformia. Mimmit jotka korkoja käytätte varmaan tiedätte mistä puhun. Platformi vähän huijaa ja helpottaa kävelyä. Muutamien haparoivien askelien jälkeen pääsin onneksi taas vauhtiin. Kerkeän harjoitella asentoja uusilla kengillä ja "ajaa kengät sisään" hyvin viidessä viikossa. Ja onhan se poseeraus vaan niin paljon näyttävämpää korkeilla koroilla!

Tosiaan flunssasta olen selvinnyt ja treenit on tällä viikolla kulkeneet hyvin ja iloisella fiiliksellä. Vain yksi treeni oli henkisesti uuvuttava, kun mietin, että eikö nää sarjat ja liikeet ikinä lopu!? :D

No mites ruokapuoli? Nälkä on välillä kova, mutta kuulkaas. Kovat alkaa oleen reidetkin. Valkku sanoi, että hyvin alkaa lohkeamaan reiden osat. (Eli siis nelipäisen reisilihaksen eri osat.) Se oli mulle tosi tärkeää kuulla, koska tosiaan välillä tässä dieetillä tulee sokeaksi omalle kunnolleen.

Ja arvatkaas mikä on ruokailun suhteen parasta? Mulla on huomenna taas hiilihydraattien tankkaus! Oon ihan pähkinöissäni täällä! Tankkaus tuli vähän yllättäen, vaikka salaa mielessäni siitä eilen ja tänään haaveilinkin. Mutta yleensä jos tiedän, että tankkaus on tulossa ensi viikonloppuna, se viimeinen tankkausta edeltävä päivä tuntuu kestävän ikuisuuden. Mutta nyt. Nyt on kiireesti lähdettävä kaupoille hakemaan herkkuja! Eli banaania, jäätelöä ja riisipiirakoita ja kaikkea muuta ihanaa! <3 <3 <3

Onnellinen dieettiläinen kiittää ja kuittaa!