Kuvia ja kevään kuvioita

Eilen nautin täysin siemauksin tankkauspäivän hiilihydraateista. Aamulla kävin vielä tekemässä vikan aerobisen ennen aamupalaa, koska se olisi muuten jäänyt rästiin. Kyllä maistui aamureippailun jälkeen taas riisipuuro!

Siinä ruokailujen ohessa pakkailin kamojani ja valmistauduin työharjoitteluni alkuun. Tankkauspäivissä on se kiva puoli, että saat olla koko ajan syömässä. Tai no siis ei oikeasti koko ajan syömässä, mutta kamalaa kuollettavaa nälkää ei ehdi ruokailujen välillä tulemaan. Saa ihan kelloa apuna käyttää ja tarkkailla milloin olisi jo syötävä seuraava ateria, jotta kaikki ateriat ehtii syömään tasaisesti pitkin päivää. Ja yksi mukava juttu on se, kun oikeasti aterian jälkeen on kylläinen olo. Dieetillä on usein sellainen olo aterian jälkeen, että "kyllähän tässä jotain vielä voisi syödä". Eli siis joo, nälkä on tyydytetty, mutta vähän ehkä tekisi mieli syödä vielä lisää. :D Ei ole enää montaa viikkoa! ;)

Iltaan mennessä olin ehtinyt vaihtaa paikkakuntaa ja syödä hyvin. Iltapalan jälkeen alkoi ramaisemaan niin älyttömän paljon, että nukahdin olkkarin pehmeälle matolle. Siitä heräsin tunnin päästä ja raahauduin vessan kautta sänkyyn. Yö oli levoton kuin mikä. Heräilin, hikoilin ja näin tyhmiä unia. En pistä sekavia yöunia täysin "hiilarihumalan" piikkiin, sillä mua stressasi ja jännitti illalla uusi alkava fysioterapian työharjoittelu. En voi sille mitään, mutta muistaakseni jokaista työharjoittelua edeltävänä iltana olen jännittänyt ja stressannut. Tottakai uusi työpaikka tai työharjoittelupaikka voi stressata. Tärkeintä ehkä on, että eka päivä on nyt takana ja virkaintoa puhkuva tuleva fysioterapeutti odottaa innolla seuraavia viikkoja! :D

Kyseessä on nyt mun viimeinen syventävä fysioterapian harjoittelujakso, jonka suoritan neurologisella kuntoutusosastolla. Edellinen harjoitteluni painottui myös neurologisiin potilaisiin ja oikeastaan sen innoittamana halusin tehdä myös syventävän harjoitteluni neurologisen kohderyhmän parissa. 

Blogini painottuu ihan tietoisesti lähinnä ainoastaan kaikkeen mikä liittyy kisoihin valmistumiseen ja sellaisena sen aionkin pitää. Mutta nyt halusin kertoa myös hieman opintoihin liittyvistä jutuista, koska tällä kertaa ne liittyvät oleellisesti myös kisoihin valmistautumiseeni.  Eli minulla on siis opintojeni kannalta merkittävä viimeinen harjoittelu menossa ja jakso kestää aina kisoihin asti. Ja taitaa jatkua vielä viikon kisojen jälkeen. Koska kisadieetti saattaa kuitenkin olla fyysisesti ja henkisesti raskasta aikaa, mietin onko mun järkeä tehdä tärkeä harjoittelu, kun olen samaan aikaan dieetillä. Päädyin kuitenkin siihen, että uskon työharjoittelusta olevan minulle enemmänkin hyötyä dieettiin nähden. Saan päivittäin mielenkiintoista ajateltavaa ja tekemistä, eikä mulla ole aikaa ajatella jatkuvasti ruokaa. :D Ja potilaisiin keskittyessäni unohdan oman nälkäni! :D 

Olin oikeastaan todella innoissani, että mulla on dieetin aikana koulun puolesta jotain näinkin jännittävää kuin työharjoittelu. Matkaa mulla on sellainen 9km harkkapaikkaan ja onnekseni toisinaan saan mentyä autolla. Jos minulla ei ole autoa käytettävissäni, niin pyörällä tai jaloin matkan taittaminen menee mukavasti aerobisesta! Huomatkaa tämä positiivinen ajattelumalli! ;D

Dieettiruokailuissa siirryttiin nyt siihen vaiheeseen, kun jokaisena aamuna vedetään pinaattimunakasta. Onneksi musta on sinnikkään harjoittelun myötä tullut pinaattilettumestari, joten muutos ei tuntunut järisyttävältä. Muuten hommat etenee aika lailla samaan malliin kisoihin valmistautumisen suhteen. Tässä nyt vaan painellaan menemään eteenpäin dieettiä ja työharjoittelua! Nyt tää virkaintoinen ja dieettihuuruinen tyttö lähtee kuitenkin kuluttamaan puntteja kuntosalille!  

Kuvista iso kiitos Seppo Rantanen! :) Ps. Lisää on tulossa! ;)