Abs checking & two weeks left

Heei mä selvisin! Kulunut viikko oli kyllä henkisellä tasolla yhtä ylä- ja alamäkeä. Toisinaan mieli oli niin maassa, että kiukutti vaan ja kaikki asiat pisti nyppimään. Teki mieli syödä kaapit tyhjäksi, enkä nähnyt oikein mitään positiivista koko dieetissä. Ystäväporukassa eräs sanoi, että yritä löytää joku yksi positiivinen asia ja ripustaudu siihen. Ja toinen ystävä täydensi, että jos ei löydy edes yhtä positiivista juttua, niin sitten ei löydy! :D Tämä ajatus nauratti mua, ja tässä kohtaa olin jälleen niin kiitollinen vertaistuesta, mitä toisilta kisaajilta saan.

Toki kaikki tuki, zemppi ja sympatia ovat olleet arvokasta, mitä muilta läheisiltä olen saanut, mutta on se vaan niin, että kisadieetti on niin poikkeuksellista arkea, että sitä tuskin täysin ymmärtää kukaan muu, kuin se joka on saman kokenut.

Ja arvatkaas mitä. Siinä viikon kärvistelyissä löytyi kuin löytyikin lopulta vaikka mitä positiivisia juttuja! Perjantain ja alkavan viikonlopun kunniaksi meikäläisen kisaesittely julkaistiin Body-lehden nettisivuilla! Tiiviin esittelyn pääset lukemaan kokonaan Body-lehden verkkosivuilta. Käykäähän kurkkaa! ;)

Työharjoittelussa olen kokenut onnistumisia ja koen oppivani ammatistani samalla lisää. On ollut todella terapeuttista minulle, kun olen saanut fysioterapioida muita. Huomioni ei tällöin pyöri oman tilani ja pikkunälkäni ympärillä, vaan saan keskittyä toiseen ihmiseen ja tekemiseen. Työpaikka on mahtava ja niin on muuten kahvihuoneen tarjoilutkin! Tällä viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä tarjolla oli kakkua! Siis kolmena peräkkäisenä päivänä. Joka päivä uusi kakku ja yhtenä päivänä oli peräti 2 uutta kokonaista kakkua. Siinä mä sitten kuola valuen katson kun muut syö. Mutta hei. Joku keksi hyvän älynväläyksen ja jemmasin pari palaa kakkua pakastimeen odottamaan kisojen jälkeistä aikaa. Harmi kun keksin pakastusidean vasta perjantaina, mutta ehkä parempi niin, ettei vaivalla hankitut linjat ja uumat katoa ihan hetkessä kisojen jälkeen. :D

Ehkäpä kisojen jälkeen vähän kakkua...

Lauantaina kävin tuulettamassa itseäni kaupungilla ja illalla selvisin jopa ystäväni kanssa JVG:n keikalle! Voitteko kuvitella. Menin baariin, valvoin myöhään ja vielä dieetillä! Ennen kuin kukaan nyt vetää omia johtopäätöksiään, niin ihan vesilinjalla mentiin ja kaverin kanssa mentiin tosiaan erityisesti JVG:tä katsomaan. Dieetillä nimittäin välttelen ehkä tietoisesti, ja osittain tiedostamattani, myöhäisiä illanviettoja kavereiden kanssa. Syynä mm. se että en ensinäkään jaksa valvoa ja toisena, painavampana syynä se, että jos valvon ja nälkä yllättää niin joudun menemään nälkäisenä nukkumaan. Sillä ei ne ateriat lisäänny, vaikka ilta venähtäisikin. Ja minä inhoan mennä nälkäisenä nukkumaan. Venytän mielummin aamuisin aamupalaa niin pitkälle kuin siedän ja kärvistelen aamupäivän puolella nälästä. Mutta jos nukkumaan pitäisi mennä vatsa kurnien, se olisi kamalaa.

Eilen keikan jälkeen söin vielä kourallisen manteleita, jotka olin säästänyt iltapalalta sitä varten jos valvoessa nälkä iskee. Voitteko kuvitella miten kiitollinen olin kourallisesta manteleita, jotka popsin ennen peiton alle pujahtamista!? :D Olen kyllä ylpeä itsestäni, että selvisin julkisille paikoille, vieläpä niin myöhään illalla ja mulla oli kaiken kukkuraksi päällä jotain muuta kuin jumppatrikoot! :D Ihan hyvä saavutus nälkäiseltä dieettiläiseltä.

Nyt tilanne on se, että ensi viikolla painellaan vielä nykyisen ruokaohjeen mukaan, kunnes käsky toisin käy. Treenisarjat ovat ensi viikolla vähän pidempää ja pumppaavaa. Se on mulle henkisesti tosi iso juttu, koska nyt on taas tietynlainen pykälä ylitetty. Raskaimmat ja isoimmat painot on nyt treenattu ja luistelu kohti kisapäivää alkaa! Tietysti tuleva viikko on vielä oma rutistuksensa ja virallisesti vielä kovaa mennään. Mutta henkisesti olen ylittänyt taas yhden merkkipaalun ja voi, en malta odottaa, että viho viimeinen viikko jo käynnistyisi!:)

Perus dieetti-aamupalaa.

Realistisia havaintoja olen tehnyt, että kyllä tää kisadieetti on sekä fyysisesti että henkisesti tosi rankkaa aikaa. Musta tuntuu, että kaikki aistit ovat tosi herkistyneet. Saatan tuoksun perusteella päätellä tismalleen mitä ruokaa on tehty ja tuntuu, että kuulen pienimmätkin rasahdukset. Tuntoaisti on myös herkillä ja jopa normaalisti hyvältä tuntuva patja menee vikoiksi viikoiksi vaihtoon. Treenit ovat olleet kovia ja suonet pullistellen on rautojen kanssa ryskätty. Kovan intensiteetin intervalleja ja matalasykkeistä aerobista siihen kylkeen. Kroppa käy kovilla, mutta niin käy päänuppikin.

Dieetin alkuvaiheissa puhuin siitä kuinka tietoisesti yritän pysyä positiivisena. Tällä viikolla tietoiset positiivisuudet oli kyllä jossain ihan muualla kuin mun päässä. :D Mutta niin se vaan menee, välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Mä olen tullut siihen tulokseen, että mun kisadieetin "huonot päivät"- kiintiö on tullut täyteen ja jäljellä on enää 13 hyvää positiivista päivää! :) Tuntuu, että henkisellä tasolla olen ylittänyt sen ikävän masistelu-kärvistely-itsesääli-dieettikuopan ja nyt on taas fiilis kuin päivänpaiste!

Sanoiko joku, että kisadieetti on helppoa? Kuuluuko kisadieetin olla aina helppoa? Välillä on helpompaa ja välillä saa tosiaan zempata itseään. Kisadieetti vaatii kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä. Oli elämäntilanne mikä tahansa, niin välillä tulee vastoinkäymisiä ja välillä rullataan hymyssä suin. Se on kai sitä elämää. :)

Pari viikkoa sitten tiesin että seuraavat 2 viikkoa tulisivat olemaan raskaat. No niin ne olivatkin. Mutta nyt ne ovat takana. Ohi on! Ihan mahtavaa! Tänne asti olen tullut ja ihan huikea fiilis. Käsittämätöntä. Edessä ovat enää viimeiset 2 viikkoa! Olen niin iloinen, että olen selvinnyt tänne asti ja pääsen nyt nautiskelemaan "lopun ajoista". Lopun ajat kuulostaa vähän dramaattiselta, mutta tarkoitan sillä vaan vikoja viikkoja, jolloin ruvetaan asennoitumaan jo siihen, että nyt kova työ on tehty ja kisafiilistely ja viimeistelyt voivat alkaa. Kokemuksesta sanon, että varsinkin se viimeinen viikko on jo niin hyvää fiilistelyä ja innostunutta asennoitumista lavaa varten, että sillon vaan otetaan höllisti ja rentoudutaan! Että hyvillä mielin lähden toka vikaa viikkoa vetämään. Valmentajakin sanoi, että kyllä nyt sietääkin tolla kunnolla olla iloinen. :D Että ihan hyvässä kisakunnossa ja aikataulussa ollaan.