Hiilaritankkaus

Sain viime viikonloppuna vihdoinkin tankata hiilihydraatteja! Dieettiä oli takana 7 viikkoa, joten tankkaus tuli kropalle ja etenkin mun psyykkeelle todella tarpeeseen. :D Joku voi nyt ihmetellä mikä on tankkauspäivä ja saako silloin vetää ihan mitä tahansa herkkua.

Tankkauspäivä ja cheat meal on kaksi eri asiaa. Tankkauspäivänä syödään runsaasti hiilihydraatteja, mutta ainakin mun kohdalla kohtalaisen puhdasta ruokaa. Okei riisipiirakat ja jäätelö ei oo ehkä clean eating, mutta paljas riisi ja maustamaton kana on. Cheat meal on se ateria jolloin vedetään mättöä ja kalorit on kaakossa. Vaakaa ei tarvita ja ateriassa saattaa olla rasvaa, hiilarii tai jopa sokeria! :D

Molemmissa ideana on se että saadaan aineenvaihdunnalle kunnon buusti. Tankkauspäivät tapahtuu dieetillä ja cheat mealit off-kaudella. Mutta tankkauspäivä tarkottaa ainakin mulla sitä, että kaikki ruoka kuitenkin punnitaan. Anyway, pistetään hiilaria kroppaan vähän niin kuin bensaa liekkeihin. Vähän niin kuin se bensa roihahtaa niin tässä tapauksessa vedetään sitä hiilihydraattia ja kroppa ottaa siitä aineenvaihdunnalle kunnon buustin. 

Tankkauspäivän aamupala.

Mä todella nautiskelin kaikki 6 ateriaa tankkauspäivänä. Aika samalla kaavalla mentiin, kuin mitä viime kesän tankkauspäivinä. Se sopii mulle, koska rakastan niitä riisipiirakoita! :D Viime kisojen jälkeen mulle tuli ehkä riisipiirakka kyllästyminen, mutta 7 viikon dieettikärvistelyn jälkeen maistui kyllä mikä vaan. :D 

Ja söin hedelmiä ekaa kertaa 7 viikkoon. Ja tiedättekö mitä. Se oli ihanaa! :D

Sellainen ikävä juttu mulla kuitenkin tuli, että iltaa kohden mua alkoi särkemään päätä ihan kamalasti. Ja se herätti mun huomion, koska mua ei koskaan särje päätä! Tai no siis ihan super tosi harvoin. Päänsärky on mulle niin kuin harvinaisuus. No tämä hedari oli ihan järkyttävä. Ihan kamala. Join lisää vettä jos se olisi auttanut (niin kuin yleensä auttaa). 

No söin sitten illan viimeistä ateriaa (jäätelöä!!!) ja se tuntui jotenkin viilentävän päänuppia. Jäätelökään ei vienyt mun päänsärkyä pois ja huomasin, että mua väsytti ihan vietävästi. Simahdin sänkyyn ihan hetkessä ja nukuin kuin tukki päänsärystä huolimatta.

Jäätelöä ja mansikkahilloa, mmm...

Kolmelta yöllä heräsin ihan hikisenä. Ei muuta kuin paita vaihtoon ja takaisin unten maille. Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka hiilari teki tehtävänsä ja aineenvaihdunta kiihtyi. (Ja sen seurauksena hikoilu.)

Aamulla päänsärky oli poissa ja olin todellakin nukkunut sikeästi. Pohdiskelin sitten tätä harvinaista ja harvinaisen kovaa edellisillan päänsärkyä ja päädyin siihen, että niillä hiilareilla oli jotain tekemistä sen kanssa. No valmentaja sitten vähän selvensi asiaa. Kuten tiedämme hiilihydraatti sitoo nestettä. Olin koko päivän puputtanut hiilaria enemmän kuin mitä kroppa on nyt tottunut ottamaan vastaan. Nesteitä oli kertynyt ja tämä puolestaan saattoi aiheuttaa verenpaineen nousun. Ihan loogista. Ihmeellistä miten se kroppa tosiaan toimii. Yritin muistella oliko mulla viime kesänä tankkauspäivinä päänsärkyä ja hämärä mielikuva olisi, että saattoi ollakin. 

No se siitä, mysteeri selvitetty! ;D 

Viikonloppuna ehdin syömisen ohessa hiomaan lavaesiintymistä ja i-kävelyä.

Kerta kaikkiaan oli kyllä kiva päivä. Saa nähdä onko varaa tankata enää kertaakaan, mutta se ei oikeastaan mua niin haittaa, vaikken saisikaan enää toista tankkauspäivää dieetillä. Tämä yksikin tankkaus teki niin hyvää mun mielelle ja antoi sellaista toivoa. :D Mutta totta kai toivon, että kunto etenee hyvää vauhtia ja että olis varaa tankata hiilareita vielä toistamiseen. :) 

Mut joo, täällä jatketaan kovaa treeniä ja palattiin ihan iloisesti ruokarutiinien pariin! :)

Hedelmäsalaattia! <3

Ei kahta samanlaista

Usein multa kysytään miten kisadieetillä syödään tai miten liikutaan ja kuinka paljon. Monta aerobista pitää tehdä jne. Tai paljon rasvaprosentin tulee olla kisoissa tai kuinka monta kiloa täytyy pudottaa tai kuinka pitkä kisadieetti on. Nämä on tosi yksilöllisiä juttuja ja voinkin vastata vain miten asiat ovat kohdallani. Peruspilarit on fitnesslajeissa samat, puhdas ja säännöllinen ruokailu sekä kuntosalilla treenaminen. Jokainen kisoihin tähtäävä on erilainen yksilö ja jokaisen matka punttisalin perältä kisalavalle on uniikki. Toinen saa syödä kuin hevonen ja toinen joutuu nousemaan joka aamu aerobiselle. 

Mulla on nyt yksi kisarupeama takana. Kisadieettini Jyväskylään kesti yhteensä 19 viikkoa. Siihen heti perään vielä 3 viikkoa ja koitti Lahden kisat. Nyt huhtikuussa koittavaan Fitness Classiciin mulla on yhteensä kisadieettiä 15 viikkoa. Vaikka olen yksi ja sama henkilö niin dieetin pituus on eri kuin edelliskerralla. Haluaisinkin tuoda esiin sitä, että jopa yhden henkilön tapauksessa jokainen matka (=kisadieetti) voi olla hyvinkin erilainen. 

Ennen Jyväskylän kisoja.

Viimeksi dieetin alussa painoin 61,5kg ja mulla lähti paino aikamoisella tahdilla tippumaan alas. 19 viikon aikana sain tankata noin 5-6 kertaa. Rasvaprosenttini kisoissa oli 7,5% ja elopainoa oli lähtenyt dieetin alusta kisapäivään mennessä 7,5kg. Lähes koko dieetin treenasin salilla 5 kertaa viikossa ja 3 kertana vedin treenin päälle kunnon sykkeennosto HIIT:in, joka kesti noin 20-30min. Eli suurinosa dieetistä meni ilman erillisiä aerobisia. (Poikkeuksena 2 viimeistä viikkoa, jotka oli pyhitetty viimeistelylle ja jota en nyt tässä niin tarkasti käsitele, koska silloin kuviot olivat myös ruokailun suhteen erilaiset. )

Runsashiilihydraattisia  aineksia (esim. riisi ja pasta) mulla oli pääsääntöisesti päivittäin 2 kertaa ja treenipäivinä sain banaania. Ja aamupuurokin vilahteli viikoittain pari kertaa ruokapöydässä. Olin kireä kuin rusina ja toistuvat hiilihydraatti tankkauspäivät olivat yhtä juhlaa. Ja pysyin vielä terveenäkin koko dieettirutistuksen ajan.

Kesän tankkauspäivä alkoi näin ihanalla aterialla.

Tämän dieetin alussa paino oli 60,5kg eli dieetille lähdin kilon kevyempänä. Vaikutti siltä, että olisi pikku juttu karistaa muutama kilo ja 15 viikkoa kuluisi hujauksessa.  Nykyinen kisadieetti saa siis pituutta yhteensä 15 viikkoa, lyhyempi kuin minun ihka ensimmäinen kisadieettini. Tulinkin heti flunssaan ja eka viikko meni siitä selviytyessä. Paino lähti putoamaan, mutta tyssäsi ja dieetin eteneminen tuntui nihkeältä. 

Määrällisesti mulla on enemmän urheilujuttuja kuin edellisellä kerralla. Aerobisia vedellään 4 kertaa viikkoon, punttisalien määrä on se perinteinen 5 kertaa viikkoon ja siihen 3 intervallisydeemiä lisäksi. Ruokailutavat mukailevat aikalailla edellistä dieettiä, mutta maitotuotteet on minimissä ja riisitkin jätettiin lepopäiviltä pois. Ja banaani. Sitä olen syönyt viimeksi lähes 7 viikkoa sitten. Eli joo banaanille sanoin hyvästit jo heti kättelyssä. Niin ja monta kertaa olen tankannut? En vielä kertaakaan. 

Treenin jälkeinen ateria eiliseltä: riisiä, kanaa ja rehut.

Tästä sen näkee, että jokainen kisaaja on yksilö ja jokainen dieetti on yksilöllinen. Viimeksi asiat menivät noin ja nyt ne menevät näin. Se mikä toimi mulla viimeksi ei välttämättä toimi tällä kertaa. Ihmeellistä miten hienoja ja monimutkaisia rakennelmia me ihmiset ollaan. Täytyy vain suunnitella ja kokeilla toimiiko joku keino just tällä kertaa. 

Jep. Eli tämä dieetti on ollut siinä mielessä hyvin erilainen kuin edellinen. Vaikka paino junnasikin hetken aikaa paikallaan, se on nyt lähtenyt taas laskuun ja olen siitä todella iloinen. Fiilis on positiivinen ja motivoitunut. Tavallaan on kivaa, ettei tämä dieetti noudattanut sama kaavaa kuin edellinen. Se antaa omalla tavallaan mielenkiintoa tähän dieettiin. Joudun näkemään erilailla vaivaa tulosten eteen ja pieninkin edistys tuntuu älyttömän suurelta ilonaiheelta! :) Ehkä siinä piilee myös tämän lajin kiehtovuus. Ei ole kahta samanlaista henkilöä, eikä samalla henkilöllä kahta samanlaista dieettiä. Tai voi vaikka ollakkin! :) Sekin on sitten yksilöllistä ja sille henkilölle oma juttunsa. 

Noihin alussa esiin tuomiini kysymyksiin vaikuttaa niin paljon henkilön tausta, lähtötilanne jne. Esim. Mulla oli InBodyn mukaan rasvat ennen ekaa dieettiä muistaakseni siellä 14 hujakoilla. Eli en ollut mikään syöttöpossu missään vaiheessa ennen dieettiä. Ja toisella aineenvaihdunta toimii eri tahtiin kuin toisella. Toiselta lähtee dieetillä painoa 15 kiloa ja toiselta 7 kiloa. Toisen dieetti kestää 28 viikko ja toisen 17. Toisen rasvalukemat on kisoissa alle 10 ja toinen ei koskaan pääse 10 alemmas. Hyvin yksilöllistä touhua.

Mielelläni kyllä kerron miten omat dieettini ovat kulkeneet ja miten ne ovat toisistaan eronneet, mutta sitä ei voi todellakaan yleistää. Ne on niitä juttuja miten just mulla on mennyt ja mitkä jutut on just mulla toimineet tai eivät ole toimineet. :)

Sitten muutama tilannepäivitys. 

Tänä aamuna ilokseni paino oli harpannut ison askeleen eteenpäin ja vaaka näytti pienimpiä lukemia tähän mennessä tällä dieetillä. Lukemat alkavat jo hipoa maagista rajaa, joka enteilee tankkauspäivää... 

Treenit kulkee taas tosi hyvin! Reidet on ihan muussia vieläkin maanantaisesta jalkatreenistä. Rullailusta ja venyttelystä huolimatta. Ja hauskinta tässä oli se, että maanantaina treeniä tehdessä pohdin, että jaahas olikohan tämä edes hyvä treeni. :D Kehon palautteesta päätellen treeni olikin erinomainen ja meni kirjaimellisesti ihan reisille eli juuri sinne minne pitikin. :D

Nälkä on välillä, mutta jotenkin tuntuu, että kyllä sen kanssa elää ihan hyvin. Tällä hetkellä kaikki mun ruoka maistuu taivaalliselta. Jopa se iänikuinen pinaattimunakas maistuu herkulliselta. :D 

Olen myös erinäisiä kisavalmisteluja järjestellyt. Hotelli on varattu ja kisavärit ostettu. Joo, päädyin sitten kuitenkin siihen ratkaisuun, että läträtään niillä maaleilla nämäkin kisat. Olin ajatellut, että suihkurusketus olisi näppärämpi, mutta päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen maaleilla leikkimiseen. Siitä on kuitenkin nyt jo kaksien kisojen kokemus ja värit taitaa tulla muutenkin edullisemmaksi. Kisakengät saattavat joutua hankintalistalle, mutta odottelen vielä kunhan liitto saa uudet säännöt kenkien suhteen virallisesti ja lopullisesti päätökseen. Tuntuu, että säännöt kisakenkien suhteen muuttuvat koko ajan. Kunhan ei tule bikineihin mitään sääntömuutoksia niin mulle ei paniikkistressi iske. :D Meinasin tosiaan mennä samoilla biksuilla seuraavat kisat. :)

Ystävänpäivänä tehtiin semmonen juttu, että käytiin pelaamassa sulkapalloa. En oikein saanut sitä sopimaan minkään liikuntasuorituksen korvikkeeksi, että se oli vähän sellaista extra liikuntaa. Mutta oli kyllä kivaa! :) Todella virkistävää vaihtelua ja olin ihan ihmeissäni kuinka hyvin jaksoin. Dieetillä tulee vähän sellainen energiansäästö moodi. Ei viitsisi tehdä mitään ylimääräisiä raskaita fyysisiä juttuja, kun ruuat on niin niukilla. :D Sulispelien jälkeen oli kyllä kova nälkä, mutta onneksi kotona odotti puuroateria. <3

Sellaista kivaa kuuluu ja tällä hyvällä meiningillä jatketaan eteenpäin. :) 

Ps. Jos erilaiset tarinoinnit ja löpinät kiinnostaa, niin snäpis mut löytää nimimerkillä haailona. :D Ja instagramista tietty @ilonahaapaniemi

Asenne takaisin positiiviselle puolelle

Huomaan kirjoittavani useammin silloin, kun pyyhkii hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kisavalmistautumisessa olisi satunnaisesti notkahduksiakin. Haluan vähän avata niitä kurjempiakin fiiliksiä ja kertoa miten olen päässyt niiden yli.

Viime viikolla minusta tuntui, että koko dieetti on kuraa. Joka päivä halusin vain syödä. Syödä niin, että napa naukuu, eikä tarvitse pohtia onko kylläinen vai ei. Siten, ettei olisi epäilystäkään, että nyt on muuten syöty tarpeeksi. Heittäydyin dieettikärvistelyssä piehtaroivaksi ja aikaisemmat päätökset olla superpositiivinen koko dieetin ajan tuntuivat kaukaisilta ajatuksilta. Halusin märehtiä ja sääliä omaa tilannettani. Tässä minä reppana taas kärvistelen nälkäisenä tai omien pienien eväiden kanssa, kun ystävät vetävät samaan aikaan kekkereillä kaiken maailman banaanileipää ja riisipiirakoita. Voi mua kun olen kovilla. :D

Todellakin maistuu!

No homma eteni sitten iha uudelle levelille, kun huomasin, että viime viikolla treenaamisestakin alkoi hiipua tekemisen ilo. Tuntui, että rankkojen punttireenien kylkeen kuuluvat intervallit ja aerobiset harjoitteet olivat liikaa. Siis että liikkumista oli liikaa, tai korjaan: sellaista liikkumista mikä ei ollut mulle kaikista mieluisinta. Viime dieetillä mullahan ei ollut ongelmaa reenien kanssa koko kesänä! Siis se oli ihan mielettömän siistiä, että vaikka kuinka muka kärvistelin ruuan kanssa (jota mulla oikeasti oli ihan hyvin :D) niin reenit luisti aina ihan täpöllä ja musta oli aina kiva lähteä reenaamaan. En voinut sanoa, että treenaaminen olisi alkanut tökkimään. Koska se ei alkanut tökkimään! :D Treenaaminen oli aina niin kivaa! Mä nautin siitä! :)

Nyt joku varmaan kelaa, että no niin siinä on taas yks mimmi joka poltti itsensä loppuun tuon fitness lajin parissa. :D Ei näin! :D Haluan korostaa, että se fiilis, kun ajattelin, että dieetti on kuraa ja treenejä liikaa, oli minun notkahdukseni tässä kilpailuun valmistautumisen vuoristoradassa. Faktahan on se, että välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Tuota kurjaa fiilistä kesti muutaman päivän, vain muutaman päivän.

Okei no miten mä pääsin yli noista ikävistä ajatuksista ja kurjasta olosta? Aloin kiittää. Idean kiittämisestä sain ystvältä ja olin heti ihan myyty idealle. Ihan täydellistä. Kiittämällä saisin käännettyä mun moodia takaisin siihen positiiviseen asenteeseen, jota vannoin dieetin alussa. Nyt joka ilta päivän päätteeksi mietin 5 asiaa, joista olen juuri sinä päivänä kiitollinen. Asia voi olla yksinkertainen tai diipimpi. Ideana kuitenkin se, että kiitosaiheet ovat juuri siitä nimenomaisesta päivästä.

Hyvin pyyhkii! :)

Ja arvaatkas mitä. Se todella toimii! Käänsin mun viisarit osoittamaan takaisin positiiviseen suuntaa ja ajattelen taas ihan tietoisestikin asioista positiivisesti. Hellurei! Tuntuu, että elämä on ihanaa ja dieetti ja kisoihin valmistautuminen on tungettu takaisin omaan lokeroonsa. Niin, että elämä ei pyöri pelkän dieetin ympärillä vaan, että dieetti etenee muun elämän ohessa. Jokaisen päivän iltana olen päivän lähempänä kisoja. Ihan huikeeta, miten asenteenmuutos ja kiittäminen saavat kaiken näyttämään taas niin positiiviselta ja valoisalta. :)

Haastankin, että juuri sinä siellä ruudun toisella puolen mietit mistä olet tänään kiitollinen! :)

Jo kuukausi takana kisadieettiä!

Jo kuukausi on vierähtänyt kisadieetillä! Kuukausi kuulostaa paljon pidemmältä ajalta kuin 4 viikkoa. Voi juku. Toisaalta 11 viikkoa tai 2,5 kuukautta kuulostaa sekin kyllä pitkältä. :D Noh kyllä se huhtikuu sieltä saapuu ajallaan...

Fyysisesti mulla alkaa olemaan samanlainen olo kuin viime dieetillä. Eli aamulla kun herään niin jokaista raajaa ramaisee. Siis en tarkoita nyt salin jälkeistä viivästynyttä lihaskipua (doms), vaikka niitäkin tietenkin on, riippuen siitä mitä lihasryhmää on viimeksi treenattu. Vaan. Viimeksi dieetillä ollessa muistan, kun aamulla herätessä koko kroppaa ramaisi. Niin että kesti hetki, ennen kuin kroppa "virkistyi". Ei se vaadi kuin vähän makoilua ennen kuin nousee kunnolla aamutoimille, mutta se olo on sellainen ramaiseva. Sellainen, että raajoja ja koko kroppaa ramaisee. :D En osaa paremmin sitä selittää, ehkä toiset kisaajat tietää mistä puhun?

Aah riisi ja kana. Voisko olla yhtään stereotypisempaa fitnesstä?? :D

Food preppausta.

Musta toi tunne on sellanen, mikä osoittaa mulle itselleni, että kisoihin tähtäävä dieetti on oikeasti kovaa hommaa ja se on rankka rutistus mun kropalle. Joskus sitä sortuu siihen, ettei osaa arvostaa omia saavutuksiaan ja suorituksiaan. Oon ehkä tajunnut, kuinka ylpeä mä saan joka tapauksessa olla itsestäni, vaikka kisoissa olis sijoitus mikä tahansa. Se että suoritan kisadieetin ja rankan treenauksen ja kapuan taas lavalle, niin on se aikamoista touhua. Niin pääkopalle, mutta myös mun kropalle. Tää laji on ollut siistiä myös just siinä mielessä, että oon oppinu kuuntelemaan kroppaani paremmin ja huomaamaan ne merkit mitä se viestittää. Ja nää ramaisevat tuntemukset kertoo mulle siitä, että nyt mun kroppa huhkii ja aika kovaa huhkiikin.

Iltapalaa.

Viimeksi intoilin siitä, että mun treeniohjelma on jälleen 5-jakoinen. Siinä samalla pistettiin kyllä koko ruokavalio uusiksi. Okei, liioittelen. Ei pistetty täysin uusiksi vaan ruokailuun tehtiin muutoksia. Sain sanoa hyvästit jokapäiväiselle aamupuurolle raejuuston kanssa. Munakkaat on jälleen back in business. Puuroa on edelleen, mutta maitotuotteet on aika minimissä. Aluksi tuli ikävä raejuustoa ja olin skeptinen kaikkea kohtaan mihin liittyi kananmuna tai valkuainen. :D Mutta onnekseni ennakkoluulot on tehty murrettaviksi ja valkuainen puuron kanssa iskee muhun sangen mainiosti! Ehkä mä oon vaan niin kaikkiruokainen, että alas menee sapuska kuin sapuska. No se on mun onni ja siitä on hyötyä tässä lajissa! :)

How do you like my green omelette? :D

Tämä dieetti on erilainen kuin viime dieetti, mutta se on ihan ymmärrettävää. Sama setti ei välttämättä toimi samalla ihmisellä kahta kertaa. Perusainekset ruokavaliossa on samat, mutta sitten on sitä hifistelyä, kikkailua ja pieniä, mutta tärkeitä muutoksia.

Kunto etenee ja paino putoaa. Paino on laskenut tasaiseen tahtiin ja se on motivoinut mua. Se motivoi siten, että uskon jälleen pääseväni rapsakkan kuntoon. Tavoitteenani on siis olla taas ihan hitsin kiree. Jos rasvaprosentti huitelis yhtä matalalla kuin viimeksi, niin olisin tyytyväinen. Tavoitteenani on myös parantaa omaa toimintaani lavalla. Lahden kisojen ja nyt menossa olevan dieetin väliin jäi niin lyhyt aika, että tiedän, ettei lihasmassassa ole tapahtunut suuria muutoksia. Tyyliin ehdin palautua edellisistä kisoista ja jo alkoi taas dieetti. Joten olen hyväksynyt faktat ja aion tosiaan keskittyä niihin asioihin joihin pystyn vaikuttamaan:

A) Kireys, rasvaprosentti
B) Lavaesiintyminen ja poseeraukset
C) Kisalook

JA yksi tärkeimmistä...

D)Asenne!

Olen asennoitunut tietoisesti niin, että pyrin ajatelemaan mahdollisimman posittivisesti kisadieetin aikana. Dieetti on vaan yksi ohimenevä ajanjakso ja sen jälkeen koittaa taas unohtumaton kisapäivä, josta riittää muisteltavaa. Musta myös tuntuu, että tuo tietoinen asennoituminen on jo ollut hyödyllistä. Tuntuu, että olen ollut jo nyt hyväntuulisempi ja kärsivällisempi kuin viime dieetillä. Etenkin kärsivällisempi! :D Nälkäkiukku ei napsahda ja elämä ei tunnu jatkuvasti dieetillä kärvistelyltä. Ja oikeasti ihan mahtavaa, jo kuukausi on takana! Muutama hassu 11 viikkoa enää! :D

Nyt vaan positiivista asennetta!:)

Motivaatiota haalimassa

Tänään seikkailtiin taas Tampereelle treenipäivään. Olin odottanut tätä päivää, sillä mulla alkoi viimepäivinä dieetin ruokahimotukset ja muutenkin kaipasin vähän potkua dieettimotivaatioon. Ja sitä motivaatiota mä sainkin tuolta reissulta. On niin piristävää nähdä muita lajin harrastajia ja vaihtaa kuulumisia. Tietenkin treenit vielä siihen lisäksi. Mä treenasin pakaroita, koska ne on sellanen ei mun lemppari treenauskohde. Pitää mennä välillä pois mukavuusalueelta ja treenata niitäkin lihasryhmiä, joiden vääntämisestä ei niin pidä. Olisin niin mieluusti mennyt esimerkiksi olkapääryhmään, mutta ehkä sitten ensi kerralla... :D

Mun piti tehdä vielä intervalli+tasasyke treeni kuntosalin lisäksi, koska dieetti. Ihan kivat loppuhiet sainkin intervallissa. Sitten kipaistiin vähän vaatekaupoille (eli kuolaamassa Better Bodies ja Gazoz pöksyjä :D). Yhdet värikkäät Vestemin trikoot lähti lopulta mun matkaan alerekistä. Ne esittelen varmaan instassa ensi viikolla... Eikös se niin ole, että hyvät harrastus-varusteetkin motivoi harrastamaan... (Ainakin uudet trikoot ovat toimineet mulla joka kerta :D)

Kaiken huhkimisen lopuksi oli vielä yhteisposeeraus harkat. Musta tuntuu, että oon kehittynyt varsinkin etuasennossa. Ei ollut valmentajallakaan mitään valittamista asennoista, että näillä jatketaan. Nyt vaan treenaan asentoja niin paljon, että ne juurtuu mun mieleen ja lihasmuistiin ikuisiksi ajoiksi. :D

Treenijako vaihdetaan takaisin 5-jakoiseksi ja se sopii mulle hyvin. 5-jakoinen on selkeä ja tykkään siitä. Se vaan jotenkin sopii mun kropalle (ja mielelle!) tosi hyvin. Nythän mulla on ollut jonkun aikaa 4-jakoinen ohjelma, jota olen kierrättänyt niin, että kuntosalia tulee joka tapauksessa yhteensä 5 kertaa viikkossa. Niin ja siihen päälle nää dieettiin kuuluvat aerobiset ja intervallit.

Viime viikot olen tehnyt lähes kaikki aerobisetkin sisätiloissa kävelymatolla, koska ulkona on ollut niin tajuttomia pakkasia. Enkä halua sitä flunssaa enää uudestaan. Yritän minimoida sairastelun riskit. :D

Joo viime päivinä on alkanut tulla niitä ruokahimotuksia, eli haikailen tavoittamattomissa olevan ruuan perään. Viime kesänä riisipiirakat oli kovin himotuksen kohde, mutta nyt tekisi mieli ihan perus banskuu, lisää puuroa, leipää ja metukkaa. Ja okei myös ranskalaisia ja ehkä vähän pizzaa ja jos vähän burgeria ja pullaakin...

Hiilaria mulla on kuitenkin useamman kerran päivässä, että ei tää nyt ihan kituuttamista ole. Dieetti on niin korvien välinen juttu, että sitä jotenkin alkaa haluamaan ruokia joita ei pysty nyt vetämään. Kerran meinasin haukata banaanista palan, mutta mun oli pakko pitää tiukka linja. Koska jos lipsun dieetillä jostain nyt, niin sitten saattaa lähteä vähän lapasesta. Itseni tuntien, jos annan luvan ottaa jotain extraa niin sitten sitä kans otetaan. Ja se ei sovi kisadieetille. Mulle on turvallisempaa, kun olen täsmällinen dieetillä. Lupasin itselleni, että kun dieetti alkaa niin en syö leipää tai mitään ylimääräistä. Nyt on 3 viikkoa takana ja 12 edessä. Hei 1/5 jo mennyt! Kun jatkan tiukkaa linjaa niin katsotaan oisko mahkuja pitää tankkauspäiviäkin... (Elättelen ainakin toiveita :D) Ja viime kesän dieettikin oli kurinalainen ja kova ja selvisin siitäkin! Miksen siis nytkin! :)

Käytiin muuten tällä viikolla räpsimässä Tafferin Oton kanssa muutamat kuvat ja mulla on nyt tosi makee Tafferin uusi treenitoppi! Toppi on ollut jo tositoimissa mukana kuntosalilla ja on muuten ihan älyttömän miellyttävää materiaalia! (Ja ihanan värinen, of course! :D) Suosittelen kyllä kaikille aktiivisille treenareille! Kurkkaa Tafferista lisää täältä.

Tuloksia, pettymystä ja ilonaiheita

Tänään sain taas vaihteeksi tietää omia InBodyn tuloksiani. Reisien lihasmassa on palautunut hyvin kisojen jälkeen. Yläraajoista puolestaan oli hävinnyt vielä hitusen lihasmassaa, nyyh. Olin tosi masentunut tästä tiedosta. Ihan pisti alakuloiseksi ja mietin, että onko turha lähteä keväällä kisoihin, kun kasvukausi jäi olemattomaksi. Mutta tässähän oli nyt se juttu, että pääsen vikaa kertaa junnuna kevään kisoihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut junnuna syksyn kisat, mut eiköhän ne syksypuolen kisat oo nyt nähty. Olin jo henkisestikin valmistautunut siihen, että tämä dieetti on nyt tässä ja kohta on kisat ja sitten alkaa pidempi lihasten kasvatuskausi. Nuo mittaustulokset saivat mut epäröimään ja ahdistumaan. Onneksi valmentaja sanoi suorat sanat ja nyt  rohkaistunein mielin porhallan taas kevään kisoja kohti. Toisaalta mahtavaa saada tietoa mitä omassa kropassa tapahtuu, mutta toisaalta henkisesti raskasta kun joutuu kohtaamaan totuuden. Mutta täytyy muistaa, että nuokin mittaukset on suuntaa antavia.

Piristykseksi tuli kuitenkin muutama testitulos. Tulos isometrisessä penkkipunnerruksessa oli parhaimpani. Rutistin siis voimaa enemmän kuin toukokuussa ennen dieettiä tai syyskuussa kisojen jälkeen. Samaten pomppuni oli korkeampi kuin aikaisemmissa mittauksissa. Ja viskeraalinen rasva oli jopa vähemmän kuin toukokuun mittauksissa. Ehkä mun täytyy keskittyä positiivisiin uutisiin ja olla takertumatta pikkujuttuihin. Kisoissa arvostellaan kuitenkin niin montaa eri osa-aluetta. Panostan vaan nyt niihin mihin vielä tässä vaiheessa voin. Dieetti on jo meneillään, että ei tässä nyt oikein lihasmassaa enää tahkota takaisin tai lisää. :D Nyt vaan tavoitteeksi älyttömän kireä kroppa ja panostusta poseerauksiin!

Flunssakin on hellittänyt ja treenit maistuu sekä tuntuu hyvältä terveenä ollessa. Ja kadonnut ruokahalu on löytynyt! Olenkin nyt panostanut annosten asetteluun ja värimaailmaan. Suuni lisäksi syön nimittäin myös silmilläni. Onnekseni ihan älytön nälkä ei vielä vaivaa. Toivottavasti dieettinälkä pysyisikin tällä kertaa hyvin kurissa. Mulla on myös ehkä vähän harhaluuloinen ajatus, että tällä dieetillä siedän nälkää jotenkin paremmin. :D Toisaalta se voi olla tottakin, koska yksi dieetti on takana, niin tiedän mitä edessäpäin odottaa. Ja tiedän, että selvisin siitä kerran, niin miksen nytkin.

Mua myös kannustaa ihan älyttömästi se, että tää dieetti on niin lyhyt! Nyt tuntuu, että olis jo tyyliin joku puoliväli, vaikka dieetti alkoi vajaa 2 viikkoa sitten. :D Pakko vaan hehkuttaa sitä, koska dieetin kestäminen on aikamoinen urakka myös henkisesti. Ainakin viime dieetillä olin hyvin ajan tasalla montako viikkoa ja päivää on enää jäljellä. Kun ruokaa on rajoitetusti niin se edessä häämöttävä syömisen vapaus on melkeen sellanen juttu, johon lasketaan päiviä. Vähän  niin kuin joku tuleva lomamatka. :D

Että tälläsiä dieettikuulumisia. :)

Kisadieetti kakkonen

Jep. Dieetti on alkanut. Neljää päivää takana ja ihan hyvältä tuntuu. Tai ei oikeastaan, mutta se ei johdu dieetistä vaan siitä, että mulle iski vähän flunssaa. Toisaalta mielummin olen puolikuntoisena nyt, kun aikaa on vielä jäljellä.

Kisoihin on dieetin alusta yhteensä 15 viikkoa. Pari viimeistä viikkoa menee viimeistelyissä, joten koska dieetti on lyhyt, aloitetaan vauhdilla. Mun tapauksessa se tarkoittaa siis aerobisten mukaan tuloa. Ja aerobista on muuten tällä kertaa paljon! :D

Jees, elikkä kuntosalin rinnalle tuli lähes sama määrä aerobista harjoittelua ja näitten lisäksi vielä 3 intervalli treeniä. Ruokaa on melko paljon, pääasiassa hiilareita vähennettiin. Tällä hetkellä mun ruokahalu on ihan olematon, mutta se toivottavasti johtuu vaan tästä flunssan poikasesta. Tolpillani olen, mutta kurkkuun on koskenut ja toisinaan olo on ollut "kuvottava". Toivottavasti parin päivän huili ja keventäminen lähettävät flunssan Siperiaan.

Pienistä lisäyksistä ja muutoksista eniten minuun vaikuttavat aerobiset ja banaani. Niin siis eli banaani lähti pois! :D Miten mä selviän. :D

Dieetti alkoi aikamoisella rytinällä. Paljon liikuntaa ja ruokavaliosta kadonnut banaani. (Ja sitten iski vielä tämä flunssa.) Liikunnan määrä on alkuun aika suuri, koska (ja kun toivottavasti) rasvat lähtevät tirisemään jo heti alkuun, niin loppudieetistä voidaan vähän höllätä aerobisten suhteen. Ja jos rasvat ovat tiukassa niin sitten kaikki jäljellä oleva aika on käytettävä tehokkaasti.

Pakko myöntää, että ehdin jo pari kertaa miettimään mihin olen taas lusikkani tunkenut. Omasta vapaasta tahdosta olen taas dieetillä. :D Tämä dieetti on kuitenkin lyhyt ja huhtikuu on äkkiä täällä. Tilasin kaikista herkuista (=banaanista) luopumisen vastapainoksi parhaimpia Quest bareja, minttusuklaata ja tuplasuklaata. Nami, enköhän mä selviä.(;

Viimeiset raskaat ruuat ennen dieettiä... Oli muuten hyvää!