Tuloksia, pettymystä ja ilonaiheita

Tänään sain taas vaihteeksi tietää omia InBodyn tuloksiani. Reisien lihasmassa on palautunut hyvin kisojen jälkeen. Yläraajoista puolestaan oli hävinnyt vielä hitusen lihasmassaa, nyyh. Olin tosi masentunut tästä tiedosta. Ihan pisti alakuloiseksi ja mietin, että onko turha lähteä keväällä kisoihin, kun kasvukausi jäi olemattomaksi. Mutta tässähän oli nyt se juttu, että pääsen vikaa kertaa junnuna kevään kisoihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut junnuna syksyn kisat, mut eiköhän ne syksypuolen kisat oo nyt nähty. Olin jo henkisestikin valmistautunut siihen, että tämä dieetti on nyt tässä ja kohta on kisat ja sitten alkaa pidempi lihasten kasvatuskausi. Nuo mittaustulokset saivat mut epäröimään ja ahdistumaan. Onneksi valmentaja sanoi suorat sanat ja nyt  rohkaistunein mielin porhallan taas kevään kisoja kohti. Toisaalta mahtavaa saada tietoa mitä omassa kropassa tapahtuu, mutta toisaalta henkisesti raskasta kun joutuu kohtaamaan totuuden. Mutta täytyy muistaa, että nuokin mittaukset on suuntaa antavia.

Piristykseksi tuli kuitenkin muutama testitulos. Tulos isometrisessä penkkipunnerruksessa oli parhaimpani. Rutistin siis voimaa enemmän kuin toukokuussa ennen dieettiä tai syyskuussa kisojen jälkeen. Samaten pomppuni oli korkeampi kuin aikaisemmissa mittauksissa. Ja viskeraalinen rasva oli jopa vähemmän kuin toukokuun mittauksissa. Ehkä mun täytyy keskittyä positiivisiin uutisiin ja olla takertumatta pikkujuttuihin. Kisoissa arvostellaan kuitenkin niin montaa eri osa-aluetta. Panostan vaan nyt niihin mihin vielä tässä vaiheessa voin. Dieetti on jo meneillään, että ei tässä nyt oikein lihasmassaa enää tahkota takaisin tai lisää. :D Nyt vaan tavoitteeksi älyttömän kireä kroppa ja panostusta poseerauksiin!

Flunssakin on hellittänyt ja treenit maistuu sekä tuntuu hyvältä terveenä ollessa. Ja kadonnut ruokahalu on löytynyt! Olenkin nyt panostanut annosten asetteluun ja värimaailmaan. Suuni lisäksi syön nimittäin myös silmilläni. Onnekseni ihan älytön nälkä ei vielä vaivaa. Toivottavasti dieettinälkä pysyisikin tällä kertaa hyvin kurissa. Mulla on myös ehkä vähän harhaluuloinen ajatus, että tällä dieetillä siedän nälkää jotenkin paremmin. :D Toisaalta se voi olla tottakin, koska yksi dieetti on takana, niin tiedän mitä edessäpäin odottaa. Ja tiedän, että selvisin siitä kerran, niin miksen nytkin.

Mua myös kannustaa ihan älyttömästi se, että tää dieetti on niin lyhyt! Nyt tuntuu, että olis jo tyyliin joku puoliväli, vaikka dieetti alkoi vajaa 2 viikkoa sitten. :D Pakko vaan hehkuttaa sitä, koska dieetin kestäminen on aikamoinen urakka myös henkisesti. Ainakin viime dieetillä olin hyvin ajan tasalla montako viikkoa ja päivää on enää jäljellä. Kun ruokaa on rajoitetusti niin se edessä häämöttävä syömisen vapaus on melkeen sellanen juttu, johon lasketaan päiviä. Vähän  niin kuin joku tuleva lomamatka. :D

Että tälläsiä dieettikuulumisia. :)