Fyysisesti mulla alkaa olemaan samanlainen olo kuin viime dieetillä. Eli aamulla kun herään niin jokaista raajaa ramaisee. Siis en tarkoita nyt salin jälkeistä viivästynyttä lihaskipua (doms), vaikka niitäkin tietenkin on, riippuen siitä mitä lihasryhmää on viimeksi treenattu. Vaan. Viimeksi dieetillä ollessa muistan, kun aamulla herätessä koko kroppaa ramaisi. Niin että kesti hetki, ennen kuin kroppa "virkistyi". Ei se vaadi kuin vähän makoilua ennen kuin nousee kunnolla aamutoimille, mutta se olo on sellainen ramaiseva. Sellainen, että raajoja ja koko kroppaa ramaisee. :D En osaa paremmin sitä selittää, ehkä toiset kisaajat tietää mistä puhun?
Aah riisi ja kana. Voisko olla yhtään stereotypisempaa fitnesstä?? :D
Food preppausta.
Musta toi tunne on sellanen, mikä osoittaa mulle itselleni, että kisoihin tähtäävä dieetti on oikeasti kovaa hommaa ja se on rankka rutistus mun kropalle. Joskus sitä sortuu siihen, ettei osaa arvostaa omia saavutuksiaan ja suorituksiaan. Oon ehkä tajunnut, kuinka ylpeä mä saan joka tapauksessa olla itsestäni, vaikka kisoissa olis sijoitus mikä tahansa. Se että suoritan kisadieetin ja rankan treenauksen ja kapuan taas lavalle, niin on se aikamoista touhua. Niin pääkopalle, mutta myös mun kropalle. Tää laji on ollut siistiä myös just siinä mielessä, että oon oppinu kuuntelemaan kroppaani paremmin ja huomaamaan ne merkit mitä se viestittää. Ja nää ramaisevat tuntemukset kertoo mulle siitä, että nyt mun kroppa huhkii ja aika kovaa huhkiikin.
Iltapalaa.
Viimeksi intoilin siitä, että mun treeniohjelma on jälleen 5-jakoinen. Siinä samalla pistettiin kyllä koko ruokavalio uusiksi. Okei, liioittelen. Ei pistetty täysin uusiksi vaan ruokailuun tehtiin muutoksia. Sain sanoa hyvästit jokapäiväiselle aamupuurolle raejuuston kanssa. Munakkaat on jälleen back in business. Puuroa on edelleen, mutta maitotuotteet on aika minimissä. Aluksi tuli ikävä raejuustoa ja olin skeptinen kaikkea kohtaan mihin liittyi kananmuna tai valkuainen. :D Mutta onnekseni ennakkoluulot on tehty murrettaviksi ja valkuainen puuron kanssa iskee muhun sangen mainiosti! Ehkä mä oon vaan niin kaikkiruokainen, että alas menee sapuska kuin sapuska. No se on mun onni ja siitä on hyötyä tässä lajissa! :)
How do you like my green omelette? :D
Tämä dieetti on erilainen kuin viime dieetti, mutta se on ihan ymmärrettävää. Sama setti ei välttämättä toimi samalla ihmisellä kahta kertaa. Perusainekset ruokavaliossa on samat, mutta sitten on sitä hifistelyä, kikkailua ja pieniä, mutta tärkeitä muutoksia.
Kunto etenee ja paino putoaa. Paino on laskenut tasaiseen tahtiin ja se on motivoinut mua. Se motivoi siten, että uskon jälleen pääseväni rapsakkan kuntoon. Tavoitteenani on siis olla taas ihan hitsin kiree. Jos rasvaprosentti huitelis yhtä matalalla kuin viimeksi, niin olisin tyytyväinen. Tavoitteenani on myös parantaa omaa toimintaani lavalla. Lahden kisojen ja nyt menossa olevan dieetin väliin jäi niin lyhyt aika, että tiedän, ettei lihasmassassa ole tapahtunut suuria muutoksia. Tyyliin ehdin palautua edellisistä kisoista ja jo alkoi taas dieetti. Joten olen hyväksynyt faktat ja aion tosiaan keskittyä niihin asioihin joihin pystyn vaikuttamaan:
A) Kireys, rasvaprosentti
B) Lavaesiintyminen ja poseeraukset
C) Kisalook
JA yksi tärkeimmistä...
D)Asenne!
Olen asennoitunut tietoisesti niin, että pyrin ajatelemaan mahdollisimman posittivisesti kisadieetin aikana. Dieetti on vaan yksi ohimenevä ajanjakso ja sen jälkeen koittaa taas unohtumaton kisapäivä, josta riittää muisteltavaa. Musta myös tuntuu, että tuo tietoinen asennoituminen on jo ollut hyödyllistä. Tuntuu, että olen ollut jo nyt hyväntuulisempi ja kärsivällisempi kuin viime dieetillä. Etenkin kärsivällisempi! :D Nälkäkiukku ei napsahda ja elämä ei tunnu jatkuvasti dieetillä kärvistelyltä. Ja oikeasti ihan mahtavaa, jo kuukausi on takana! Muutama hassu 11 viikkoa enää! :D
Nyt vaan positiivista asennetta!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti