o

o

torstai 11. helmikuuta 2016

Asenne takaisin positiiviselle puolelle

Huomaan kirjoittavani useammin silloin, kun pyyhkii hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kisavalmistautumisessa olisi satunnaisesti notkahduksiakin. Haluan vähän avata niitä kurjempiakin fiiliksiä ja kertoa miten olen päässyt niiden yli.

Viime viikolla minusta tuntui, että koko dieetti on kuraa. Joka päivä halusin vain syödä. Syödä niin, että napa naukuu, eikä tarvitse pohtia onko kylläinen vai ei. Siten, ettei olisi epäilystäkään, että nyt on muuten syöty tarpeeksi. Heittäydyin dieettikärvistelyssä piehtaroivaksi ja aikaisemmat päätökset olla superpositiivinen koko dieetin ajan tuntuivat kaukaisilta ajatuksilta. Halusin märehtiä ja sääliä omaa tilannettani. Tässä minä reppana taas kärvistelen nälkäisenä tai omien pienien eväiden kanssa, kun ystävät vetävät samaan aikaan kekkereillä kaiken maailman banaanileipää ja riisipiirakoita. Voi mua kun olen kovilla. :D


Todellakin maistuu!


No homma eteni sitten iha uudelle levelille, kun huomasin, että viime viikolla treenaamisestakin alkoi hiipua tekemisen ilo. Tuntui, että rankkojen punttireenien kylkeen kuuluvat intervallit ja aerobiset harjoitteet olivat liikaa. Siis että liikkumista oli liikaa, tai korjaan: sellaista liikkumista mikä ei ollut mulle kaikista mieluisinta. Viime dieetillä mullahan ei ollut ongelmaa reenien kanssa koko kesänä! Siis se oli ihan mielettömän siistiä, että vaikka kuinka muka kärvistelin ruuan kanssa (jota mulla oikeasti oli ihan hyvin :D) niin reenit luisti aina ihan täpöllä ja musta oli aina kiva lähteä reenaamaan. En voinut sanoa, että treenaaminen olisi alkanut tökkimään. Koska se ei alkanut tökkimään! :D Treenaaminen oli aina niin kivaa! Mä nautin siitä! :)

Nyt joku varmaan kelaa, että no niin siinä on taas yks mimmi joka poltti itsensä loppuun tuon fitness lajin parissa. :D Ei näin! :D Haluan korostaa, että se fiilis, kun ajattelin, että dieetti on kuraa ja treenejä liikaa, oli minun notkahdukseni tässä kilpailuun valmistautumisen vuoristoradassa. Faktahan on se, että välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja. Tuota kurjaa fiilistä kesti muutaman päivän, vain muutaman päivän.

Okei no miten mä pääsin yli noista ikävistä ajatuksista ja kurjasta olosta? Aloin kiittää. Idean kiittämisestä sain ystvältä ja olin heti ihan myyty idealle. Ihan täydellistä. Kiittämällä saisin käännettyä mun moodia takaisin siihen positiiviseen asenteeseen, jota vannoin dieetin alussa. Nyt joka ilta päivän päätteeksi mietin 5 asiaa, joista olen juuri sinä päivänä kiitollinen. Asia voi olla yksinkertainen tai diipimpi. Ideana kuitenkin se, että kiitosaiheet ovat juuri siitä nimenomaisesta päivästä.


Hyvin pyyhkii! :)

Ja arvaatkas mitä. Se todella toimii! Käänsin mun viisarit osoittamaan takaisin positiiviseen suuntaa ja ajattelen taas ihan tietoisestikin asioista positiivisesti. Hellurei! Tuntuu, että elämä on ihanaa ja dieetti ja kisoihin valmistautuminen on tungettu takaisin omaan lokeroonsa. Niin, että elämä ei pyöri pelkän dieetin ympärillä vaan, että dieetti etenee muun elämän ohessa. Jokaisen päivän iltana olen päivän lähempänä kisoja. Ihan huikeeta, miten asenteenmuutos ja kiittäminen saavat kaiken näyttämään taas niin positiiviselta ja valoisalta. :)

Haastankin, että juuri sinä siellä ruudun toisella puolen mietit mistä olet tänään kiitollinen! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti