Ajatuksia ruuasta ja hemmottelua

Viime viikolla kirjoitin tankkauspäivän yhteydessä siitä kuinka välillä tuntuu, että koko dieetti on ihan kuraa henkisesti. Kun missaan suurimman osan sosiaalisista ruokailutilanteista, enkä voi nauttia samalla tavalla muiden kanssa ruuasta. Suhdettani ruokaan, kaloreihin ja herkutteluun olen viime aikoina pohtinut paljon.

Aikaisemmin olin liian terveellinen tai sitten syöminen meni ihan överiksi ja tuli kalorimorkkis. Kisaprojekti on antanut uusia näkökulmia ja nyt tuntuu todella tasapainoiselta. Haluan edelleen syödä terveellistä ja maukasta ruokaa, joka tukee treenaamista, palautumista ja kehitystä. Ja ennen kaikkea ruokavaliota, joka tukee ja edistää omaa terveyttäni.

Munakasta ja parsakaalia aamupalaksi.

Mutta sitten kuitenkin herkuttelun suhteen minusta on tullut itselleni paljon armollisempi. Cheat meal päivien avulla huomasin, ettei minusta yhdessä yössä läskiä tule, vaikka vetäisin mättöjä kerran viikkoon. Ja koko kevään aikana en kokenut kertaakaan herkku- tai kalorimorkkista! Aivan mahtavaa! :) En vaikka käytiin syömässä burgereita, ranskalaisia, pannaria, donitsia, pizzaa jne. Se oli ihanaa.

Ehkä paras oivallus on juurikin se, että kun herkkuja syödään niin sitten ei pitäisi potea mitään huonoa omatuntoa siitä. Morkkis vie puolet koko makuelämyksestä. Tämän kisamission jälkeen en halua kokea katumusta herkuista syödyistä kaloreista. Jos herkutellaan niin sitten niistä herkuista tulisi nauttia ja saada iloa! :)

Arvostan kyllä erilaisia ruokia nyt ihan eri tavalla. Onneksi terveellinen ruoka on hyvää ja onneksi dieetillä saa edellen syödä tätä hyvää ruokaa. Aika ankeaa olisi pistellä menemään pelkällä kanalla, valkuaisella ja salaatilla. Mulla on jotenkin kanakiintiö täynnä ja yleensä syön mieluumin jauhelihaa tai lohta.

Olen kokeillut dieetin aikana sokeroimatonta ketsuppia, joka on makeutettu stevialla. Se jos mikä on ihan taivaallista! Uusi maailma aukesi, kun lisäsin sitä lounaaseen. Ketsuppi tuo mieleen eräänlaisen kastikkeen ja mun lämpimät ateriat ovat nyt entistäkin makoisampia! Hassua on se, että aikaisemmin käytin ketsuppia hyvin harvoin. Nyt voisin lisätä sitä joka aterialle, jos se vain olisi soveliasta. :D Kerran harkitsin jo ketsupin laittoa salaattiin vähän niin kuin salaattikastikkeena, mutta se aie jäi onneksi toteuttamatta. :D

Jossain vaiheessa keväällä musta tuntui, että osa mun syömästä ruuasta on pahaa (paitsi esim. aamupuuro!:D) ja ajattelin, että ruoka toimii vain polttoaineena kropalle. En ihan aina oikein nauttinut ruokailuhetkistä. Se johtui varmasti siitä, että olin aika kehno kananmaustaja kunnes hoksasin suolattomat valmismaustepussit. Ja varmasti myös siitä, että olin kangistunut kaavoihini ja söin monta päivää samaa ruokaa. Ja kaiken lisäksi ihan kuin kaikki tuoreet olisivat talvella vähän kehnompi laatuisia. Nyt kesällä saa aivan ihanaa salaattia, kun pistää kesäkaalia, sipulinvartta ja raejuustoa yhteen. Lisäksi jotain tomaattia tai paprikaa. Namii.

Pitkään söin myös raejuustoa, jossa on 0,3% rasvaa. Koska joudun nyt dieetillä syömään niin tarkasti ja niukasti, olen hemmotellut itseäni ja ostanut jopa 2% raejuustoa (se sopii siis kyllä dieettiohjeisiin). Ja siis se jos mikä maistuu nyt pitkästä aikaa ihanan "kermaisalta" ja täyteläiseltä! Kuvailisin sitäkin sanalla taivaallinen.

Koska tosiaan ruuat on nyt niin kortilla, olen hemmotellut itseäni myös niillä Quest bar patukoilla hinnasta huolimatta. Tilattiin netistä useampi boxi kerralla ja innolla odotan miten mansikka-juustokakku tai banaani-pähkinä-muffini patukat maistuvat!

Lisäksi olen hemmotella itseäni myös muilla keinoin. Alennusmyynneistä olen bongannut uusia treenivaatteita ja ihan tavallisia hameita ja mekkoja. Vaateostoksia olen perustellut myös siten, että nyt kun "kärvistelen" dieetillä niin mulla on oikeus kaikkeen muuhun mukavaan. :D

Tällä hetkellä nautin todella paljon jokaisesta ateriasta ja välipalasta joita syön dieetillä. Vaikka mieleni joskus tekisi syödä määrällisesti enemmän, niin olen silti onnellinen, että jokainen annos jonka syön, maistuu hyvälle. Nyt on jotenkin sellainen vaihe meineillään, että voisin hehkuttaa kuinka ruoka on hyvää ja ihanaa. Ehkä sitä ruuasta saatavaa nautintoa oppii jotenkin arvostamaan enemmän, kun joutuu tarkkailemaan jokaista suupalaa.

Treenin jälkeinen suupala.

Kaiken tämän makunautinnon lisäksi, mun nälkä on pysynyt paremmin kurissa. Ja kerrotaan nyt samaan syssyyn, että treenit kulkee edelleen tosi kivasti! :D Treenien suhteen ei ole ollut koko dieetin aikana oikein mitään negatiivista! :) Salille on kiva mennä ja saan ihan samalla tavalla endorfiinihuuman kuin ennenkin. Ja ennen kaikkea jaksan treenata! Olo ei ole nuutunut ja kun ajoitan treenit hyvin aterioiden väliin, niin ehdin salilta kotiin ennen kuin verensokerit ovat ihan miinuksella. Ja ne sykevedotkin tuntuu ihan mukavilta. Tai no siis sillai mukavilta kuin loppuhikien ottaminen nyt voi tuntua. :D Ainakin fiilis on treenin päätteeksi sellainen, että nyt on taas huhkittu menemään!:)

Mä meenkin tästä nyt nautiskelemaan mun iltapalaa: manteleita, marjoja ja rahkaa. Ja iltaglutamiinit ja magnesium-napit. Aah.

Keskikesän tankkaus

Mulla sattui tankkauspäivä sopivasti juhannukseksi. Ennen keskikesän juhlaan valmistautumista käytiin vielä perjantaiaamuna salilla rääkillä. Siitä matka jatkui mökille. Olin hankkinut tankkauspäivän eväät jo hyvissä ajoin aikaisemmin viikolla. Ettei vaan Vuoksen riisipiirakat lopu kesken kaupasta. :D Punnailin ja kypsensin ruokia jo kotona, jotta mökillä olisi mahdollisimman helppoa. "Gourmet" annokset lämpenivät sitten ihanan vaivattomasti ihan vain tuvan mikrossa.

Juhannusruuat olivat tänä vuonna hieman erikoiset. Riisipuuroa ja hilloa aamupalaksi. Eikös niitä yleensä jouluna vedetä napaan? Ihan sama, maistui nimittäin taivaalliselta! Erityisesti nautin myös riisipiirakoista, joiden päälle kasasin paksun pinon leikkelettä... Piirakat olivat ehkä parasta koko päivässä syömisten osalta.

Söin 6 kertaa ja joka aterialla runsaasti hiilihydraatteja. Bataattia oli normipäivään verrattuna tuplamäärä. Ah. Söin pitkästä aikaa myös hedelmäsalaattia. Jos jotain voisin syödä loputtomiin ilman pahaa oloa, niin se on kyllä hedelmäsalaatti. Siitä on niin paljon hyviä lapsuusmuistoja ja nyt vähän vanhempanakin se on edelleen kestosuosikki.

Ja sain vihdoin syödä myös mun kesän ekan jäätelön! Vaniljajätski sokerisen mansikkahillon kanssa oli juhannuspäivän loppuhuipennus. Aivan mieletömän ihanan makuista. Erinomainen makuyhdistelmä. Nam.
Siinä oli muuten taiteilemista, että sain jäden sulamatta mökille. Olisin toki voinut ostaa sen vasta matkan varrelta ABC:ltä, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että just se tietty jäde on kaupasta loppu. On se tarkkaa. :D

Mökillä jäi annosten näyttävyys vähän vähemmälle. :D

Juhannusta vietin ihanien sukulaisten seurassa ja sään vaihtelevuudesta huolimatta, mulla oli ihan huippu juhannus! Ainut mikä sai taas pohtimaan ja mietteliääksi oli juurikin nuo ruokailut. Oli todella haikeaa, kun ei voinut nauttia tismalleen samoja ruokia muiden kanssa. Vaikka mulla olikin kivat evästykset, niin kuolasin silti toisten syömiä lettuja ja täytekakkua. Enkä voi kieltää ettenkö olisi itsekkin halunnut takan ääressä lämmitetyn makkaran popsia suuhuni. 

Koko dieetti tuntuu raskaimmalta juuri sosiaalisissa ruokailutilanteissa. Mulla oli ihan sellainen olo, että haluan vain syödä, dieetti on ihan kuraa ja pohdin haluanko elää tällaista elämää? Pienenä muistutuksena itselleni, että tämä on vain väliaikaista. Silti fiilis oli aika laimea dieetin suhteen. Olin innolla odottanut tankkauspäivää, mutta silti se ei tuntunutkaan ehkä niin nautinnolliselta. Kaipaan sitä, että voi vaan syödä massun täyteen samaa ruokaa seuralaisten kanssa.

Nyt oli kyllä tähän asti dieetin kipein vaihe. Ihan sellainen "mä heitän hanskat tiskiin" -olo. Ja siltikään en halua lopettaa tai luovuttaa. Kerran tähän leikkiin ryhdyin niin leikitään sitten loppuun asti. Mutta voi että mä odotan sitä, kun voin nauttia muiden kanssa samaa safkaa. Tuliko varmasti selväksi, että haluan syödä samaa ruokaa muiden kanssa yhtäaikaa?? :D Ihan totta. On tää dieetti välillä ihan kuraa. Ei sillä että ruoka olisi jotenkin pahaa, ei todellakaan. Riisi on hyvää ja jauheliha maistuu. Ja opin vihdoin tekemään kunnon maukasta munakasta. Mikäs tässä, sapuskat maistuu. Mutta tää pääkoppa kaipais jo sellaista normaalia arkea... Hip hei, enää 13 viikkoa! :)

PS. Kisoihin on nyt ilmoittauduttu junnuna! Kääk! Kai se on nyt pakko sinne lavalle mennä!

Mukaan munarumbaan ja isoja päätöksiä

Huh mikä mahtava viikonloppu takana! Oli niin vauhdikas meininki ja hirmuisasti tekemistä koko viime viikkokin, että nyt vasta on aikaa kirjoitella. Perjantaina töiden jälkeen suuntasin suoraan salille jalkoja treenaamaan. Hyvä että ehdin suihkussa käydä, kun piti jo rientää bussiin. En ehtinyt syömään, joten voi sitä naisparkaa, joka istui mun vieressä kun mussutin hyvällä ruokahalulla eväitä... Seuraavana aamuna kävin käppäilemässä Jyväsjärven rannalla ja taas piti joutaa bussiin. Suuntana tällä kertaa Tampere. Tampereella tapasin valmentajan, harjoittelin poseerausta sekä kävin tekemässä suuria päätöksiä.

Bussimatkat taittuivat mukavasti musiikin, maisemien ja eväiden kanssa! :)

Aloitetaan vaikka ihan kronologisessa järjestyksessä. Ekana mulla oli vuorossa bikinipalaveri Biancanevellä. Valitsin Biancaneven siksi, koska halusin jonkun konkari-liikkeen tekevän kisabiksuni, ettei vaan mene plörinäksi. :D Siinä alkuun sovittelin mallikappaleita ja vaikken mikään asiantuntija ole, niin ensimmäinen vaihtoehto osoittautui parhaaksi. Myös myyjä, (joka puolestaan on asiantuntija) oli samaa mieltä.
No sitten se kaikista vaikein päätös, nimittäin väri! Huhheijaa. Olin miettinyt sopivaa väriä varmaan jo heti siitä asti, kun kisapäätöksen tein. Värisektorina mielessä oli pyörinyt pinkki-fuksia-lila -kategoria. Vasta edellisellä viikolla lukuisten kuvien katselujen jälkeen sopiva väri alkoi muodostua. Nyt kun näin liikkeessä olevat vaihtoehdot niin päätös tapahtui yllättävän helposti. Tekisi mieli paljastaa jo väri, mutta jätetäänpä se vielä yllätykseksi...

Seuraavaksi suuntasin valmentajan luo. Kunto on kireä, mutta eipä se haittaa. Korjailtiin mun etuasentoa ja sain siihen hyvin valaisevan vinkin. Musta toi etuasento on muutenkin kaikista haastavin. Hiottiin vielä mun T-kävelyä pose-open kanssa ja nyt tuntuu kuin kaikki palaset olisivat järjestyksessä. Mulla oli jotenkin mielessä sellainen sekamelska toi koko lavaesiintyminen, mutta nyt muodostui selvät raamit. Ihanaa! On jotenkin itsevarma olo, että tiedän mitä teen ja milloin. Isot köriläät (valmentajat :D) oli sitä mieltä, että mun kannattaa esittää etuasento myös lavalla T-kävelyssä. Paketista tuli todella selkeä ja nyt aion tahkoa tuota esiintymistä toden teolla. Luvassa siis toistoja, toistoja, toistoja. ;)

Lämmitin ruuat toimistolla ja nautin aterian ulkosalla.

Muutoksia tuli sekä liikunnan että ravinnon suhteen. Jätettiin multa aamuaerobiset nyt kokonaan pois. Jee! :D Tilalle laitettiin 15min sykkeennosto -treenit. Voin vetää ne puntin jälkeen. Tämä oli hyvä muutos, sillä mulla voi tulla viikossa noin 65km pyöräilyä jos pyöräilen kaikki työ- ja salimatkat. Että onhan noi pyörämatkat ylimäärästä kulutusta. Ja nyt kun on niin tiukat ja niukat ruokamäärät niin ihan hyvä päätös jättää aerobiset pois. Eikä toi aamukävely ehkä niin mun juttu ollut. Katsotaan miten lähtee noi sykevedot pyörimään.

Viikonlopun aamukunto.

Ruokavaliota muutettiin niin, että hiilareita keskitetään enemmän treenin ympärille ja esimerkiksi riisin määrä kasvoi treenin jälkeisellä aterialla. Suurin juttu mulle oli se, että aamupuuro vaihtui munailuun. Ei se puuro kokonaan lähtenyt, mutta sitä saa vain kahtena päivänä viikossa. Mäkin pääsin nyt siihen fitneksen kuuluisaan munarumbaan mukaan. Munaa ja valkuaista aamupalalla. On mulla onneks muutakin kuin munia aamiaisella, ei kuitenkaan pekonia... ;D
Elimistö pystyy ottamaan hiilarit niin nopeasti energianlähteeks niin katsotaan jospa hitaammin pilkkoutuva, proteiinipainotteinen aamupala pitäisi nälkää paremmin loitolla. Ihme juttu, mutta koko viikonloppuna ei tainnut olla nälkä! Tämäkin päivä meni ilman tuskia. Ehkä se onkin vaan aamuvuoropäivät, kun joutuu nousemaan niin aikaisin.

No mutta sitten tehtiin vielä sellaisia kisoja koskevia päätöksiä. Meikä on niin junnu!! Eli ilmoittaudun juniorina ja jos yleinen ja junior sarja ovat eri päivinä (niin kuin aikaisempina vuosina) niin voin kisata sekä lauantaina että sunnuntaina. Huikeeta!

Meikä on iha juniori vielä. :D

Viikonloppu oli todella onnistunut. Asiat tuntuvat selkeämmiltä ja olen taas ihan into piukeena. Oon niin tyytyväinen ja taas kerran niin motivoitunut! Ja mikä parasta: juhannuksena mulla on tankkauspäivä! Ooooooooh, tätä on niin odotettu!

Fiiliksiä

Fiilikset seilaa tällä hetkellä aikamoista vuoristorataa. En tarkoita, että mieliala ailahtelisi arvaamattomasti, vaan sitä, että ajatukset kisoista ja omasta tilanteesta muuttuvat tiuhaan tahtiin. Toisinaan minua jännittää ja olen niin sanotusti täpinöissäni. Sellaista positiivista jännitystä ja innostusta. Toinen ääripää on sitten se, että koen olevani epäonnistunut ja koen, että koko homma on jo mennyt ihan plörinäksi.

Tuntuu, että pienenen ja kiristyn. Tai kuvittelen niin. Välillä pelottaa, että massaa alkaa lähteä rasvan lisäksi lihaksista. Pelottaa, että sitten olen sellainen kukkakeppi lavalla. Olen sortunut myös pahemman kerran vertailemaan itseäni kanssakilpailijoihin. Sillä ja sillä oli sen verran riisiä aterialle ja tuon ei tarvitse vieläkään punnita kasviksia. Jokainen on kuitenkin yksilö, joten suoraan sanottuna ihan turhaa vertailla. Tai mitä siitä vertailusta saa? Epävarman olon?

On kuitenkin ollut mukavaa vaihtaa muiden dieettiläisten kanssa kuulumisia. Saa vertaistukea ja lopulta tajuaa kuinka hyvin asiat itsellä onkaan. Mulla on aika lailla hiilareita, eikä niitä ainakaan vielä olla vähentämässä. Aamulla puuroa, lounaalla ja päivällisellä riisiä, pastaa perunaa yms. ja treenien jälkeen vielä banaani. Olen ihan älyttömän iloinen mun aamupuurosta. Ja tietysti myös banaani riemastuttaa edelleen. :D

Laiskan päivän salaattina oli pelkkää kurkkua. :D

Hetkittäiset epätoivon ja epävarmuuden olotilat vaihtuvat hyvin nopeasti. Riittää kun joku tuttu, kaveri, perheenjäsen tai aivan tuntematon vastaantulija sanoo jotain positiivista. Tulin todella iloiseksi, kun kuntosalin työntekijä kyseli miten treenit meni ja kehaisi minun olevan hyvässä kunnossa. En muista muistinko edes kiittää, mutta vastasin ainakin, että tarkoitus ja yritys olisi olla hyvässä kunnossa. Siinä sitten löpistiin ja puhuttiin tulevista kisoista sun muusta. Pakko sanoa tähän väliin, että kaikkien läheisten ja kaukaisten, tuttujen ja tuntemattomien kannustus, tuki ja kiinnostus on ollut kyllä korvaamatonta. Kiitos kaikille! :) Tällaisten pienten päivää piristävien tapauksien jälkeen puhkun sellaista intoa ja itsevarmuutta.

Tällä viikolla myös onnistuneet treenit ovat antaneet intoa ja iloa. Siis tämä viikko on ollut aivan huikea! Piti olla pumppi viikko, mutta välillä olen lipsunut vähän semmoiseen heavy-tyyliseen rutistamiseen. Kävin tekemässä yksi päivä hauista ja ojentajaa eli melko pieniä lihaksia ja sellaista täsmätreeniä. Salin jälkeen kotona olin aivan loppu. Mua ihan nauratti, kun makasin raatona sängyssä puoli kahdeksan aikaan illalla, että kävin vähän salilla tekee haukkuu ja ojentajaa ja nyt ramasee. :D Oli hyvä treeni!! Saan liikunnasta niin hyvän mielen ja olon. Vaikka henkisesti homma ottaa välillä koville, kun pelottaa, että epäonnistuu tai olo on epävarma, niin vaikka olisin kisoissa viho viimeinen, niin ainakin olen saanut nauttia urheilusta koko vuoden ihan yhtä lailla kuin ennenkin! :)

Jotenkin aina salilla ollessa fiilis on vaan niin jees. On niin mahtavaa viedä itsensä suorituksissa äärirajoille. Kävi miten kävi, niin olen kyllä tyytyväinen. Aion astella lavalle iloisena ja nauttia siitä täysillä. Rinta pystyyn ja menoks! :)

Fyysisesti koko projekti ei ole ollut poikkeavan raskas. Koska kävin aikaisemmin ihan yhtä monta kertaa salilla, kuin nytkin ja olin milloin mitkäkin lihakset treenistä kipeinä. Fyysisen rasituksen kannalta ei tullut ns. mitään uutta. Tai että kovaa treenaaminen on ollu se mun juttu ja tulee varmaan aina olemaan.

Homma on enemmänkin sellainen korvien väli juttu. Päänupille kovaa touhua. Ruokien punnitseminen ei ole vaikeaa tai herkuista kieltäytyminen. Mutta juurikin se, että vertailen itseäni muihin ja seikkailen epävarmuuden ja itsevarmuuden rajamaastossa poiketen milloin toiselle ja milloin toiselle puolelle, se ottaa koville. Täytyy varmaan etukäteen käsitellä myös sellaiset negatiiviset tunteet, jos vaikka olenkin tosi pettynyt kisakokemukseen. Tällä hetkellä kuitenkin mieli on reipas ja odotan jo jännittäen ja innolla syksyä.

Kisakuntoon ei ole kovinkaan paljoa pudotettavaa. Saatan olla ajoissa valmis, mutta sitten sitä kuntoa ylläpidetään. Valkkukin sanoi, että mieluummin valmis ajoissa kuin myöhässä. Varsinkin aamuisin yön paaston jälkeen mulla on tosi kireä olo kun vatsa on ihan littana. Muistaakseni olen painanut tämän verran viimeksi, kun fysioterapiaopinnot olivat alussa.

Niin ja niistä aamuvuoroista selvisin loppujen lopuksi niin, että söin aamiaisen vasta ekalla tauolla. Se toimi ihmeen hyvin. Tällä ateria-aikojen suunnittelulla ruuat riittävät hyvin koko päivän. Enää ei nälätä, paitsi ruoka-aikaan. ;) Tietysti mun välillä tekisi mieli syödä, ihan vaan sen takia, että syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää. :D Olen varmaan kuitenkin vähän turhankin kurinalainen, etten ole poikennut kertaakaan dieettiohjelmasta. Tai sitten oon just sopiva tähän hommaan juuri sen takia, että olen niin tarkka.

Loppuelämää ajatellen olen ollut ennen projektia ehkä vähän liiankin terveellinen. Olen kantanut omia eväitä mukana muulloinkin ja oikeiden herkkujen syöminen on ollut hyvin niukkaa. Mietin jo kisojen jälkeistä aikaa ja tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että kerran viikossa oleva herkkupäivä voisi toimia kohdallani. Ja sitten mä voisin syödä vaikka ihan valkoisesta sokerista ja rasvasta leivottuja luomuksia! :D

En kuitenkaan aio sortua dieetin aikana herkkuihin. Se ei ole jotenkin mun tapaista. Mutta olen kyllä jo suunnitellut mitä kaikkea voisin mässytellä kisojen jälkeen. Kaikki suolaiset ja makeat vaihtoehdot on tullut käytyä läpi ja suosikit ovat vaihtuneet jo useaan kertaan. Ja edelleen ne riisipiirakat on jotenkin maagisia ja niitä täytyy ehdottomasti olla lavan takana! :D

Näitä tuntoja pohtiessa olo on iloinen. Tässä sitä puksutetaan dieettiä eteenpäin ja maaliviiva alkaa jo häämöttää horisontissa. Hirmuisasti on vielä kaikkia viimeistelyyn liittyviä asioita hoidettavana. Karvat, rusketus, hampaat ja sitä rataa. Osa suunnittelusta on todella mielekästä, esimerkiksi bikinien suunnittelu. Silmät timanteista kiiluen olen harkinnut sopivaa väriä ja pähkäillyt liimaisinko osan strasseista itse. Parin viikon päästä bikinipalaverissa pitäisi niitä asuun liittyviä päätöksiä todellakin tehdä.

Oreo-bar.

Vielä sellainen pikku herkku, johon tutustuin tässä parin viime viikon aikana on nuo Quest bar-prodepatukat. Eihän ne mikään uusi juttu enää ole, mutta en ole vaan koskaan sattunut maistamaan niitä, ennen kuin nyt. Vaikka patukat on mielestäni kalliita, niin on ne kyllä varmaan yksiä parhaita proteiinipatukoita. Ihan täyttä tavaraa makunsa ja ravintosisältönsä puolesta. Mun omaan kolmen kärkeen makunsa puolesta ovat päässeet Chokolate chip cookie doughie, Cookies & Cream (eli Oreo) ja Smore. Ajattelen, että koska "kärvistelen" dieetillä, niin olen kyllä kalliit patukkani ansainnut! :D Iltapäivisin mulla onkin ollut tapana pitää pieni herkkuhetki eli syödä cashewpähkinöitä ja yksi Questin patukka. Aika luksusta.

Töiden ja dieetin yhdistäminen

Nyt on toinen dieettiviikko saatu päätökseen. Kuten arvelinkin, niin ruuan suhteen tilanne on tasoittunut. Säännöllinen työaika ja tauot auttoivat sumplimaan ateriavälit kohdilleen. Iltavuorosta päästessä nälkä on välillä ollut kova, mutta olenkin saanut taltuttaa sen heti kotona rahkalla, marjoilla ja kourallisella manteleita. Lepopäivinä eli päivinä joilloin en käy salilla olen hieman enemmän kaivannut ruokaa. Treenipäivinä ruokalistaan kuuluu nimittäin vakioaterioiden lisäksi treenijuomat, proteiinijuoma ja rakastamani banaani.

Laskeskelin kaloreitani ja jos treenijuomia ja banaania ei lasketa niin kalorit pyörii reilussa 1800 kalorissa. Aluksi sanoin että 1300 paikkeilla ja en tiedä missä kohtaa olen laskenut pieleen mutta pahasti on mennyt numerot solmuun. :D Pitää kyllä silti tarkistuttaa tuo kalorimäärä valkulla, oon voinu laskea edelleen ihan pieleen... Otin kuvia havainnollistamaan millaisia annoksia kuitenkin saan syödä. Koot näyttää ihan mukavilta.

Aamukävelyt ovat olleet virkistäviä, vaikka edelleen kävely tuntuu vähän hitaalta liikkumismuodolta. Onneksi luonto on nyt kauneimmillaan ja aamuaurinko ihan kuin kutsuu ulkoilemaan. 

Pikkuinen miinus mitä dieetti toi tullessaan, niin olen huomannut, että välillä mua paleltaa. Olen harrastanut kerrospukeutumista ja pukenut lähtiessä mielummin liikaa kuin liian vähän päälle. Kaveri nauroi, kun mulla oli lämpimänä päivänä lapaset kädessä, että tarkenenko varmasti. :D Päätin, että nyt en ota yhtään mitään turhia riskejä. Toivottavasti kesästä tulisi kuuma niin tarkenisi uusia Addun shortsejakin tuulettamaan ulkosalla ilman pitkiä kalsareita. :D 

Huomenna alkaa aamuvuoroviikko ja hiukan mietityttää, miten saan ateriat jaettua tasaisesti, jotta töiden jälkeen jaksaa vielä treenata. Syödäkkö aamupala viiden aikaan aamulla vai sinnittelenkö ensimmäiselle tauolle ja popsin puuron vasta kahdeksalta? Täytyy vaan kokeilla, kumpi toimii. Ensin ajattelin testata sitä, että aamiainen lähtee evääksi mukaan. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse nousta sängystä niin aikaisin. 

Aamiainen <3 

Sain myös luvan, että aamuaerobiset voin tehdä myöhemmin päivällä aamuvuoroviikkoina. Tavallaan ajatus neljän aikaan heräämisestä lenkille on kiehtova, mutta kanssaeläjien kannalta varmaankin järkevämpää, että päivärytmini mukailee edes jotenkin myös muiden normaalia arkirytmiä. Eikä ilta kahdeksan aikaan nukkumaanmeno kauheasti houkuta. Kesäisin on muutenkin niin kummallista mennä valoisan aikaan nukkumaan. 

Pävät kuluu aikalailla kuitenkin ruuan ympärillä. Joko sitä ajattelee, että kohta pitäis syödä, tai laskee kauan seuravaan annokseen on aikaa. Sitten sitä joko syö tai suunnittelee menojaan ateria-aikojen mukaan. Tai sitten sitä laittaa ruokaa tai pakkaa eväitä. Hahhah. :D

Eväät.

Tänään vuorossa on vielä selkäreeni. Aamukävelyn jälkeen mua palelti ja nukahdin vielä viltin alle. Pikku torkkujen ja lounaan jälkeen virtaa riittää kyllä myös salille. ;) Motivaatiobanaanin avulla lähden paiskimaan lujan treenin! Päivän ohjelmaan kuuluu vielä mittojen otot ja sitten pitäisi laittaa kuvallista raporttia valmentajalle päin. Viime kertaan nähden aamupainoa on lähtenyt noin kilo. 

TARJOUS !!!

Nyt kaikki mimmit kipin kapin Kauneushoitola Mikkeliin ripsiä laitattamaan! Blogini lukijat saavat -10% alennusta uusista volyymiripsien pidennyksistä kosmetologi Milla Pynnösen tekemänä. Tarjous on voimassa aina syksyn kisoihin asti. Mainitse käynnin yhteydessä olevasi blogin lukija niin saat alennuksen. Ei muuta kuin ihanalle Millalle aikaa varaamaan! ;) Etenkin Mikkelin misut tarjousta hyödyntämään. ;)

Eli -10% uusista volyymiripsistä Milla Pynnösen laittamana!!! :) :) :)

PS. Suoraan nettiajanvaraukseen pääset tästä!;)

Puhtia PT-päivistä!

Pt-päivät osuivat kyllä juuri sopivaan aikaan. Juuri kun olen tuskaillut dieetin alun kanssa niin saan älyttömästi motivaatiota ja puhtia pt-päiviltä. Lähdettiin Jyväskylästä tyttöporukalla uusien tuttavuuksien kanssa ja päädyttiin kaikki treenaamaan olkapäitä ja rintaa. Meitä ei päästetty helpolla. Ensimmäinen puolikas heiluttiin tankojen kanssa, penkattiin ja muuta mukavaa. Toisella puolikkaalla meitä odotti Giant-supersarja eli 12 liikettä putkeen. Olkapäiden ja rinnan lisäksi rundi sisälsi myös ojentajia. Oli kyllä melkoista. Ja sitten ripsivärit poskilla pukkariin palauttavia nautiskelemaan.

Tänään sain ruokailutkin asettumaan paremmin kuin alku viikosta. Onneksi. Pientä vertailukohtaa antoi myös, kun kuulin muiden kisaajien tilanteista. Joillakin dieetti on kestänyt jo monta viikkoa ja hiilarit on paljon vähemmissä mitä mulla on. Toki ollaan yksilöitä kaikki, mutta aloin arvostamaan mun aamupalapuuroa kyllä entistä enemmän. :D Kai sitä tajusi kuinka hyvin asiat itsellä loppujen lopuksi on.

Käytiin esittelemässä tämän hetkistä kuntoa toimistolla. Mun valmentaja on Espanjassa kisoissa, mutta hänen kollegansa zekkasi miltä mun tilanne näyttää. Ammattilaisen sanat oli kyllä myös just niin sitä mitä tässä hetkessä tarvitsin. Olen kokenut olevani väliinputoaja bodyn ja bikinin välillä ja epäillyt itseäni. Nyt kun toinenkin alan valmentaja on samaa mieltä oman valmentajan kanssa, niin vihdoin tämäkin jääräpää uskoo, että se bikini on täysin unohdettu. Bikini fitness on haudattu ja viimeinen naula arkkuun niitattu. Eli syksyllä todellakin bodyyn!!

Motivaatiota ja intoa sain ihan mielettömästi. Kun kuulin ammattilaisen kommentit tämän hetken fysiikasta, niin ei voi muuta kuin hymyillä. Jos jossain kohtaa kevättä koin fitnessähkyä ja epäilin koko projektia niin nyt meininki on jotain ihan muuta. Taistelutahto ja innostus koko hommaan ovat täällä taas. Kai sitä ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia kaiken rämpimisen sekaan, jotta jaksaa eteenpäin.

Pt-päiviltä sain myös hyviä kehityskohteita. Mun ranteet. Siis ne elää ihan omaa elämäänsä poseerauksissa! :D Sain kuulla koko ajan siitä, kuinka mun täytyy rentouttaa ranteet. Ja jotenkin tuntui, että poseeraukseen pitää keskittyä nyt aivan erityisesti. Sain Sirpalta hyviä vinkkejä ja yhteisposeeraukset antoivat kyllä motivaatiota treenata myös itsekseen kotona!

Yhteenvetona pt-päivät antoivat mulle tosi paljon intoa ja motivaatiota. Tajusin kuinka hyvin asiani ovat, kun hiilareita on loppujen lopuksi aika lailla vieläkin. Kisaintoni vahvistui ja uskon, että todella kuulun bodyn sarjaan. Ja kaiken lisäksi näin tuttuja ja tutustuin vielä uusiin ihaniin ihmisiin! Täydellinen päivä. Tästä on mahtavaa jatkaa. Henkisesti voimaantuneena ja innostuneena jaksan vetää tän dieetin vaikka pää alaspäin! Nyt aletaan rokkaa!