Tuntuu, että pienenen ja kiristyn. Tai kuvittelen niin. Välillä pelottaa, että massaa alkaa lähteä rasvan lisäksi lihaksista. Pelottaa, että sitten olen sellainen kukkakeppi lavalla. Olen sortunut myös pahemman kerran vertailemaan itseäni kanssakilpailijoihin. Sillä ja sillä oli sen verran riisiä aterialle ja tuon ei tarvitse vieläkään punnita kasviksia. Jokainen on kuitenkin yksilö, joten suoraan sanottuna ihan turhaa vertailla. Tai mitä siitä vertailusta saa? Epävarman olon?
On kuitenkin ollut mukavaa vaihtaa muiden dieettiläisten kanssa kuulumisia. Saa vertaistukea ja lopulta tajuaa kuinka hyvin asiat itsellä onkaan. Mulla on aika lailla hiilareita, eikä niitä ainakaan vielä olla vähentämässä. Aamulla puuroa, lounaalla ja päivällisellä riisiä, pastaa perunaa yms. ja treenien jälkeen vielä banaani. Olen ihan älyttömän iloinen mun aamupuurosta. Ja tietysti myös banaani riemastuttaa edelleen. :D
Laiskan päivän salaattina oli pelkkää kurkkua. :D
Jotenkin aina salilla ollessa fiilis on vaan niin jees. On niin mahtavaa viedä itsensä suorituksissa äärirajoille. Kävi miten kävi, niin olen kyllä tyytyväinen. Aion astella lavalle iloisena ja nauttia siitä täysillä. Rinta pystyyn ja menoks! :)
Fyysisesti koko projekti ei ole ollut poikkeavan raskas. Koska kävin aikaisemmin ihan yhtä monta kertaa salilla, kuin nytkin ja olin milloin mitkäkin lihakset treenistä kipeinä. Fyysisen rasituksen kannalta ei tullut ns. mitään uutta. Tai että kovaa treenaaminen on ollu se mun juttu ja tulee varmaan aina olemaan.
Homma on enemmänkin sellainen korvien väli juttu. Päänupille kovaa touhua. Ruokien punnitseminen ei ole vaikeaa tai herkuista kieltäytyminen. Mutta juurikin se, että vertailen itseäni muihin ja seikkailen epävarmuuden ja itsevarmuuden rajamaastossa poiketen milloin toiselle ja milloin toiselle puolelle, se ottaa koville. Täytyy varmaan etukäteen käsitellä myös sellaiset negatiiviset tunteet, jos vaikka olenkin tosi pettynyt kisakokemukseen. Tällä hetkellä kuitenkin mieli on reipas ja odotan jo jännittäen ja innolla syksyä.
Kisakuntoon ei ole kovinkaan paljoa pudotettavaa. Saatan olla ajoissa valmis, mutta sitten sitä kuntoa ylläpidetään. Valkkukin sanoi, että mieluummin valmis ajoissa kuin myöhässä. Varsinkin aamuisin yön paaston jälkeen mulla on tosi kireä olo kun vatsa on ihan littana. Muistaakseni olen painanut tämän verran viimeksi, kun fysioterapiaopinnot olivat alussa.
Niin ja niistä aamuvuoroista selvisin loppujen lopuksi niin, että söin aamiaisen vasta ekalla tauolla. Se toimi ihmeen hyvin. Tällä ateria-aikojen suunnittelulla ruuat riittävät hyvin koko päivän. Enää ei nälätä, paitsi ruoka-aikaan. ;) Tietysti mun välillä tekisi mieli syödä, ihan vaan sen takia, että syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää. :D Olen varmaan kuitenkin vähän turhankin kurinalainen, etten ole poikennut kertaakaan dieettiohjelmasta. Tai sitten oon just sopiva tähän hommaan juuri sen takia, että olen niin tarkka.
Loppuelämää ajatellen olen ollut ennen projektia ehkä vähän liiankin terveellinen. Olen kantanut omia eväitä mukana muulloinkin ja oikeiden herkkujen syöminen on ollut hyvin niukkaa. Mietin jo kisojen jälkeistä aikaa ja tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että kerran viikossa oleva herkkupäivä voisi toimia kohdallani. Ja sitten mä voisin syödä vaikka ihan valkoisesta sokerista ja rasvasta leivottuja luomuksia! :D
En kuitenkaan aio sortua dieetin aikana herkkuihin. Se ei ole jotenkin mun tapaista. Mutta olen kyllä jo suunnitellut mitä kaikkea voisin mässytellä kisojen jälkeen. Kaikki suolaiset ja makeat vaihtoehdot on tullut käytyä läpi ja suosikit ovat vaihtuneet jo useaan kertaan. Ja edelleen ne riisipiirakat on jotenkin maagisia ja niitä täytyy ehdottomasti olla lavan takana! :D
Näitä tuntoja pohtiessa olo on iloinen. Tässä sitä puksutetaan dieettiä eteenpäin ja maaliviiva alkaa jo häämöttää horisontissa. Hirmuisasti on vielä kaikkia viimeistelyyn liittyviä asioita hoidettavana. Karvat, rusketus, hampaat ja sitä rataa. Osa suunnittelusta on todella mielekästä, esimerkiksi bikinien suunnittelu. Silmät timanteista kiiluen olen harkinnut sopivaa väriä ja pähkäillyt liimaisinko osan strasseista itse. Parin viikon päästä bikinipalaverissa pitäisi niitä asuun liittyviä päätöksiä todellakin tehdä.
Oreo-bar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti