Puristin itseni äärirajoille Jyväskylää varten. Ja Jyväskylän jälkeen sain syödä vapaasti pari päivää. Sain kaloreita. Sain maistiaisia siitä miltä tuntuu, kun on taas riittävästi energiaa. Vaikka mässyttelyn ikävä sivuvaikutus olikin vatsakivut, niin seuraavana päivänä koin olevani hurjan tarmokas. Siivosin, pyykkäsin ja hoidin asioita. Olin voimissani ihan eri tavalla.
Vaikka raikkaiden salaattien ja terveellisen ruuan pariin oli kiva palata, niin päivien myötä ruokavalio alkoi tuntua hankalammalta. Tuntui, kuin kroppa oikein kinuaisi itselleen energiaa. Oli ikävää, kun ei voinut kokea olevansa kylläinen vaan nälkä tuli väistämättä seurakseni. Halusin vain syödä itseni kylläiseksi hyvää terveellistä perus ruokaa. Tuntui hankalalta, että taas piti kärvistellä nälkäisenä, kun oli saanut kisojen jälkeisen päivän syödä itsensä niin täyteen, ettei tarvinnut epäillä jäikö nälkä vai ei. Sanoisin, että tämä kisojen välinen aika on ollut haastavinta aikaa, koska suuren loppurutistuksen (eli ekat kisat) jälkeen dieetti vain jatkuu, enkä pääse vielä palautumaan.
Viime viikolla nälkä äityi niin kovaksi, että otin sitten omin luvin hiilareita. Puuroa, banaanin ja leipää. Sitten omantunnontuskissa laitoin valmentajalle paniikkiviestiä, että nyt kävi näin. Enemmän mua huoletti se teinkö hallaa fysiologisesti solutasolla, kun lihakset sai extra-hiilareita ja kärsiikö viimeistelyt nyt tästä pikku poikkeamasta. Lohduttavaa oli, että jäljellä oli ainakin 2 täysin "puhdasta" viikkoa. Valmentaja käski olla soimaamatta itseäni ja kannusti, että jatkamaan tiukalla linjalla loppuun asti. Huh. Mitään järisyttävää takapakkia ei siis tullut!
Nyt ymmärrän myös mitä sanonta "läski lämmittää" oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa juurikin sitä, että rasvakudos lämmittää. Mua paleltaa nykyään todella paljon. Varmasti kylmenevä syksy vielä provosoi sitä, mutta huomaan selvän eron vaikkapa viime syksyyn. Nyt kun rasvaprosentti on niin tajuttoman matala (eli se 7,5), niin todellakin huomaan, ettei ole mitään mikä lämmittäisi pientä kroppaa, jossa luiden ympärillä on vain kuivaa lihasta.
Välillä tuntuu ihan hullulta, kun painelen menemään talvitakki päällä ja vedän pipoa syvemmälle päähän, kun kaupungilla jengi saattaa kulkea päivisin nahkatakeissa ja kaulat paljaana ilman huiveja. Ja kun joku kysyy onko ulkona kylmä, niin multa tuleva vastaus on aika vakio, kyllä siellä on kylmä näytti mittari mitä tahansa. Joten älkää kysykö palelevalta dieettiläiseltä, vaan kurkatkaa vaikka Forecan sivuilta. :D
Ja entäs sitten treenin aikana? Vieläkö paleltaa? Uudella salilla tuntuu olevan aika voimakkaat ilmastointilaitteet... Pitkähihainen lähtee kyllä treenin aikana pois päältä, mutta kun loppuhiet on otettu kuntopyörällä, niin vilu iskee yllättäen. Vedän niskaan paidat ja hupparit ja kiirehdin palellen kotiin kuumaan suihkuun.
Että nälkä ja vilu vaivaavat tätä dieettiläistä. Hommat kuitenkin pyörii eteenpäin reippaasti. Ennen viimeistelyviikkoa, joka alkaa virallisesti ensi keskiviikkona, mulla on vielä paljon treenejä. On punttisalia, aerobista ja joka treenin päälle intervallia ja tasasykettä loppurutistukseksi. Keskiviikkona saan sitten ihan luvan kanssa sitä puuroa. Aah, ette arvakkaan kuinka odotan jo sitä! Tätä kärvistelyä on siis jäljellä enää vain viisi päivää! :) Sitten viimeiset päivät menevät niin vauhdilla ja hulinalla, että katsotaan miten saan roudattua itseni ja tykötarpeeni Lahteen perjantaiksi rekisteröitymään kisoihin!
Vaikka tämä kaksien kisojen välinen aika on ollut mulle haastavaa, niin kyllä mua monet asiat ovat ilahduttaneet! :) Musta on ollut tosi mukavaa jutella tuttujen kanssa treeni, ruoka ja kisajuttuja. Mua on motivoinut ihmisten kiinnostus edelleen. Siitä aina ilahtuu ja se jaksaa yrittämään kovemmin ja loppuun asti. Olen myös motivoinut itseäni omilla annoskuvillani, koska tuntuu, että dieettiruokavaliossa pysyminen on nyt kaikista vaikeinta ja vaatii jotenkin erityisen paljon itsekuria. Haluan vielä painottaa, että terveellisessä ruuassa pysyminen ei tuota ongelmia vaan ruokamäärän ja energian vähyys. Haluaisin syödä itseni kylläiseksi hyvää ruokaa, en epäterveellistä.
Värikäs aamupala valmistumassa...
Työt ovat myös täyttäneet kivasti tätä viikkoa ja tuovat hyvää rutiinia. Saan muuta ajateltavaa, eikä tarvitse rypeä itsesäälissä nälän takia. Tämä näkä on myös pistänyt pohtimaan kuinka itsekäs laji fitness loppujen lopuksi on. Okei, tämä on kuitenkin vapaaehtoista ja ihan omasta tahdosta tähänkin lajiin ryhdyin. Mutta tuntuu jotenkin ristiriitaiselta kärvistellä nälässä, kun oikeasti jossain joku kärsii nälästä. No ehkä ei takerruta siihen liikaa, mutta halusin vain tuoda ilmi millaisia ajatuksia tämä dieettivaihe on herättänyt.
Työpäivän lounashetki -riisihetki -paras hetki päivästä! <3
Nyt siis tiukkaa treeniä ja niukkaa ruokavaliota keskiviikkoon saakka ja sitten alkaa helpottamaan. Silloin viimeistelyt pyörähtävät käyntiin ja saa nähdä milloin mua alkaa taas jännittämään seuraava kisakokemus!! :D
Loppuun asti vaan, jaksaa jaksaa!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti