o

o

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ekat ajatukset dieetistä

Miten se dieetti lähti käyntiin? Ekana voisin sanoa, että en kyllä suosittele ihan heti kenellekkään tätä touhua. Se fiilis kun sulla on nälkä ja oot syöny jo kaikki sun päivän eväät. Ei kiva. Okei, eka päivä meni ilman nälkää, mutta mulla on sen jälkeen ollut joka päivä jossain vaiheessa nälkä. No eihän tätä ole enää kuin 128 vuorokautta jäljellä... :D Eli lyhyesti muutokset joita dieetti sai aikaan: hiilareita vähennettiin reilusti, annoskoot pienenivät ja yksi välipala katosi kokonaan. Mukaan tulivat myös aamuaerobiset muutaman kerran viikkoon.

Maanataina treenasin jalkoja ja olo tuntui välillä kummalta, mutta reeni meni loppujen lopuksi hyvin. Pohkeet ovat kärsineet ihan hirveistä domsseista, mutta luulen, että se johtuu siitä, etten käyttänyt mun pinkkejä kompressiosäärystimiä. Teen tästä aiheesta oman elämän tutkimusta parhaillaan, että auttavatko säärystimet oikeasti vai onko se vaan psyykkistä hyötyä mitä noi Zero pointit antaa. Nopeamman palautumisen toivossa puin pinkit putket vapaapäivänäkin jalkaan.


Mutta takaisin jaksamiseen. Ihme kyllä näillä eväillä on jaksanut treenata. Mutta se koko muu päivä on sellaista kelloa vastaan taistelua. Yritän pitkittää ateriavälejä, jotta illallakin olisi vielä jotain syötävää. Syön siis 5 kertaa. Viisi kertaa kuulostaa ihan hyvältä, mutta kun ne annoskoot on nyt niin pikkuruisia. Tai siis mun mielestä. :D Kun pitää kurkkuviipaleita myöten punnita, joka ikinen suupala, niin saa aika tarkkana olla. Aikaisemmin sain syödä niin paljon kasviksia kuin huvitti, mutta enää sitäkään vapautta ei ole.

Ehkä kovin paikka oli se, kun mun aamupala hedelmä jätettiin pois. Mun lempi hedelmä banaanista tuli siis harvinainen herkku, jonka nautiskelen vain treenin jälkeen. Arvatkaa valitsenko kaupassa kaikista isoimmat ja pisimmät yksilöt. Banaanista tuli mun palkinto, joka odottaa treenikassissa ja motivoi vetämään harjoitukset loppuun asti.

No mites sitten nää aamuaerobiset? Mähän tykkäsin aikaisemmin käydä aamulla juoksulenkillä. Nyt en ole käynyt puoleen vuoteen kertaakaan lenkillä, jotteivat niin sanotut gainssit kärsi. Ihan fiksu veto, sillä mulla oli tapana juosta kovaa korkeilla sykkeillä, mikä sitten alkoi käymään jo kunnon jalkatreenistä. No nyt on siis lupa käydä aamulla kävelämässä reippaasti. Siis kävelemässä! Kuinka tylsää! :D Kävely on niin hidasta... No ei pidä tuomita ennen kuin kokeilee. Eilen köpöttelin Harjulla ja näin vaikka mitä metsän eläimiä! Kurren, pupun ja erilaisia lintuja. Ilma oli sateen jälkeen raikas. Ihan kivaa se kävely sitten olikin. Tänään sain maistiaisia jo kesäaamuista, kun tallustin järven rannalla ja aikainen aurinko kimmelsi veden pinnalla.




Sanoin heti alkuun, että en suosittele tätä kenellekkään, mutta miksi sitten itse aion kituuttaa loppuun asti? No siis. Olihan tämä nyt koettava. :D Ennen kun päätin kisata, pohdin sitä jääkö minua kaduttamaan kokeilu ja vai se, etten koskaan kokeillut. Tässä sitä nyt koetaan. Eihän kisadieetti ole kuitenkaan mun ns. normaali tila. Tämä on vain väliaikaista. Vain lyhyt pätkä mun koko elämää. Ja tällä dieetillä on joku syy, joku tähtäin ja tarkoitus. :)

Kaikki keinot on kyllä käytössä. Juon vettä ja teetä silloin, kun nälkä meinaa vaivata. Käperryn sohvalle ja yritän minimoida ylimääräisen aktiivisuuden ja kulutuksen. On tääkin aikamoista. Tää sotii niin mun normaalia elämää vastaan. Yleensä nälkä kertoo siitä, että kroppa tarvii lisää ravintoa. Aikaisemmin nälkä talttui syömällä, mutta nyt täytyy vaan sinnitellä. Masentavaa. Jos ei muuta niin tämä dieetti kokemus lisää mun arvostusta ruokaa kohtaan. Ja aion todella nauttia joka ikisestä ruuan murusesta, jonka suuhuni laitan.

Luulen, että sitten kun opin säätämään ruokailuvälit sopiviksi niin pystyn pitämään nälän paremmin kurissa. Nyt ateriavälien pituus on vähän hakusessa. Uskon että kesätöiden tuoma päivärytmi auttaa pitämään ruokailuvälit tasaisena. Että eiköhän tää dieetti tästä suttaannu. :)


Vaikka dieetti tuntuu jo nyt melkoiselta sitkuttelulta, niin innolla odotan myös lopputulosta. Kuinka riutunut olen kisapäivänä? Mitä aamupaino näyttää kisapäivänä? Monta kiloa tippuu? Toisaalta myös kauhulla pohdin tuleeko musta kiukkuinen ärrimurri. Tai väsähtääkö kroppa täysin sinnitellessään miinuskaloreilla? Kuten aikaisemminkin olen jo hokenut niin tämä todella on kokemus. Dieetti on ihan omaa luokkaansa - erilainen ja haastava. Suoraan sanottuna tämä on tähän mennessä vaikein osuus. Nälässä se itsekuri ainakin koetellaan. Kun kisat on ohi niin syön kyllä itseni kylläiseksi. Lavan taakse varaan banaanin. Olkoon se mun palkinto koko projektista. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti