Yhdessä vaiheessa tässä keväällä mulla tuli sellainen yliannostus kaikkea fitnekseen liittyvää kohtaan. Olin varma, että koko projekti epäonnistuu, en ehdi harjoittelemaan lavakävelyä ja asentoja, kaadun lavalla ja bikinit eivät ehdi valmistua ajoissa. Tuntui, että kaikki paikat tursui fitnestä. Tuntui, ettei kiinnosta koko juttu enää.
Kummasti se mieliala kuitenkin muuttuu. Ilon hetki salilla oli se, kun huomasin voivani jälleen treenata täysin kivuttomasti, eikä minua rajoittanut mikään. Ehkäpä siinä kohtaa, kun kivut eivät enää häirinneet löysin urheilun ilon uudelleen. Se tunne oli ihan mieletön. Muistin taas miksi ylipäätään tykkään liikkua. Ehkä sitä välillä tarvitsee pientä etäisyyttä rakkaista asioista elämässä, jotta niistä osaa jälleen olla kiitollinen ja nauttia.
Nyt olen todellakin nauttinut salilla käymisestä. Mulla on ollut kyllä ihan mieletön draivi tällä viikolla treeneissä! Treenit ovat olleet todella antoisia. Olen uskaltanut nostaa painoja ja kokeilla äärirajoja ihan uudella tavalla. Nostovyö on toiminut henkisenä tukena ja turvana liikkeissä, jotka aikoinaan jouduin jättämään vähemmälle.
Tekisi mieli vain hehkuttaa kuinka kivaa treenaaminen on! Jotenkin ne ulkonäkökriisit lihaksien suhteen tuntuu nyt niin mitättömiltä, koska liikunta antaa muutakin kuin hyvän lihaserottuvuuden. Tänäänkin oikein tunsin, kun adrenaliini virtasi läpi kehon jo alkulämmittelyssä. (Jos joku muuten tarvitsee vinkkejä alkulämmittelyyn niin suosittelen hyppimistä! Steppilautoja päällekkäin ja niiden yli loikkimaan - tämän hetken suosikki alkuverkkani. :D ) Kroppa lämpimänä on ihana aloittaa raskas taistelu rautaa vastaan. Kun hiki valuu ja koko kroppa tärisee jotain hauista vääntäessä, se on vaan jotenkin niin huikee fiilis. Sitten on ihanaa könytä salin portaita pitkin pihalle ja rullailla pyörällä alamäkeen kotia kohti. Kotona ei meinasi jaksaa käydä edes suihkussa ja syöminenkin tuntuu oikein urakalta. Siinä mä sitten usein lötkötän sohvalla raukeana ja tyytyväisenä. Kyllä se liikunta antaa vaan niin hyvän olon ja iloisen mielen.
Liikunnan iloa.
Huomenna mässäilläänkin vika cheatmeal hetkeen. Katsotaan sitten kesällä onko varaa syödä juhlissa kakkua. Eniten dieetissä ehkä pelottaa se, että jos on kauhea nälkä koko ajan. Tunnetusti tykkään syödä paljon, vaikka viime aikoina annosten puputtaminen on saanut minut jo odottamaan malttamattomana hiilareiden vähenemistä.
Kun olin epätoivoisena flunssassa, valmentajani sanoi minulle, että hoidat nyt itsesi kuntoon ennen dieettiä, niin sitten päästään kunnolla rokkaamaan. Nyt olen terve ja treenit kulkee mahtavasti, niin enköhän mä nyt sitten olisi valmis aloittamaan elämäni ensimmäisen dieetin. Tämä on sinällään myös mielenkiintoinen kokemus, koska koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut tarvetta laihduttaa enkä ole ollut virallisesti dieetillä, jonka tarkoituksena on pudottaa painoa ja tintata rasvat ulos kropasta. Joku kysyi, että mistä musta enää voi kiristää, mutta voi kuulkaa kyllä sitä aina löytyy kiristeltävää! :D
Faktahan se kyllä on, etten ole hervottomassa bulkissa koko off-kautena ollut, mutta en tiedä olisinko edes halunnut olla. Massaa kun voi tulla kahdenlaista, rasvaa tai lihasta. Suuri vaihtelu painossa ja kehonkoostumuksessa ei ehkä olisi ollut se minun juttu kuitenkaan. Sitä voi sitten jälkeenpäin analysoida kuinka tehokas ja kehitystä tukeva minun offini oli tai ei ollut. No tällä kertaa mentiin tällaisella off-kaudella ja jos oikein hurahdan ja jatkan kisailua myöhemmin, niin saa nähdä, kuinka muhkeaan bulkkikuntoon silloin päästän itseni.:D Eli näillä mennään ja katotaan miten menee! :)
Tästä se dieetti alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti