Perjantaina piikit pakaraan

Perjantaina paukahti. Venäytin todennäköisesti oikean pakaralihakseni. Tiesin, ettei kyseessä ole mikään kovin vakava ongelma, sillä pystyin poissulkemaan esimerkiksi hermovaurioon liittyvät oireet kuten säteilykivun ja tunnottomuuden. Kipukohta oli hyvin paikallinen, mutta toimintakykyä haittaava. Kävely ja kumartelu tekivät kipeää eikä oikein mukavaa asentoa löytynyt. Etenkin gluteus maximuksen origo-kohta tuntuu aralta.

Lopulta päädyin käymään illalla vielä päivystyksessä ihan vain varmuuden vuoksi. Ajattelin, että nyt kun mulla on urheilun suhteen selkeä kisatavoite, niin en halua ottaa turhia riskejä. No sainpahan elämäni ensimmäiset lihasrelaksantit suoraan pyllylihakseen injektoituna. Toiseen kankkuun lykättiin sitten kipulääkettä. Kylläpä taas elämä helpottui.

Injektiot suorittanutta hoitajaa taisi naurattaa, kun olin kiskaissut toimenpidehuoneeseen tullessa samantien housut kinttuihin valmiiksi piikitysta varten. Totesi, että sua on varmaan pistetty aikaisemminkin. Vastasin että ei itseasiassa... Mutta mitäs sitä turhia ujostelemaan. :D

Hauskaa oli, että päivystävä lääkäri teki samoja testejä, mitä ollaan koulussa tehty. Esitietolomakettakin tarkastelin ammatillisesta näkökulmasta. VAS-kipumittarilla kipuni oli sellaista 7-8 luokkaa.

Seuraavana päivänä hain apteekista kipulääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä ja kaiken lisäksi lihasrelaksantteja. Muistin onneksi tarkistaa Suomen antidoping-sivuilta etteivät tabletit sisältäneet mitään kiellettyjä aineita. Jännää, kun täytyy ajatella siltäkin kantilta mitä suuhunsa laittaa.

Kyllähän se kieltämättä säikäytti, kun uusi erilainen kipu iski. Tietysti pelko siitä, että kaikki menee mönkään kummitteli mielessä. Onneksi tosiaan päämäärään (eli kisoihin) on vielä reilusti aikaa. Jotenkin sitä on tullut suojelevaisemmaksi kroppaa kohtaan, kun aion kilpailla sillä. Se on mun kilpailuväline, valttikortti! :D Niin ja koko elämän kannalta onhan se mun työvälinekkin tulevaisuudessa. Olisihan se nimittäin ihan mukavaa olla vetreä ja työkykyinen fysioterapeutti jatkossakin. :D

Ehkäpä tämä kokemus auttaa mua juurikin tulevassa työssä. Nyt kun on omakohtaista kokemusta kipupotilaana olosta ja siitä miten tuki- ja liikuntaelinten vaiva haittaa toiminta- ja liikuntakykyä, pystyn samaistumaan potilaan asemaan vielä paremmin. Kyllähän tästä nyt piti repiä jotain positiivista! :D Ja hei sainhan mä niitä lihasrelaksantteja, ehkä niille jatkossa tulee vielä uudestaan tarvetta...

Tänään kankku on jo parempi, joten eiköhän tästäkin takaiskusta selvitä!;)