Kalorit kaakkoon

Sen jälkeen kun aloitin syömään punnitun ohjelman mukaan, paino on laskenut ja tuntuu, että kroppa senkun kiristyy entisestään. Vaikkei kyllä ihan vielä tarvitsisi... Nyt painonlasku on kuitenkin pysähtynyt eikä heilahduksia ole tapahtunut. Hyvä niin. Tuntuukin ihan hyvältä.

Viikko sitten valmentaja tarkasteli mun kuntoa yhteisposeerauksissa. Kunto on tällä hetkellä sen verran tiivis, että voin kuulema viettää kerran viikkoon cheatmeal-tuokion. Valkku käytti ilmaisua "kalorit kaakkoon".

Valmennuksen aikana mun kaloreita on jo nostettu kaksi kertaa. Tämä tarkoittaa sitä, että päivittäisiä aterioita on kasvatettu ja näin kasvatettu kalorimäärää. Koska paino on pysynyt kiltisti aloillaan, lisäykset eivät ole olleet turhia. Kyllä mä totta vie tarviin jokaisen energian murusen! Oon kova likka kuluttamaan. Valkku sanoi ennen joulua, ettei tarvitse säikähtää jos paino nousee muutaman kilon. Katsotaan josko tästä muutaman gramman sais upotettua mun ruotoon.

Suoraan sanottuna olin todella riemuissani, kun sain tietää voivani huoletta pitää viikoittain vapaan aterian sekä vapaan välipalan! Päätin, että lauantaista tulee mun ns. virallinen karkkipäivä. Lauantai myöskin siksi, että vietän usein sunnuntaisin lepopäivää reeneistä. Siinä ehtii sitten sulatella rauhassa kaiken moskan mitä sattuu kurkkuun kippaamaan.

Parasta on varmaan se suunnitteluvaihe. Pähkäilen kaupassa hyllyjen välissä, mitä hyvää ostaisin. Tietenkin paineet on kovat. En halua pettyä makuun! Tähän samaan ongelmaan törmäsin jo jouluna. Nyt mulla on onneksi aina kokonaiset 7 päivää aikaa suunnitella seuraavan viikon kohokohtaa. Muutama rafla täällä Jyväskylässä on myös päässyt mun jonotuslistalle. American Dinner kirkkaana kärjessä.

Suhteeni herkutteluun on myös muuttunut ja samalla se ei myöskään ole. Ennen en oikeastaan syönyt herkkuja. Tai siis söin mutta hyvin harvoin. Kehittelin ja etsin netistä myös terveellisiä versioita namuleipomuksista. Nyt sallin itselleni kuitenkin myös ns. tyhjien kalorien syönnin. Tosin aina en myöskään vedä mässyttelyä tyhjillä kaloreilla, vaan saatan syödä vaan ihan tavallista ruokaa. Esimerkiksi ruispaahtoleipää söin ensimmäisenä cheatmeal-päivänä. Vaikka kykenenkin nykyään syömään hieman paremmin ilman tunnontuskia mässyjä, niin silti usein mulle tulee huono olo. Ja joskus kaamea morkkis.

Tässäkin asiassa mua on helpottanut ajatus, ettei murto-osa kaada kokonaisuutta. Herkkuateria on vain pieni palanen koko viikosta ja niistä lukuisista lautesellisista joita syön. Aamupalat, lounaat ja välipalat on kuin urheilujoukkue. Jos yksi pelaaja mokaa, muu joukkue pelastaa. Ei se ole menetetty peli.

Täksi illaksi olin hankkinut pizzatarvikkeet. Aurajuustopizza upposi aika hyvin, vaikka pieni ähky tulikin. Olin suunnitellut paistavani köyhiä ritareita jälkiruuaksi, mutta en yksinkertaisesti pystynyt. Hedelmäsalaatti sen sijaan maistui (yllätys yllätys).

Pizzan valmistus. 

Maha tursuten pohdiskelin suhdettani herkutteluun ja äitini totesi, etten aikasemminkaan syönyt herkkuja, joten ei mun nytkään tarvitse väkisin yrittää. Se on kyllä totta. Mulle varmaan paras cheatmeal on ihan perus sapuskaa. Leipää ja hedelmäsalaattia ilman vaa'an kanssa räpeltämistä. Loppujen lopuksi tulin siis siihen johtopäätökseen, että mun ei kannattais asettaa itselleni niin korkeita tavoitteita cheatmeal-aterioita kohtaan. Ensi viikolla aionkin jättää suurelliset suunnittelut sikseen ja syödä mitä kaapista löytyy. Tai hakea kaupasta riisipiirakoita. Ja tietenkin varaan sitä hedelmäsalaattia, mun ehdotonta suosikkia. <3

Mitkä on teidän lempiherkut? Osaatteko nauttia ne ilman tunnontuskia? Herkullista lauantaita! :)