Joko junnua jännittää?!

Terveiset täältä Lahdesta!:) Eilen lähdettiin fitness-kollega, Marin, kanssa samalla kyydillä kohti kisakaupunkia. Minä höngin töistä hirmuisella vauhdilla kotiin laittamaan viimeisetkin tavarat ja ruuat edellisiltana lähes valmiiksi pakattuihin laukkuihin. Kauhea stressi muistuiko kaikki välttämätön mukaan ja riittääkö kultapiisku-uute varmasti. Onneksi ystävän realistiset sanat "on niitä kauppoja Lahdessakin" lohduttivat.

Rekisteröinnissä mun kisakenkiä katsottiin pitkään ja lopulta tuhistiin nyrpeänä, että kyllä nää nyt menee, kun niin monella tytöllä on näitä samoja kenkiä ollut. Ja bikinien alaosaakin jouduin levittämään ja saan kuulema liimata ne todella hyvin kisoihin, jotta puoli pakaraa peittyy. Siinä olisin ollut kyllä aika kusi sukassa jos kisa-asu ja kengät olisi hylätty! Ihmettelen vaan, sillä ei niissä kengissä mitään platformia edes ole. Eikä Jyväskylässä tullut minkäänlaista ongelmaa. Mutta hei, nyt ollaankin menossa isoihin kisoihin!;) Ymmärtäähän sen, että tarkkoja ollaan. :) Eli siis loppu hyvin ja vermeet kelpaavat kisoihin. Rekisteröinti meni muuten todella jouhevasti, eikä ruuhkaa ollut.

Yövyin ensimmäisen yön toisen ihanan auttavaisen kisaajan, Terhin, luona. Kyllä oli lämmin nukkua, kun huoneen takassa oli tulet! Ihanaa, sopi oikein hyvin tälle palelevaiselle. Mun bestie, Anni, kurvasi bussin kyydillä Lahteen tänä aamuna auttamaan värien laitossa. Ekat kerrokset maalattiin Terhin luona. Terhille kyllä iso kiitos majoituksesta!<3

Nyt me köllitään Annin kanssa ylihinnoitellussa hotellihuoneessa. Tälle päivälle ei ole muita velvollisuuksia kuin, että käväistään vielä läheisessä kaupassa ja levitellään lisää väriä. Ja tietysti pyörähdän valmentajan huoneessa väritsekissä. Mutta tämä päivä otetaan tosiaan iisisti ja yritetään rentoutua.

Ja arvatkaapa mikä on hotellin vieressä... Olen viime päivät haaveillut Hesburgerin purilaisista ja eikös tuossa hotellin vieressä pönötä Hese! Olin ratketa riemusta! Ennen kotimatkaa huomenna poiketaan siis takuuvarmasti Hesburgerissa.

On siis ihanan levollinen fiilis tässä makoillessa hotellin peiton alla - potkupukuun, huppariin ja villasukkiin sonnustautuneena. Totta kai mua jännittää kisat ja koen, että mulla on paine menestyä paremmin kuin Jyväskylässä. Kunhan kuitenkin parannan omasta suorituksestani ne tietyt asiat ja pidän saman iloisen esiintymisen, niin saan kyllä luvan olla tyytyväinen. Odotan niin innolla jo burgereita ja riisipiirakoita, että tuntuu ihan hassulta, että tässä on vielä ainutlaatuiset lavaminuutit ennen sitä itsensä kylläiseksi syömistä.

Ihanaa, että kisat ovat jo aamulla. Ei tarvitse odottaa ja jännittää koko päivää, vaikkei viimeksikään kisapäivänä jäänyt mitenkään erityisen paljoa luppoaikaa. Me aiotaan nousta aamuyöllä viimeisiä värikerroksia laittamaan. Mun ihana meikkaaja, Netta, oli jo tänä aamuna valmiina tulossa meikkaamaan, mutta sovittiin, että laittaudutaan vasta 24 tunnin kuluttua. :D Kannattaa siis selventää huoltojoukoille minä päivänä kisaat, jos tapahtuma on kaksipäiväinen. ;D No eihän siinä, jatkettiin molemmat mielellämme tänä aamuna vielä unia. :)

Odotan jo iltapala-meetwurstia ja kuivattelu viinilasillista, joka jää mulla vuorokauden viimeiseksi nesteeksi. Tänään jäljellä on vielä reilu litra vettä juotavaksi ja sen jälkeen vettä hörpinkin seuraavan kerran vasta kisojen jälkeen! Toivotaan, että simahdan yhtä nopeasti ja sikeään uneen niin kuin viimeksi. Itseasiassa äsken hieman torkahdinkin, että täällä ollaan kyllä oikein hyväntuulisena ja levollisin mielin!;)

One last week goes on...

Viimeinen viikko vaan hupenee! "Kituviikon" eli tyhjennysviikon viimeiset päivät olivat yhtä taistelua, kun nälkä oli niin kova. Tänään alkoi jälleen hiilarien syöttö lihaksiin. Olen nauttinut joka suupalasta ja ateriat ovat kadonneet kropan uumeniin niin vauhdilla, etten ole ehtinyt pahemmin valokuvaamaan niitä. Ruokavalio koostuu viimeisien päivien aikana lähinnä riisistä, kaurapuurosta, riisikakuista, valkuaisista, banaanista ja broilerista.

Viimeksi kävi ihan samoin, että vihoviimeiset päivät vaan hujahtivat ohitse. Nyt tuntuu samalta. Joka päivä täytyy tehdä jotain tai valmistella jotakin. Eväiden teko vie toki aikaa. Eilen meinasi käpy palaa ja epätoivo iskeä, kun keittiövaa'asta loppui patteri. Äkkiä rynnin kauppaan ja tilanne pelastautui. Kohtuuttomalta takaiskulta tuntui myös se, kun aamupala-valkuaiset unohtuivat töihin lähtiessä jääkaappiin. Onneksi kaikki muut eväspurnukat olivat mukana, joten ei sentään täytynyt selviytyä työpäivää ihan ilman murkinaa.

Hehkeä annoskuva. :D Maku sitäkin parempi!

Loppujen lopuksi nuo ruoka-kriisit ovat niin mitättömiä. Ei se maailma siihen kaadu, että kananmuna hajoaa kesken tarkan keltuaisen erottelun. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että ajatukset pyörivät niin paljon ruuan ympärillä, että tuollaiset pienet jutut saavat aivan liian suuret mittasuhteet.

Palelu on ollut viime päivinä todella voimakasta. Ei välttämättä koko ajan palella, mutta se on jo vähän outoa, että menen huppari ja kollarit päällä nukkumaan. Minä joka en koskaan nuku edes sukat jalassa. Pieni nuha on yrittänyt tunkeutua sotkemaan kisaviimeistelyjä, mutta olen saanut torjuttua sen kohtalaisen hyvin. Yksi valokuvauskeikka ulos täytyi  kuitenkin perua, kun oli niin hurjan kylmä, enkä halunnut riskeerata terveyttä kisojen alla hytisemällä viimassa. Toivotaan, että kroppa kestää vielä muutaman päivän vastustuskykyisenä, niin ei tarvitse nenä vuotavana nousta lavalle.

Kisojen aikataulu näyttää tällä hetkellä siltä, että junnujen vuoro on heti sunnuntaiaamuna. Hiukan jännittää, miten ehditään ja onnistutaan levittämään kaikki värikerrokset. Levittäminen sinänsä on aika nopsaa hommaa, mutta se puolen tunnin tai 45 minuutin kuivattelu vie oman aikansa... Värien läträys tosin alkaa jo lauantaina.

Viime kerrasta oppineen en aio tehdä sitä virhettä, etten juo heti kisojen jälkeen. Viimeksi olin niin täpinöissäni lavakokemuksesta, että vasta kotimatkalla tajusin aloittaa kunnolla juomaan. Nyt varaan vielä isomman vesipullon mukaan!

Tuntuu niin käsittämättömältä, että viikon päätyttyä kisaurakka on ohi. Jyväskylän jälkeen nostin omia tavoitteitani Lahden kisojen suhteen, mutta olen kuitenkin tyytyväinen kävi miten kävi. Tai no helppohan se nyt on sanoa, että tulen olemaan tyytyväinen. :D Mutta joka tapauksessa mun täytyy muistaa, että työ ei ole ollut turhaa ja olen saanut tästä projektista niin paljon ajatuksia loppuelämää varten oli tulos mikä tahansa. Kisoihin valmistautuminen on koulinut mua tasapainoisempaan liikkumiseen ja auttanut nauttimaan myös herkuista. Sunnuntaina jos koskaan olen kyllä kisojen jälkeen ruokani ansainnut! :D Ja mikä parasta, saan syödä vatsan kunnolla täyteen.

Oikeasti nämä vikat viikot ovat olleet haastavimmat. Kroppa haluaa päästä palautumaan samoin mieli. Viime viikolla näin älyttömästi unia, joissa söin jouluruokaa, korvapuustia, mansikoita ja kermavaahtoa ja yhdessä unessa olin menossa Arnoldsille, mutten valitettavasti ehtinyt ennen unen päättymistä... Ruoka on todellakin ollut mielessä. Monta kertaa päivässä ja näköjään myös yöllä.

Nyt kun todelliset viimeistelyt ovat käynnissä (ihon valmistelu väreihin, hiilarien syönti, kisatarvikkeiden pakkaus...) niin sitä vasta tajuaa, että hitsi vie se on kohta taas menoa! Oikeasti sunnuntaiaamuna on lavashown aika! On alkanut jännittämään. Jännnityksestä ja pikku stressistä on kielinyt myös yöheräily. Olen ollut onnekas ja saanut nukuttua yöni pääsääntöisesti sikeästi. Mutta viime yönä heräsin. Minun täytyy pyrkiä iltaisin mahdollisimman stressittömään fiilikseen, niin tällöin saan nukuttua aamuun asti. Olen nimittäin huomannut yhtäläisyyden näiden hyvin satunaisten yöheräilyjen välillä ja se on juurikin se, että olen illalla stressannut vielä jäljellä olevia asioita ja jännittänyt kisoja.

Huomisen päivän eväät on nyt pakattu ja lupaan, että valkuaiset lähtevä tällä kertaa mukaan! :D Päivän ateriat on syöty ja iho on kuorittu ja rasvattu. Olo on aika levollinen, joten tänä yönä varmaan nukutaan hyvin. Aamu alkaa sitten reippailulenkillä pirteässä syyssäässä. Kaksi työpäivää enää ja sitten koittaakin jo perjantaina lähtö Lahteen! :)

Kisojen välinen aika -kisasta kisaan

Tämä kisojen välinen aika on ollut aika rankkaa. Sekä henkisesti että fyysisesti. Normaalistihan urheilijoilla on kisakauden jälkeen ylimenokausi, fitness tapauksessa kisojen jälkeinen reverse dieetti. Mutta kun kisakausi ei nyt vielä päättynytkään. Ja dieetti vaan jatkuu!

Puristin itseni äärirajoille Jyväskylää varten. Ja Jyväskylän jälkeen sain syödä vapaasti pari päivää. Sain kaloreita. Sain maistiaisia siitä miltä tuntuu, kun on taas riittävästi energiaa. Vaikka mässyttelyn ikävä sivuvaikutus olikin vatsakivut, niin seuraavana päivänä koin olevani hurjan tarmokas. Siivosin, pyykkäsin ja hoidin asioita. Olin voimissani ihan eri tavalla.

Vaikka raikkaiden salaattien ja terveellisen ruuan pariin oli kiva palata, niin päivien myötä ruokavalio alkoi tuntua hankalammalta. Tuntui, kuin kroppa oikein kinuaisi itselleen energiaa. Oli ikävää, kun ei voinut kokea olevansa kylläinen vaan nälkä tuli väistämättä seurakseni. Halusin vain syödä itseni kylläiseksi hyvää terveellistä perus ruokaa. Tuntui hankalalta, että taas piti kärvistellä nälkäisenä, kun oli saanut kisojen jälkeisen päivän syödä itsensä niin täyteen, ettei tarvinnut epäillä jäikö nälkä vai ei. Sanoisin, että tämä kisojen välinen aika on ollut haastavinta aikaa, koska suuren loppurutistuksen (eli ekat kisat) jälkeen dieetti vain jatkuu, enkä pääse vielä palautumaan.

Viime viikolla nälkä äityi niin kovaksi, että otin sitten omin luvin hiilareita. Puuroa, banaanin ja leipää. Sitten omantunnontuskissa laitoin valmentajalle paniikkiviestiä, että nyt kävi näin. Enemmän mua huoletti se teinkö hallaa fysiologisesti solutasolla, kun lihakset sai extra-hiilareita ja kärsiikö viimeistelyt nyt tästä pikku poikkeamasta. Lohduttavaa oli, että jäljellä oli ainakin 2 täysin "puhdasta" viikkoa. Valmentaja käski olla soimaamatta itseäni ja kannusti, että jatkamaan tiukalla linjalla loppuun asti. Huh. Mitään järisyttävää  takapakkia ei siis tullut!

Nyt ymmärrän myös mitä sanonta "läski lämmittää" oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa juurikin sitä, että rasvakudos lämmittää. Mua paleltaa nykyään todella paljon. Varmasti kylmenevä syksy vielä provosoi sitä, mutta huomaan selvän eron vaikkapa viime syksyyn. Nyt kun rasvaprosentti on niin tajuttoman matala (eli se 7,5), niin todellakin huomaan, ettei ole mitään mikä lämmittäisi pientä kroppaa, jossa luiden ympärillä on vain kuivaa lihasta.

Välillä tuntuu ihan hullulta, kun painelen menemään talvitakki päällä ja vedän pipoa syvemmälle päähän, kun kaupungilla jengi saattaa kulkea päivisin nahkatakeissa ja kaulat paljaana ilman huiveja. Ja kun joku kysyy onko ulkona kylmä, niin multa tuleva vastaus on aika vakio, kyllä siellä on kylmä näytti mittari mitä tahansa. Joten älkää kysykö palelevalta dieettiläiseltä, vaan kurkatkaa vaikka Forecan sivuilta. :D

Ja entäs sitten treenin aikana? Vieläkö paleltaa? Uudella salilla tuntuu olevan aika voimakkaat ilmastointilaitteet... Pitkähihainen lähtee kyllä treenin aikana pois päältä, mutta kun loppuhiet on otettu kuntopyörällä, niin vilu iskee yllättäen. Vedän niskaan paidat ja hupparit ja kiirehdin palellen kotiin kuumaan suihkuun.

Että nälkä ja vilu vaivaavat tätä dieettiläistä. Hommat kuitenkin pyörii eteenpäin reippaasti. Ennen viimeistelyviikkoa, joka alkaa virallisesti ensi keskiviikkona, mulla on vielä paljon treenejä. On punttisalia, aerobista ja joka treenin päälle intervallia ja tasasykettä loppurutistukseksi. Keskiviikkona saan sitten ihan luvan kanssa sitä puuroa. Aah, ette arvakkaan kuinka odotan jo sitä! Tätä kärvistelyä on siis jäljellä enää vain viisi päivää! :) Sitten viimeiset päivät menevät niin vauhdilla ja hulinalla, että katsotaan miten saan roudattua itseni ja tykötarpeeni Lahteen perjantaiksi rekisteröitymään kisoihin!

Vaikka tämä kaksien kisojen välinen aika on ollut mulle haastavaa, niin kyllä mua monet asiat ovat ilahduttaneet! :) Musta on ollut tosi mukavaa jutella tuttujen kanssa treeni, ruoka ja kisajuttuja. Mua on motivoinut ihmisten kiinnostus edelleen. Siitä aina ilahtuu ja se jaksaa yrittämään kovemmin ja loppuun asti. Olen myös motivoinut itseäni omilla annoskuvillani, koska tuntuu, että dieettiruokavaliossa pysyminen on nyt kaikista vaikeinta ja vaatii jotenkin erityisen paljon itsekuria. Haluan vielä painottaa, että terveellisessä ruuassa pysyminen ei tuota ongelmia vaan ruokamäärän ja energian vähyys. Haluaisin syödä itseni kylläiseksi hyvää ruokaa, en epäterveellistä.

Värikäs aamupala valmistumassa...

Työt ovat myös täyttäneet kivasti tätä viikkoa ja tuovat hyvää rutiinia. Saan muuta ajateltavaa, eikä tarvitse rypeä itsesäälissä nälän takia. Tämä näkä on myös pistänyt pohtimaan kuinka itsekäs laji fitness loppujen lopuksi on. Okei, tämä on kuitenkin vapaaehtoista ja ihan omasta tahdosta tähänkin lajiin ryhdyin. Mutta tuntuu jotenkin ristiriitaiselta kärvistellä nälässä, kun oikeasti jossain joku kärsii nälästä. No ehkä ei takerruta siihen liikaa, mutta halusin vain tuoda ilmi millaisia ajatuksia tämä dieettivaihe on herättänyt.

Työpäivän lounashetki -riisihetki -paras hetki päivästä! <3

Nyt siis tiukkaa treeniä ja niukkaa ruokavaliota keskiviikkoon saakka ja sitten alkaa helpottamaan. Silloin viimeistelyt pyörähtävät käyntiin ja saa nähdä milloin mua alkaa taas jännittämään seuraava kisakokemus!! :D

Loppuun asti vaan, jaksaa jaksaa!:)

Paluu arkeen eli dieetti jatkuu

Kuten aikaisemmin kisakertomuksessa kerroin, olo oli aika järkyttävä kisojen jälkeen. Kaikki se ruoka, josta olin ollut erossa, suuret annoskoot, nopeat hiilihydraatit, rasva ja sokeri, ottivat aika koville. Vatsa oli niin kipeä, kivisti ja olo oli huono. Lauantai-iltana olo oli jopa sanoisinko "krapulainen", johtuen elimistön kuivuudesta. Nyt myös muistan miltä tuntuu, kun itsensä vetää ähkyyn ravinnosta, joka ei ole ehkä kaikkein ravintorikkainta ja terveellisintä...

Siksi oli ihan mukavaa palata arkeen eli dieetin pariin. Värikkäät salaatit, puhdas liha ja munakkaat maistuvat ja nyt niitä oikein halusi, tietäen, että olo paranee syömällä hyvin. Vatsa ja suolisto taisivat tykätä paluusta kevyempään ja raikkaampaan ruokavalioon. Olo on ainakin huomattavasti parempi. Tosin vatsa on alkanut taas pitämään murinaa, jota loppudieetistä kuului usein ja kovaa. Ja ei tässä ehtinyt kuin pari päivää mennä niin muistan taas miltä ystävämme nälkä tuntuu. :D

Aamulenkkiä säässä kuin säässä...

Perinteisiä ruokaostoksia.

Mieleni tekisi täysjyväleipää ja minttu-suklaa- Quest baria. Siinä on mun ruoka-himotukset tällä hetkellä. Parskaali puolestaan kyllästyttää. Toisaalta aika hyvin, kun parsakaali alkoi tökkimään vasta tässä vaiheessa dieettejä. Munakas on herkkua edelleen, kunhan siihen ei tunge pakastepinaattia. Hieman meinaa mennä kuitenkin hermot valkuaisten ja keltuaisten erotteluun...

Tämä viikko menee "vähähiilihydraattisella" eli ainoat suuret hiilarin lähteet ovat edelleen riisi ja bansku. Riisiä iso annos joka päivä kerran ja banaani aina treenipäivinä. Treeniohjelma mukailee samaa, mitä 2 viikkoa ennen ekoja kisoja. Pitkää sarjaa ja pumppia.

Ja voi moro, että muuten tuntuu! Kun menin salille vääntämään jalkoja ekan kerran kisojen jälkeen, tuntui, ettei reisissä ole yhtään voimaa! Nöyränä laitoin painoja pienemmäksi ja todellakin väänsin sarjat loppuun. Viimeistään siinä kohtaa tajusin, kuinka rankan projektin kroppa on käynyt läpi. Kaikki se viimeistely, lihasten tyhjentäminen, täydentäminen, kuivattelu ja staattinen lihasjännitys lavalla. Olen ajatellut, että pitäisin Lahden kisojen jälkeen viikon lepoa treeneistä, tai maksimissaan sellaista kevyttä jumppaa ja sellaista liikuntaa, joka sitten sattuu huvittamaan. Antaisin kropan palautua rauhassa.

Mutta tosiaan nyt ei ole se aika, kun otetaan rauhallisesti, vaan nyt paahdetaan täysillä eteenpäin!;) Vaikka jouduin astetta kevyempiä painoja käyttämään, niin tuntuma löytyi todella hyvin. Tuntui, että saan kohdistettua lihastyön juuri sinne minne pitääkin ja ajettua lihakset hyvään pumppiin. Lihakset ovat olleet seuraavina päivinä hyvinkin ramaisevissa olotiloissa ja aamulla fiilis on aika raato, mutta loppujen lopuksi voin tosi hyvin. Ja mikä ehkä tärkeintä, niin mieli on pirteä ja iloinen. Mitä nyt ajoittaista nälkä-kiukkua ei lasketa.

Olenkin innolla järkkäillyt seuraavia kisoja varten pieniä juttuja. Uudet värinlevityssienet, uusi jumppakuminauha kadonneen tilalle ja kisakenkien putsaaminen ovat kuuluneet valmisteluihin. Kovasti olen pohtinut myös sitä kaipaavatko kisabikinit lisää blingiä vai ei...

Mulla alkaa maanantaina kahden viikon työkeikka, niin tässä on sitten muutakin ajateltavaa viimeisiksi dieettiviikoiksi. Duunikuviot tulivat aika yllättäen, mutta niin hyvään saumaan! Tämä 2 viikkoa on aivan täydellinen pätkä tähän elämäntilanteeseen. Hieman jännittää, miten sitä jaksaa ja ehtii tekemän kaikki viimeisen viikon valmistelut ennen kisoja, mutta uskon, että kaikki hoituu hyvin. Nyt kun tiedän mitä minäkin päivänä täytyy tehdä, niin tuntuu jotenkin helpommalta lähteä seuraaviin kisoihin, vaikka olenkin töissä edeltävän viikon. Tietysti tässä on se jännittävä puoli, että kilpailu on Lahdessa, joten mulla ei ole kotipaikkaetua. Eli nyt on sitten pakko muistaa pakata kaikki mukaan, kun oma kämppä ei olekkaan aivan nurkan takana. Jotenkin mulla on sellanen luotto, että pakkaaminenkin menee jo enemmän rutiininomaisemmin ja tärkeimmät tulee mukaan. Niin kauan kun mulla on henkkarit, bikinit, kisakengät ja värit niin enköhän mä reissussa pärjää!

KUVIA KISOISTA

Minä keskellä.

Nyt oon tuolla oikeessa laidassa.

Jaksaa hymyillä! Toinen oikealta...

Kaikki kuvat Body-lehden sivuilta. Etuposessa noi kädet pitää saada kuriin Lahteen, mutta hitsi mä oon muuten tyytyväinen! 

Kisakertomus - Jyväskylä

Fiilikset ailahtelevat nyt todella paljon. Olen tyytyväinen, mutta olen myös pettynyt. Olen iloinen, mutta toisaalta myös harmittaa. Ekat kisat takana, eka lavakokemus takana. No niin lähdetään avaamaan näitä vaihtelevia tuntoja! :)

Kisa-aamuna heräsin virkeänä. Olin nukkunut kuin pieni koiranpentu, lähes 8 tuntia putkeen. Mahtavaa! Olin niin iloinen jo sen takia, että olin pystynyt nukkumaan yöni hyvin. Paino oli alimmissa lukemissa kuin koskaan aikaisemmin dieetillä, 54,1 kg. Vikalla viikolla multa lähti siis ainakin kilo! Hurjaa, mutta homma meni juuri niin kuin pitikin. Tyhjennys ja viimeistelyt onnistuivat.

Aamupalaksi riisiä ja metukkaa. Nestettä 2 desiä. Vuorossa oli kolmas värikerros ja sen kuivuttua lähdin meikkiin ja kampaukseen. Meikin ja kampauksen teki Netta Purhonen. Tavoiteltiin aika perinteistä kisalookkia ja vahvaa silmämeikkiä. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Ja vinkkinä jos joku aikoo kisata, niin paljon helpompaa, kun joku muu tekee sulle meikit ja hiukset. Itse koin ainakin, että pääsin helpommalla, kun ei tarvinnut väkertää niitä omatoimisesti.

Kiitos kauniista meikistä ja hiuksista Netta! <3

Olin koko aamupäivän hyvillä mielin ja yllättävän virkeä. Kannustusjoukkoja alkoi putkahdella ovesta sisään, kun viimeisiä värikerroksia vielä kuivattelin. Kisaväri näyttää todella tummalta kodin valoissa. Sitten kun katsoo kuvia lavalta, niin väri näyttää kisoihin juuri sopivalta. Kisaväri onnistuikin oikein hyvin. Se oli tasainen ja hyvä. Kiitos kärsivälliselle värin levittäjälle! <3

Eikö näytä aika tummalta?

 

....mutta katsokaa miten hyvältä väri näyttää lavalla! ;)

Ei siinä jäänyt paljonkaan luppoaikaa, kun piti jo suunnata Paviljonkiin. Tukijoukot ja minä erosimme aulassa ja minä puikkelehdin takahuoneeseen. Käytävät olivat täynnä ruskeita ja timanttisia tyttöjä. Sain laskettua kassin johonkin minimaaliseen vapaaseen kohtaan ja aloin valmistautumaan. Kuminauhalla jumppaa, bikiniliimaa, öljyä... Milloinkas sitä sipsiä piti syödä? Ja nytkö jo piti suklaata ottaa? Aika takahuoneessa hujahti hurjan nopeasti. Ehdittiin ottamaan muutamia räpsyjä puhelimella ja sitten pitiki jo mennä.

Valitettavasti kuminauha hävisi jonnekkin tällä reissulla...

Mua ei ihme kyllä ahdistanut yhtään nähdä kilpakumppaneita. Sitä oli niin innoissaan ja kaikki oli niin uutta ja jännittävää.

Eliminaatiokierros lavalla oli huikea! Olin ihan fiiliksissä. Mutta ai kauhea, kun mun jalat tärisi ja tuntui, että liikun todella jähmeästi. Eliminaatiokierroksen jälkeen takaisin lavan taakse. Tässä kohtaa noin puolet tiputettiin pois. Pääsin oman sarjani 15. parhaan joukkoon. Se oli mulle jo saavutus.

Toisella kierroksella liikkuminen tuntui sulavammalta ja nautin kyllä niin paljon. Olin ihan hymyssä suin koko ajan. Olin viimeisessä vertailussa, joten siinä kohtaa tiesin, etten sijoitu sen paremmin. Yleensä parhaiten sijoittuvat otetaan ensimmäisenä vertailualueelle. Joka tapauksessa olin 15. parhaan joukossa ja se sai tällä kertaa riittää.

Takahuoneessa odotin varmistusta siitä ketkä pääsevät jatkoon. Kuten arvasin, oma matkani yleisessä sarjassa tyssäsi siihen. No niin, mitäs sitten. Matka jatkuu! Nimittäin junnuna! ;) Siinä kohtaa en ehtinyt murehtimaan sitä, etten sen paremmin sijoittunut yleisessä sarjassa. Iloitsin siitä, että pääsin tavoitteeseeni eli 15. parhaan joukkoon, Olisi ollut kurjaa karsiutua jo ensimmäisellä kierroksella. Sain sentään käydä 2 kertaa lavalla. Sain lavakokemusta 2 kertaa! :)

Valmentajalta sain heti palautetta, että kädet karkasivat etuasennossa liian auki. Muuten olin kuulema upea! Nyt kun katson kuvia, niin voi hyvä tavaton, että ne kädet muuten karkaavat levälleen! Huh, ihan hävettää. Käsien karkaamisessa on se huono, että se syö olkapäitä ja ei näytä niin tasapainoiselta. Silloin minun paras fysiikkani, minun paras figuurini, ei pääse niin hyvin oikeuksiinsa. Se harmittaa, sillä kunto oli niin kireä ja nyt en saanut sitä näyttämään juuri parhaimmalta anatomisessa asennossa edestä.

Tässä näkyy mitä tarkoitan, kun "kädet karkaa".

Vaikka se harmittaa, niin pitää ottaa huomioon, että oli mun ekat kisat. Ei kaikessa voi heti onnistua. Täytyy olla jotain kehitettävää. Hengitin myös hirveän tiheästi. Sitä en itse tajunnut, koska olin niin into piukeana! Olin niin innoissani, etten edes tajunnut hengittäväni erityisen tiuhaan tahtiin. Jospa sitä ensi kerralla ottaisin vähän rauhallisemmin. ;)

Onneksi minulla on siis uusi mahdollisuus. Kolmen viikon päästä on junioreiden SM-kisat Lahdessa. Toisaalta hyvä, että nämä virheet - tai pitäisikö sanoa kehityskohteet - sattuivat Jyväskylässä, niin voin hioa ja parantaa niitä sitten Lahtea varten. Varmasti myös se helpottaa, että olen käynyt kerran jo kisoissa. Ei tarvitse jännittää ensikertalaisen jännitystä.

Tässä olen ruotinut näitä kehityskohteita, mutta mietitäänpäs mitkä asiat menivät hyvin. Ensinnäkin se kisaväri. Olen siihen tyytyväinen. Kynnet ja ripset olivat kauniit. Meikki ja hiukset olivat hyvät. Pohditaan sitten Netan kanssa tarvitseeko kasvoja tummentaa lisää Lahteen vai ei. Bikinit istuivat ja tykkäsin niistä. Käännökset ja liikkuminen olivat hyvät ja koin liikkumisen sulavammaksi toisella kierroksella. Jalat eivät krampanneet. Olin hyvinvoiva. Mulla oli ihan älytön kannustustiimi. Muistin hymyillä. Pääsin 15. parhaan joukkoon. Ja tärkein: nautin joka sekunnista.


Kokemusta rikkaampana lähdettiin tukijoukkojen kanssa kotia kohtia. Matkalla tajusin kuinka janoinen olinkaan. Oli myös käsittämätöntä kuinka erilaiset mielihalut ruokia kohtaan oli kisan jälkeen, kuin mitä olin kuvitellut. Saatuani kylmää juotavaa, sain puolikkaan burger-aterian alas. Oli yllättävää kuinka äkkiä stoppi tuli. Ei maistunut enää mikään. Ja rupesi väsyttämään. Olin ihan raato. Väsytti niin vietävästi.

Väsymyksen lisäksi jano vain jatkui. Janotti kuin nääntynyttä eläintä. Vatsaa alkoi kivistämään ja makuuasento olikin paras väsyneelle ja tukalasta olosta kärsivälle kropalle. Makasin ja join vettä. Ja lopulta nukahdin.

Ramasee.

Yöllä heräsin neljän aikaan valvomaan. Stressasi ja ahdisti. Valvoin aamuun asti ja lähdin yliopiston tutkimuksen välimittauksiin. Niin eli sunnuntai aamuna odottivat fitness-tutkimuksen mittaukset.

In Bodyn tulokset kuitenkin ilahduttivat. Dieetin aikana multa on lähtenyt rasvamassaa 4,3 kiloa ja lihasmassaa vain 400grammaa! Ja rasvaprosentti näytti 7,5. Dieetti on mennyt sitten juuri niin kuin pitikin! Eli rasvaa on saatu lähtemään, mutta ei olla jouduttu tekemään sitä lihasmassan kustannuksella. Ihan ymmärrettävää, että lihasmassaa on hieman lähtenyt, mutta pääasiassa massa on lähtenyt juuri sieltä mistä pitikin, eli rasvasta. Olen niin mielettömän tyytyväinen kisakunnon rasvaprosenttiini! :)

Tutkimusten jälkeen palasin kotiin ja söin. Nyt leipä maistui. Mutta eikös se kohta vatsaa jo taas kivistänyt. Ja turvotti niin älyttömän paljon. Keskivartalo oli kuin pinkeä pallo, tankki, pötkylä. Lähdettiin ystävän kanssa kaupungille vähän kävelemään. Olokin hieman helpotti ja selvittiin jossain vaiheessa jopa pitkään odottamaani Pannukakkutaloon. Valitsin tutun ja turvallisen valkosuklaa-vadelma pannarin. Se oli juuri niin hyvää kuin muistin, mutta valkosukaa olikin ehkä turhan makeaa. Taaskaan en päässyt annosta loppuun ennen kuin stoppi tuli. Makoisaa se kuitenkin oli.

Mutta voi sitä vatsan turvotusta. Koko sunnuntain olo oli tukala. Joka kerta kun olo hieman hellitti, ryntäsin syömään jotain, kun kerrankin pystyin. Perinteinen kotiruoka, lihapullat ja riisipiirakat ovat uponneet, mutta näidenkin jälkeen olo karahti kovaksi ja vatsan kivistys sen kuin jatkui. Voi olla, että kun mahalaukku on dieetin aikana pienentynyt ja nyt kun ei malta syödä pieniä määriä kerralla, niin sekin ottaa koville. Ja kun sitä haluaisi maistaa kaikkea mahdollista ruokaa ja herkkua. Ja tietysti kun kuiva kroppa saa yhtäkkiä hiilihydraatteja, rasvaa ja sokeria, niin aikamoinen shokkihan se on.

Kroppa kokee kovia muullakin tavoin. Kisojen jälkeen ihoa kutitti niin vietävästi! Kisaöljy ja värit näyttivät oman osuutensa fitnessurheilun puolista. Suihku ja rasvaaminen ovat helpottaneet. Olen kyllä raapinut alaselkää niin paljon, että raapimiskohdat ovat hieman hellänä.
Reidet, pohkeet ja lavan seutu ovat aika jökissä. Etenkin reidet. Puristin niitä niin kovaa lavalla. Mutta arvaatkaapa mitä! Myös leukaperissä tuntuu! Sitä on vaikea kuvailla, mutta pureskellessa "tuntuu". Ei kipua, mutta tuntemuksia.

Tänään julkaistiin lopulliset tulokset niidenkin osalta ketkä eivät 10 parhaan joukkoon päässeet. Ja arvatkaa olinko ratketa riemusta. Mun lopullinen sijoitus on 11. !!!!!! Jäin yhden pisteen päähän Lahden jatkopaikasta yleisessä sarjassa! Vau. Olen häkeltynyt. Nyt mun ei onneksi tarvitse tehdä sitä päätöstä menenkö Lahteen yleiseen vai junnu sarjaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juniori sarja! ;)

Mutta V A U. Olen 11. !!!!! Yleisessä sarjassa ekaa kertaa ihan uunona ja sijoitun 28. naisen joukosta 11. Pisteen päähän 10. sijasta. Huh. JA niillä karkailevilla käsillä pääsin silti 11.!!! Eli vaikka jotai mokasin (leviävät kädet), niin kuinka monessa muussa asiassa siellä lavalla onnistuinkaan! Olen niin iloinen! Tästä ei voi muuta kuin parantaa! Tästä on niin hyvä lähteä jatkamaan kohti Lahtea!

Tänään palataan siis ruotuun. Dieetti jatkuu ja kivistävä olokin on helpottunut. Katse on kohdistunut tiivisti Lahden juniori kisoihin ja alan panostaa niihin asioihin, jotka jäivät Jyväskylästä vielä kehityskohteiksi. Kädet suppuun etuasennossa, rauhallisempi hengitys ja ylimääräinen innostunut jännitys vähemmälle. Jyväskylästä Lahteen aion viedä saman hymyn ja esiintymisen ja nauttimisen. Jyväskylästä jäi mieletön kokemus ensikertalaiselle! Pyrin pysymään positiivisena ja haluan tuoda Lahteen hiotumman paketin Ilonaa lavalle! :)

Oma tavoitteeni junioreiden SM-kisaan on se, että kehityn niissä asioissa, jotka Jyväskylässä eivät vielä olleet priimaa. Tavoitteeni on, että saisin näytettyä oman fysiikkani vielä paremmin ja tuotua oman parhaan figuurini esiin. Tavoitteeni on, että olen vielä itsevarmempi, levollisempi ja kuitenkin yhtä pirteä ja iloinen kuin Jyväskylässä.

Vau. Olen tyytyväinen. Eka kisakokemus takana!!!



Kiitos rakkaat ja äänekkäät kannustajat. <3 Kiitos kuvista Hannele Eronen (Hannelen blogi) ja Niina Hakulinen. Kiitos kynsistä ja ripsistä Milla Pynnönen ja Kauneushoitola Mikkeli, meikistä ja hiuksista kiitos Netta ja kiitos Taffer Finland kannustuksesta! :)