Pikkuinen pesusieni

Tänään on taas super kiva päivä, koska saan syödä extra hiilareita! Edellisenä iltana oli hullun nälkä, koska erehdyin syömään iltapalan vähän liian aikaisin. Aamulla vedinkin sitten ison kulhollisen puuroa, niin vauhdilla, että unohdin laittaa kanelia sekaan.

Lupasin kertoa mitä huomioita olen tehnyt tankkauspäiviin liittyen. Hiilihydraatithan sitoo nestettä kroppaan. Ja tankkauspäivinä syön paljon hiilihydraatteja. Kävin erään tankkauspäivän aamuna vaa'alla. Kävinpä sitten vielä tankkauspäivän iltanakin vaa'alla. Se oli virhe. Tai no ei ollut virhe, mutta järkytyin aluksi aikalailla. :D Lukema oli 4 kiloa enemmän kuin aamulla. Siis 4kg!! Yhdessä päivässä. Mietin jo, että sinnekkö meni ne vaivaiset kilot, jotka mun ruhosta on saatu dieetin aikana irti. Ja joo, eihän aamu- ja iltapaino ole vertailukelpoisia keskenään. Mutta kun olin utelias ja halusin tietää millasia numeroita illalla näkyy! :D

Kului kaksi päivää ja aamupaino oli taas entisellään. En lihonut yhdessä päivässä 4 kiloa, vaikka vaa'an perusteella niin olisi voinut olettaa. Valmentaja sanoi, että olen kuin pesusieni. Olen nyt niin kuivassa kunnossa, että kun saan vaan jotain ylimääräistä niin imaisen sen heti itseeni. Nesteet siis. Kroppa oli imenyt nesteitä. Olin nesteinen.

Tämä oli minusta mielenkiintoinen kokemus, sillä aikaisemmin en ole oikein uhrannut ajatuksia ns. "hiilaripöhölle". Ennen kisatavoitetta, en kiinnittänyt huomiota siihen miten hiilarit vaikuttaa, kun tarkastellaan noin ruohonjuuritasolta. Joskus peilikuva näytti turpeammalta ja joskus vähän kireämmältä ja that's it.

Dieetillä mulla ei ole ollut niin pahoja domsseja (delayed onset muscle soreness) eli treenien jälkeen havaittavaa viivästynyttä lihaskipua. Yleensä se on kahden päivän päästä treeneistä pahinta. Se on kuulema dieetillä ihan normaalia, ettei lihakset tule niin kipeiksi jälkikäteen. Vaihteeksi ihan kivaa, että vaikka muskelit on ihan hapoilla salilla, niin jälkikäteen ei tarvitse kärvistellä niin pahoja lihaskipuja. Tämäkin liittyy ilmeisesti siihen, ettei kropassa ole niin paljon nesteitä dieetillä.

No tankkauspäivän jälkeen tein maanantaina jalat ja tiistaina rinnan ja olkapäät. Ja juuri nämä lihakset, joita alkuviikosta treenasin, olivat niin kipeät parin päivän päästä! Sitten taas loppu viikon treenien edetessä, viivästynyttä lihaskipua ei enää ilmennyt niin voimakkaana.

Vaikka nyt sanon, ettei mun dieetillä tule niin järkyttäviä domsseja kuin ns. offilla, massakaudella, se ei tarkoita, etteikö domsseja tulisi ollenkaan tai etteikö mua ramaisis. Kyllä ramasee. Ja varsinkin treenin jälkeen.

Oli siis mielenkiintoista huomata, miten oma kroppa reagoi. Miten kikkailla tällaisilla hiilari-jutuilla ja nesteiden kertymisellä. Aikaisemmin söin vain hyvin ja terveellisesti, mutta tällainen fitness-touhuun liittyvä kikkailu oli aika vierasta. Siksi olen myös tyytyväinen, että päätin lähteä kisaamaan, jotta saan omakohtaista kokemusta kaikesta tällaisesta ruualla kikkailusta. Tuntuu, että oppii jotain uutta itsestä ja ihmisen fysiologiasta.

Noin muuten olotilat on viime viikkoina olleet aika raukeat. Silti treeneihin löytyy aina virtaa ja jaksan vääntää puntit. Muutaman kerran on salilla kyllä tullut taisteltua sarjat loppuun hieman epätoivoisena. Lepopäivät on olleet tarpeen. Vähän vaisu olo on ollut, mutta ehkä ihan hyvä että minäkin pidän leipäläpeni välillä kiinni. :D

Suu on pysynyt supussa myös herkkujen äärellä. Enkä nyt tarkoita herkuilla mitään  fitness-herkkuja, kuten munakkaita tai marja-rahkaseoksia. Äidin leipoma mansikkapiirakka. Ahh. Sitten kun kisat on ohi, niin saan tuota ihanaa leivonnaista. Kun istuin kekkereillä piirakka aivan nenäni edessä, en voinut kuin onnitella itseäni, että tämä on kai nyt sitten sitä kuuluisaa itsekuria.

Kerran olen tällaiset kiusaukset selättänyt, saanut extrahiilareita ja viettänyt lupsakan lepopäivän, niin johan alkaa elämä taas hymyilemään. Kypärä vaan tiukasti päähän ja viimeiset 7 viikkoa täysillä!!!