Tässä viime viikkojen aikana tajusin eräs päivä, että ärsyynnyin pienestä asiasta yhtäkkiä. Käpy kuumeni nollasta sataan ihan hetkessä. Olin yksin liikenteessä ja juttu oli yhtä mitätön kuin, vaikka se kun hiukset jää auton oven väliin. Ei niin sanotusti kenenkään syy. Ärsyttävä pikkuinen juttu vain.
No siinä mä sitten jurputin jonkin aikaa ja syytin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä (paitsi tietysti itseäni :D). Hetken yksin istuttuani rupesin pohtimaan, että mikä mua oikeasti vaivasi tai suututti. Tykkään pohtia miksi joku asia saa minut tuntemaan sitä mitä tunnen. Tahdon löytää ja nimetä sen tunteen. Pelkkä kiukkuinen ei riitä. Olenko kenties väsynyt, turhautunut, pettynyt, vai mitä? No tällöin päädyin siihen, että olotilani oli monen tekijän summa. Työt, vähäinen vapaa-aika, oman ajan ja tilan puute, nälkä, väsy jne...
Että joo. Kyllä mä koen olevani kiukkuisempi useammin dieetin aikana kuin epädieetillä. Mutta en jatkuvasti! :D Valitettavasti kanssaeläjät, läheisimmät ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin saattavat nähdä mun kiukutteluhetket lähietäisyydeltä. Yritänkin kiukutella vain yksin ollessani. Tai edes olla purkamatta kiukkua muihin. Ei kiukun syy ole kenenkään muun ihmisen. Murut pöydällä vain sattuvat ärsyttämään tavallista enemmän, varsinkin jos ne eivät ole mun jäljiltä. Ja eihän multa mitään ruuan muruja edes jää pöydille. Hyvä ettei tule lautasia nuoltua aterian päätteeksi. :D Eikä ruokavalioon tällä hetkellä kuulu mitään mitä voisi murustella. No ehkä se Quest Bar, mutta voin olla varma, että siitä herkusta ei jää kyllä mitään ylimääräistä. :D
Huomaan myös, että mua ärsyttää, että mua ärsyttää. :D Eli. En halua olla ärsyyntynyt tai kiukkuinen, mutta sitten kun olen, niin eihän se ole kivaa. Kukapa nyt haluisi olla kärttyinen? :D Voi olla, etten ulkopuolisen silmiin vaikuta kärttyiseltä ja se on ihan hyvä juttu jos en vaikuta! :D Mutta koen, että jos normaalisti Ilona olisi super-positiivinen, eloisa ja sosiaalinen, niin dieetti-Ilona on normitason alapuolella. Olen omien iloisuus-standardieni alapuolella. On kuitenkin huojentavaa, että tämäkin on vain väliaikaista.
Tietysti tämä kiukkuisuus-homma voi liittyä myös hormoneihin. Niin naiset ja niiden mielialat. Naiset ja niiden "se aika kuusta"-jutut. Mietin, että olenko nyt alttiimpi ja herkempi kuukauden tiedätte kyllä mille ajankohdalle, kun olen dieetillä. Kyllä näitä päiviä on varmaan hauska mummona kiikkustuolissa muistella: "Silloin kun minä olin nuori ja sillä kisadieetillä ja olin ihan äkäinen muija vaan..." :D
Laitetaanpa vielä muutamat iloiset kuvat tekstin yhteyteen, ettei kellekkään vaan jää mielikuvaa äkäisestä fitnessmuijasta dieetillä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti