Lisää rautaa ja hiilarii!

Dieettiä on kahdeksan viikkoa takana. Kunto on kireä. Olo tuntuu tosi pikkuruiselta ja tiukalta. Etukäteen ajattelin, että muutos normi elämän fysiikan ja kisafysiikan välillä ei ole niin suuri. Tai kun tiesin, ettei kyseessä ole kuitenkaa pullasorsasta bikinibeibeks -tarina, en kuitenkaan arvannut, että tulisin silti pohtimaan omaa kokoani. Tietyllä tapaa olen joutunut sopeutumaan tähän "uuteen kroppaa". Jotenkin olin tottunut siihen että olin vähän "isokokoinen" lihaksien (ja of course myös rasvan) vuoksi. Nyt kun rasvaa on tirissyt pois, niin näytän omasta mielestä vain laihalta ja pieneltä. Oma silmä tulee kyllä niin sokeaksi peilikuvaa kohtaan.

No joka tapauksessa vaikka elopaino on pudonnut, niin en ole joutunut pudottamaan rautaa. Samat painomäärät nousevat ja kehitys on ollut tasaisen progressiivista. Ja tällä viikolla tapahtui ihmeitä! En olisi uskonut, että dieetillä nostaisin sarjapainoja kovinkaan huomattavasti jos lainkaan. Mutta tällä viikolla nostin lähes jokaisessa liikkeessä ihan selkeästi raudan määrää. Ja jaksoin ihan kevyesti tehdä sarjat! Ajattelin, että wouu mähän jaksan! :D Fiilis oli vähän sellainen superwoman tyylinen. :D Tämä viikko oli mulle itselleni todiste siitä, että vaikka massaa katoaa vartalosta niin voimatasoni eivät ole kärsineet dieetistä. Se tuntuu hienolta. 

Hienoa on myös se, että olen terve! Kevään sairastelut ovat jo niin historiaa, samoin kipuhidasteet. Kun dieetti alkoi, toivon ja päätin, että en halua tulla kipeäksi. Kunhan vain terveenä saisin rokata tän viimosen loppusuoran kisoihin. Mitä vaan voi tietysti vielä käydä, mutta turha surra etukäteen. Olen tosi tyytyväinen, että olen pysynyt terveenä ja treenit ovat rullanneet mukavasti eteenpäin. Kaikki pienetkin ilonaiheet ovat nyt sallittuja hehkuttamisen aiheita! :)

Tänään ilonaiheena olivat hiilihydraatit. Vietin taas tankkauspäivää ja nyt täytyy kyllä sanoa, että päivä on ollut hyvä. Erinomainen oikeastaan! Olen vain makoillut, syönyt, ottanut torkut, syönyt, makoillut takapihalla ja käynyt leffassa hedelmäsalaatti ja riisikakut eväinä. Tänään olen ollut todella kylläinen. Ja kesän jäätelösaldo nousi kahteen. ;D

Haluaisin vielä taputtaa itseäni olkapäälle ja olla ylpeä siitä, että olen selvinnyt dieettiä näinkin pitkälle. Kisaan valmistautuminen vaatii mielestäni aika lailla sitoutumista. Meillä ei dieetin kanssa ihan heti synkannut, mutta nyt tämä suhde luistaa jo paremmin. Välillä on vähän erimielisyyksiä ja tekis mieli antaa rukkaset elintarvikevaa'alle. On tämä kuitenkin niin omanlaisensa juttu ja tässä nyt on vaan sitä jotain. Katsotaan kuinka pitkälle tämä fitness-suhde kestää. Ekana highlight:ina odottaa Jyväskylä 19. syyskuuta. Seuraavat mahdollisuudet elvyttää fitnessromanssi olisivat Oulussa viikko Jyväskylän jälkeen ja Lahdessa lokakuun toisena viikonloppuna. Jatkosta en uskalla luvata vielä mitään, koska kyseessä on kuitenkin tällainen fitness-kesäromanssi. Heikkoina hetkinä kyllä ajattelen, että kun syksy on ohi, niin sitten mun elämä jatkuu ilman kisadieettejä. Mutta katellaan nyt... Sen verran voin vinkata, että mun ja dieetin yhteistyön lopputulosta voi tulla tsiikaa sitten sinne Jyväskylään. Kaverit, lippuja ostamaan!(;

Tää dieetti on kyl välillä yks nälkäpeli... :D