Kesä ilman jäätelöä

Hellurei pitkästä aikaa! Maaliskuu näköjään vierähti ilman ainuttakaan postausta. No lupaan päivitellä vähän aktiivisemmin, kunhan dieetti alkaa. Viime viikot ovat menneet treenien suhteen mukavasti. Niin kuin yleensäkin. Tuntuu, että harvoinpa ne reenit menee penkin alle tai ei olisi fiilistä lähteä treenaamaan. Sen takia tää taitaa ollakin se mun juttu. Nautin siitä ja aina löytyy fiilistä lähteä salille.

Läheiset kyllä tietää, että reenin lisäksi tykkään syödä. Syödä hyvin ja paljon. Viime aikoina ruokailu on vaan vähän tökkinyt. Ei sillä etteikö sapuska uppoaisi, mutta mulle on tullut kyllästymisiä joidenkin ruoka-aineiden kohdalla. Esim. kaikkien true-bodareiden rakastama rahka. Toinen mikä tursuaa mulla korvista ulos on pähkinät. En tiedä mistä tää on tullut, mutta nämä ravintoarvoiltaan niin helposti ruokavalioon käyvät ruoka-ainekset ovat vaan alkaneet kyllästyttää.

Sitten muistin, että mullahan on blenderi ja siitä asti rahka on sujahtanut smoothien muodossa alas. Ja nyt oikein odotan mun päivittäistä smoothie hetkeä! Niin että eipä tässä ruokailussakaan ole loppujen lopuksi ollut kauheasti vastoinkäymisiä.

Viikonlopun herkkuja.

Sitten siihen kaikkien odottamaan dieettiin. Alustavasti suunniteltiin, että dieetti alkaisi kesäkuussa. Tavallaan elättelin toiveita, että se riittäisi, mutta faktahan on se että tästäkin rimpulasta pitäisi saada aika monta kiloa veisteltyä pois. Positiivista on se, että kehitystä näyttäisi tulleen ja paino huitelee tällä hetkellä korkeimmissa off-kauden lukemissa. Jotta musta saataisiin kuorittua kireä paketti, niin näillä näkymin dieetti alkaa jo toukokuussa.

Kesädieetti tarkoittaa sitä, että kesä mennään ilman jäätelöä. Been there, done that. Pääseepähän niin sanottuun kesäkuntoon siinä dieetin ohessa. :D Tavallaan mua jännittää tää dieetti tosi paljon. Ensimmäisellä dieetillä mulla ei ollut mitään vertailukohtaa ja kroppa otti kaiken kiltisti vastaan ja toimi kuin unelma. Toisen dieetin aikana vertailin ensimmäistä ja toista dieettiä. Kroppa ehkä muisti mikä sitä odottaa, mutta suostui kuitenkin yhteistyöhön ja toimi terveen kropan lailla. Lopputulos oli juuri sitä mitä toivoin, sijoitukset miellyttivät ja olin tyytyväinen.

"Tougher than yesterday."

Mutta tämä kolmas dieetti... Jännittää koska se on kolmas dieetti ja nyt mulla ei ole tavallaan samanlaisia odotuksia tai tavoitteita kuin aikaisemmilla dieeteillä. Hah. Tai no onhan mulla edelleen samoja tavoitteita, kuten:

-Haluan olla kireässä kunnossa. Rasvat samoissa lukemissa kuin aikaisemmissa kisoissakin.
-Hyvät sijoitukset

Mutta jollain tapaa tämä kolmas dieetti jännittää mua eri tavalla. Mietin toimiiko kroppa hyvin vai muistaako se kaiken "kärvistelyn" ja pistää hanttiin, puolustautuu. Olisko se voinut vuodessa unohtaa miltä dieetillä tuntuu olla? Toisaalta mun keho on pelittänyt niin täydellisesti dieeteillä, että turhaapa kai stressaan. Oon niin kiitollinen, ettei mulla ole koskaan ollut mitään vaivoja tai terveysongelmia fitnessurheilun takia.

Toiseksi mua jännittää se, että tänä vuonna SM-kisoihin on vain yhdet karsinnat syksyllä. Ja totta vie, haluan päästä jatkoon. Huh, ihan jännittää jo kun mietin kilpailua. Siis todella odotan, että pääsen taas kilpailemaan. Taidan olla aika kilpailuhenkinen... :D Noh, näihin tunnelmiin lopetan tällä kertaa tän pikaisan päivityksen! Kivaa loppuviikkoa everybody! :)

Here we go again!

Jokohan se pitäisi julkistaa ihan virallisesti, että kyllä sitä sittenkin lähdetään tänä vuonna kisaamaan! Instagramin seuraajat jo sen tietääkin, mutta nyt teille muillekkin tiedoksi, että kisaan seuraavan kerran syksyllä 2017. Huii, tässä on enää muutama kuukausi dieetin alkuun!

Kisalisenssi on maksettu ajallaan tammikuussa ja alustavasti dieetti alkaa kesäkuussa. Katsotaan, jos dieettiä tarvitsee vähän aikaistaa, mutta mulle itselleni sopisi oikein hyvin, jos dieetti ei olisi kovin pitkä. :D Jotenkin jännittää ihan hirmuisasti, vaikka olenhan siellä lavalla jo ehtinyt kokemusta saada. Jännittää ehkä siksi, että haluan kisakuntoni olevan kovempi kuin edellisellä kerralla. Jännittää, jos en olekaan yhtään kehittynyt. Jännittää, jos kaikki meneekin ihan penkin alle.

Samaan aikaan olen tosi innoissani. Vaikka jännitän, niin toisaalta en haluaisi luopua jännittämisestä. Jollain tapaa koen, että mulla on paineita pärjätä, koska niin kävi viime kerralla. Tottakai haluan pärjätä ja vieläpä paremmin, mutta se tässä jännittävää onkin, että en voi taata, että menestystä tulee. Kukaan ei voi tietää kuka voittaa ja mitä. Vasta lavalla ja silloinkin päätöksen tekevät tuomarit. On tämä kyllä yks hullujen laji! Lähteä nyt taas kisaamaan, vaikka mikään ei ole taattua.

Mutta sehän se tässä onkin, että menestys ei ole ainut asia, joka palkitsee. Pokaalien lisäksi palkitsevaa on nähdä oma kehitys ja suoriutua kisadieetistä, voittaa itsensä. Ja itse  todella nautin lavalla esiintymisestä, joten se on jo yksi kimalteleva muisto lisää tähän elämään.

Poikkeaahan body fitness lajeista, joissa on jokin suoritus, kuten vaikka 100m juoksu tai penkkipunnerrus. Kukaan ei kysele lavalla ollessa paljon multa nousee penkistä, eikä se oleellinen tieto body fitness kisan kannalta olekaan. Onhan fitnesskisoissakin omanlaisensa "suoritus", kun ollaan lavalla. Se on kuitenkin koko lavalla olo aika. Kuinka esiinnyt, liikut, saat asennot, miltä fysiikkasi näyttää. Ehkä se tässä viehättävää onkin, että vaikka et olisi periaatteessa paras jossain asiassa, niin silti voit pärjätä. Esimerkiksi musta ei tule varmaan koskaan kisojen isoimman lihasmassan omistavaa mimmiä, mutta ei musta tarvikaan tulla.

Kuvan nappasi Petteri Kaakinen

Ja onneksi tässä lajissa voi vähän kikkailla. Voi luoda lavalle illuusion hyödyntämällä omia vahvuuksiaan. Mietin omia vahvuuksiani ja heikkouksiani ja olen sitä mieltä, että kireys, kehon tasapainoisuus, ja esiintyminen olisivat mun vahvuudet. Kunhan saan dieetillä rasvat taas sinne 7-8% niin olisin tyytyväinen. Ja esiintyminen on musta niin kivaa, että se tavallaan tulee "luonnostaan". Tottakai mun täytyy treenata asentoja ja mulla on etuasennossa haasteena monesti mun oikea olkapää. Siellä kirraa muutamat tekijät ja niitä olenkin tässä koittanut ahkerasti venytellä ja saada yläkroppaa
symmetriseksi.

Mutta niin tässä sitä taas mennään! Nyt syön paljon ja ahnaasti. Tämä viikko oli kevyempi reeniviikko ja pyörähdin puntilla vain pari kertaa. Huomenna lähdetään sitten levänneenä takaisin rautojen pariin! :)

Motivoitunein terkuin Ilona 

Seuraavat kisat 2017 vai 2018?

Vuoden 2016 loppu meni blogin osalta hiljaisissa merkeissä. Osaltaan siihen vaikutti kahden kuukauden fysioterapia sijaisuus, eli täyttä työpäivää 2 kk. Osaltaan siihen vaikutti myös minua jo turhautumiseen asti vaivannut flunssakierre. Loka-marraskuun aikana olin toistuvasti flunssassa. Ehjiä treeniviikkoja ei oikein kertynyt. Lopulta pääsin eroon flunssasta ja sain ehjiä treeniviikkoja putkeen ainakin neljä, kokonaisen kuukauden! Reenit maistui ja sitten siinä olikin jo joulu ja joulunpyhät oli ja meni mukavasti. Juuri ennen uutta vuotta flunssa kuitenkin ilmoitteli itsestään yhden päivän vuodelepoon vetäen. Vaakatasossa huilaten ja Netflixin avulla selvisin niin, ettei flunssa pahentunut.

Loppiaiseksi palasin takaisin Jyväksylään ja arvatkaapa minkä tervetuliaislahjan sain. No flunssan! Tuntuu jo epätodelliselta, että olen taas flunssassa. Kertaakaan koko sykyn aikana kuume ei ole juurikaan noussut, vaan tämä on ollut tällaista niiskuttelua. Marraskuussa minua vaivasi kova kurkkukipu, jota ei sentään nyt onneksi ole. 

Katse tulevaisuuteen! ©Petteri Kaakinen

Tämä toistuva pikku flunssailu on pistänyt miettimään, jos siirtäisin tämän vuoden kisailut ensi vuoteen. Tämä laji kun on sellainen, että pitää suunnitella vähän pidemmälle. Ei riitä, että edellisenä päivänä ilmoittautuu kisaan. Kisalisenssi on maksettava tammikuun aikana, jos mielii syksyllä lavalle.

Voi siis kuulostaa kaukaiselta, jos kisaisinkin seuraavan kerran vasta vuonna 2018. Jos mielin ensi syksynä kisaamaan, minulla olisi noin 5 kk aikaa ennen dieetin alkua. Totta kai haluaisin kisata jo tänä vuonna, mutta tämä toistuva flunssailu on saanut pohtimaan sitä, että onko kehitys kärsinyt tästä sairastelusta. Ja totta kai haluan saada lavalle vielä kovemman paketin kuin edellisellä kerralla. 

Vielähän tässä on vajaa kuukausi aikaa miettiä tähdätäkkö ensi syksyyn vai vasta vuoden 2018 lavoille. Katsotaan vähän mikä on mun kunto ja mietitään. Joka tapauksessa treenaan ympäri vuoden (paitsi tietysti flunssassa)  ja pyrin saamaan kehitystä kisaisin sitten tänä vuonna tai vasta seuraavana. :)

Fitfarmin pikkujoulut ja hiilarilisäyksiä

Hellou pitkästä aikaa! Kerrataas vähän syksyn kuulumisia ja mitä viime aikoina olen puuhastellut.

Viime viikonloppuna oli taas tiimin yhteinen treenipäivä ja illalla sitten Fitfarmin pikkujoulut. Minä ja kohtalotoverini Mari mentiin tietysti takareisi-pakara-ryhmään salilla. Mukava pumppi ja polte saatiin ja ennen kaikkea oli hyvä meininki yhdessä reenatessa!

Iltapäivällä istuttiin valmentajan kanssa ja jutusteltiin elämästä ja kuolemasta. Okei, ei kuolemasta mutta elämästä, reenistä ja ruuasta. :D Tehtiin taas pikku lisäyksiä päivittäiseen ruokavalioon. Suomeksi: lisää hiilaria. Hiilihydraatteja on lisäilty tässä pitkin syksyä ja musta tuntuu, että kaikki vaan uppoaa.


Valmentajan sanoin kunto on siisti, joten ei tässä tosiaankaan ole ehtinyt kauheata bulkkikuntoa vieläkään kasvattaa. Pääasia, että ravintoa on riittävästi, jotta lihaksilla on tarpeeksi rakennusaineita kasvuun. Ylimääräinen rasva pitäisi kuitenkin dieetillä polttaa pois. Mulla rasva on kerääntynyt tasaisesti ympäri kroppaa. Niin sanottua ongelmakohtaa mulla ei rasvankertymisen suhteen ole, vaikka omasta mielestänihän kaikki rasva tulee tuohon keskivartaloon. :D Mutta on se uskottava, se on tasaisesti ja siististi ympäri vartaloa.

©Tomi Rehell

Rasvaprosenttia en ole viime aikoina käynyt mittaamassa, joten tarkkoja lukuja en tässä kohtaa voi heitellä. Olen myös tietoisesti pyrkinyt välttämään turhaa vaa'alla käyntiä ja painoa tuleekin lähinnä tarkkailtua siinä mielessä, että eihän se vaan lähde laskuun. Painonnousu ei näköjään olekaan niin helppoa. :D Ruokaa on, mutta seuraavalle kilolukemalle pääsy tuntuu hyvin kaukaiselta. No katsotaan tämän lisäyksen jälkeen, jos saataisiin uusia lukuja vaa'alle. Aineenvaihdunta pelaa ja kroppa toimii, niin mikäs tässä! :)

Palataan takaisin viime viikonloppuun. Ennen pikkujouluja kävin myös zekkaamassa yhdet mahdolliset kisabikinit. Ja niinhän siinä kävi, että bikinit lähti mun matkaan! Biksut on aivan ihanat, mutta vähän saan jännittää mahtuuko yläosa varmasti, kun nämä eivät olleet mittatilaustyönä juuri minulle tehdyt. No sen näkee sitten lopullisesti vasta dieetillä, kun kroppa tiivistyy ja rasvat ovat pienissä lukemissa.


Illalla suunnattiin Tampereen hotelli Torniin viettämään Fitfarmin pikkujouluja. Oli ihanaa ja vähän hassuakin nähdä kaikki tutut jumppapirkot pikkumustat ja korut päällä, kun yleensä tulee tavattua trikoot jalassa. :D Kaikki olivat niin hienoina ja Rehellin Tomi otti paikan päällä kuvia juhlakansasta.

©Tomi Rehell

Pöytä notkui perinteistä Fitness ruokaa riisiä ja kanaa, mutta ei mitään perustasoa vaan astetta maukkaampaa ja mehukkaampaa. Kanan rintafileet olivat super meheviä ja maustettujen kasvisten ja salaattien lisäksi tarjolla oli herkkusuille myös kastiketta ja lämmintä, tuoretta leipää! Ihan voitakin oli! Leipä taisi olla ainakin meidän pöydässä yksi parhaista herkuista. :D Kahvien ja makeitten suklaakakkusten jälkeen oli ohjelmaa. Stan up koomikko nauratti parhaansa mukaan ja ohjelmaan mahtui pieniä leikkejä ja huutokauppakin.

Ihan oikeaa suklaista herkkuakin tarjoiltiin fitnesspiireissä!;)

Kun väsymys jo hiipi nurkan takaa, meidän Jyväskylän poppoo lähti ajelemaan kotiin päin. Kiitos turvalliselle kuskille Hannalle ja Marille joka piti seuraa kuskille, kun minä simahdin uneen matkalaukkuun nojaten takapenkillä. Kivat kemut oli ja kivoja kuvia jäi muistoksi! Kiitos team Fitfarm ja ihanat tiimitoverit! <3

Motivaatiobuusti

Viime viikonloppuna Jyväskylässä kisattii karsintapaikoista Lahdessa järjestettävään Nordic Fitness Expoon. Kun en itse kisaa tänä syksynä, niin olin sitten kuluttamassa Paviljongin penkkejä ja jännittämässä tuttujen kisamenestystä katsomon puolella. Lavalla oli paljon tuttuja ja suurinosa pärjäsikin ihan älyttömän upeasti! Onnea kisamenestyksestä ja zemppiä vielä Lahteen! :)

Isot miehet lavalla.

Sanoisin, että ainakin sain hirveän kisakuumeen! Mutta myös paljon motivaatiota. Lähdinkin vielä sunnuntai-iltana viikon vikalle jumpalle, joka meni kyllä niin perille kuin olla ja voi vaan.

Viime viikkoina reenit ovatkin olleet pääsääntöisesti aika huikeita. Ensi viikolla mulla olisi lepoviikko vuorossa ja toivon todella, että maltan ottaa kevyesti. Vanha rakas lentopallo on myöskin pyrkinyt takaisin mun elämään ja olenkin käynyt läpsyttelemässä palloa. Vaikka salia ei voita mikään, niin kyllä tuo pallolaji on lähellä sydäntä. Ihanaa vaihtelua on ollut tuo pelaaminen. Täytyy tässä kuitenkin tarkkailla, ettei olkapää ala läpsyttelystä oirehtimaan pahasti, jottei salitreeni kärsi.

Tosiaan omat kisasuunnitelmat ovat vielä himpun verran auki. Lähinnä se että milloin. Vähän on väläytelty ajatusta syksystä 2018. Tässä olisi hyvin aikaa kerryttää pihviä. No mitään ei ole lyöty lukkoon. Se on varmaa, että kova reeni jatkuu ja halu kehittäyä on kova! :)

Tiimipäivä

Eilen pyörähdettiin taas vaihteeksi Tampereella tiimin päivillä. Lähdettiin perinteiseen tapaan Jyväskylän mimmien kanssa yhtä matkaa ja päästiin heti höpisemään kaikkia fitnessjuttuja.

Tapasin valmentajaa ja mua jännitti taas niin hirveästi näyttää omaa kuntoa. Harri sanoi, että mulla on siisti off-kunto, jee! Jotkut asiat uskoo vasta sitten, kun joku ammattilainen sen ääneen toteaa. Kiitti Harri! :) Reidetki vielä kuulema lohkeaa, jipii!

Olin kyllä niin tyytyväinen, että kunto on pysynyt siistinä. Jotenkin olen taas paljon levollisemmin mielin, kun sain ammattilaisen näkemyksen asiaan. Ja sitähän jo edellisessäkin tekstissä sanoin, että haluan pitää kunnon siistinä niin, että välillä on varaa joustaa ruokavaliossa. Hyvin on siis suunnitelma toteutunutkin. :)

Päädyttiin kaikki Jyväskylän fitnessmuijat treenaamaan olkapäitä. Oli kyllä huikean hyvä treeni! Ensinnäkin on ihan kiva välillä treenata isommallakin porukalla ja toiseksi, ihanaa välillä kun joku muu ohjaa treenin!:D Sain taas hyviä vinkkejä ja tekniikan hiontaa. Innolla odotan, että pääsen ensi viikolla testaamaan uusia juttuja omassakin treenissä!

Kauppakierroksen ja ruokailun jälkeen käytiin kuuntelemassa vielä Vertti Harjuniemen luento. Sain taas muutaman hyvän jutun mietittäväksi. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas niin onnistunut ja kotimatkalle lähdin hymy huulilla. Maisteltiin kotimatkalla Quest Barin limited edition pumpkin pie patukkaa ja voin vaan sanoa, että oli niin suussasulavaa! Makea loppu makealle päivälle! ;)

Back to Jyväskylä!

Hellurei! Meitsi on asettunut taas takaisin Jyväskylään ja viimeiset urakat opintojen eteen ovat täydessä vauhdissa. Puhkun hirveästi intoa, kun mulla on uusi koti niin hyvällä paikalla ja kämppä on todella valoisa!

Valoisalta näyttää elämä muutenkin. Treenit pyörii hyvin ja haluan korostaa, että todella hyvin! Nyt kun ei tarvitse sovittaa treeniaikoja vuorotyön mukaan, olen todella nauttinut siitä, että saan treenata juuri silloin kuin haluan. Opinnäytetyön tekemisessä on se hyvä puoli, että olen aika lailla itse omien aikataulujeni herra.

Valoisa koti, valoisa tulevaisuus.

Viime aikoina olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että mulle sopivin puntti ajankohta on iltapäivä-ilta-akselilla. Aamuisin tykkään käydä lenkillä, mutta salitreenistä saan enemmän irti päivän edetessä pidemmälle. Tuntuu, että olen jotenkin enemmän hereillä ja valmiina treeniin iltapäivän ja alkuillan aikoihin. Tämä tietysti sopii mun kunnianhimoiseen tavoitteeseen, että panostan opiskeluihin aina aamupäivisin.

Aerobista tosin ei nyt tule paljoa harrastettua, muuta kuin hyötyliikuntaa. Tosin nyt on ollut niin kauniita syysaamuja, että pakkohan tonne Jyväsjärven rantaan on päästä nauttimaan auringosta! :D

Tämän hetken tilanne muistuttaa minua aikaisemmistakin opiskeluvuosista. Muistan kun joskus luin koulun kirjastolla tenttiin ja palkinnoksi sain mennä salille. Esim. luen tämän kappaleen ja sen jälkeen saan mennä salille. Tai luen kello kolmeen asti ja sen jälkeen saan lähteä treenaamaan. Treeni toimi mulla koulunkin suhteen eräänlaisena motivaattorina. Salitreeni oli kuin itsensä palkitsemista ahkeran opiskelun jälkeen. :D Se oli ja on edelleen mun omaa aikaa, treeniaikaa josta todella nautin. Liikunta on mulle sellaista kivaa vapaa-ajan vietettä! ;)

Kuvat on mun ekalta kisadieetiltä. Sanoisin että reidet oli aika kireet. :D

Ruokailun suhteen tuntuu, että nyt taas helpottaa kun tasaisempi arki alkoi. Kesällä tuntui, että olin välillä vähän sekaisin onko nälkä vai ei. Tai ainakin töissä mulla oli aina nälkä. :D Vuorotyön piikkiin laitan aika paljon. Kyllähän työkaverit ekan kerran kummeksui mun valkuais-puuro-komboa, mutta taisivat tottua mun outoihin tapoihin. :D (Oikeasti kokeilkaa! Eli munan valkuaista ja kaurapuuroa!)

Kesällä pyrin siihen, että viikonloppuna herkutellaan ja viikolla ei. Kyllä muuten maistui pizza ja Ben&Jerry's! Ei niitä ns. turhia kesäkiloja tainnut hirevästi kuitenkaan tulla, kun eilen salilla eräs tuttu tokaisi, että sullahan on vielä vyötärö tallella. :D

No joo. Eli painossa on varaa vielä muutama kilo tullakin lisää, mutta pyrin pitämään kunnon mahdollisimman siistinä. Sillain että on varaa välillä joustaa ruokavaliossa. Tavallaan säilyttää eräänlainen rentous ruokailussa off-kaudella, mutta kuitenkin ylläpitää pitkäjänteistä treeniä tukevaa ruokavaliota. Tuntuu, että nyt voisin sanoa olevani palautunut kisadieetistä. Ruoka maistuu, reeni maistuu ja olo on hyvä.

Hiilihydraatteja lisättiin jokunen viikko sitten ja aluksi tuntui, että apua mähän turpoan ja aamupala tuntui järkyttävän isolta. Nyt kuitenkin olen jo vähän eri mieltä. :D Loppujen lopuksi pienet lisäykset tuntuivat todella isoilta, vaikka olivatkin oikeasti ihan kohtuullisia lisäyksiä. Ehkäpä siinä mieli teki tepposet ja sitä kuvitteli pullahtavansa. Edelleen säästän herkkuhetket viikonloppuun ja arkena sykitään tiukemman linjan mukaan.

Mini-minä vuosi sitten dieetillä.

Hauskaa on tällä viikolla ollut myös se, kun olen päässyt takaisin Jyväskylän salilla käymään. Välillä on ihan hyvä käydä muualla treenamassa, siitä saa ihan uutta virtaa, kun treenaa eri ympäristössä! :) Katotaan parin kuukauden päästä mun täytyy käydä visiitillä jossain muualla salilla, kun alkaa sama ympäristö tökkimään. :D Onneksi Jyväskylä on urheilijan paratiisi ja täältä löytyy saleja vaikka muille jakaa. :D

Eli summa summarum. On kivaa olla taas Jyväskylässä, kivaa kun arki lähtee pyörimään, ihanaa kun on ruokavaliossa lisää hiilihydraattia ja ihanaa kun treeni kulkee! Vielä kun saan kämppään kunnon sängyn, niin voin todeta, että lepo ja unikin saa vähän ihanuutta lisää. (t. patjalla vielä reilu viikon majaileva :D )

Vuosi sitten tälläinen synttärikakku...

...Tänä vuonna tämmöinen kakku!

Mainitsemisen arvoista on vielä se, että juhlin viime viikolla synttäreitäni. Okei se ei ollut se juttu, vaan se, että mulla oli ihan oikea synttärikakku! Paras ystäväni lupasi leipoa mulle kakun ja melkein taas itkin kun se oli musta niin ihana ajatus! :D Vuosi sittenhän olin mun ekalla kisadieetillä, eikä synttäripäivänä herkkuja syöty. Synttärikakun korvikkeena toimi silloin kasa munakasta ja parsakaalia. Mutta kyllä kuulkaas sekin maistui! :D

Ihanaa syksyn alkua kaikille! xoxo