o

o

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kisaraportti osa 1: Body Fitness Junior SM-kisat (KUVIA)

No niin, nyt tulee vihdoin sitä kauan odotettua kisaraporttia! Mulla oli tänään viimeinen työharjoittelupäivä ikinä fysioterapia tutkintoa varten, joten kisojen jälkeen on ollut aika tiiviitä päiviä. Kisatuntemuksien jakaminen on siis saanut kärsivällisesti odottaa... Mutta nyt vihdoin on aikaa ja paukkuja raapustaa teille meikäläisen raportointi kisoista! :)

Ensimmäisessä osassa käyn läpi vähän viimeistelyviikon ja kisaa edeltäneiden päivien ja tuntien tapahtumia. Ja jos vauhtiin päästään (kun päästään:D) niin juniori sarjan kuvat ja tunnelmat mahtuvat kans tähän raporttiin! Varoitus, tästä on tulossa pitkä teksti. Ottakaa mukava asento ja popparit tai porkkanat esiin, niin sit mentiin!


Rekisteröinnin jälkeen tyytyväisenä.


Viimeistely viikko oli kuin tanssia. Kävin joka aamu kävelemässä rannassa, juuri kun aamuaurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Verryttelin, rukoilin ja kertasin mitä kisavalmisteluja mun piti tehdä minäkin päivänä. Vika viikko meni käytännössä siinä, että join ihan törkeen paljon vettä, ravasin pissalla, söin hiilaripainoitteista ruokaa ja mua janotti siitä huolimatta, että vedin jopa 6 litran vesimääriä. :D Sen tarkemmin en ala tässä avaamaan mitä ja kuinka paljon söin mitäkin, koska se olkoon minun ja valmentajan välinen salaisuus. ;)

Niin ja palelin! Se palelu oli jotain ihan ennenkuulumatonta. Voi olla että syksylläkin palelsi yhtä paljon, mutta ainakin tällä kertaa palelu oli jotain ihan omaa luokkaansa. Toisiksi viimeisenä yönä mulla oli pitkähihainen, aito villapaita, kollarit ja kolme peittoa. Siis kolme peittoa! :D Se palelu oli tietysti hyvä juttu tässä tapauksessa, koska se vaan kielii siitä, että viimeistelyt toimivat. Keho reagoi juuri niin kuin viimeistelyillä halutaankin kropan reagoivan. Onneksi mulla oli kohtalotovereita ja saimme jakaa viime hetken tuntemuksia toisten dieettiläisten kesken.

Viimeistely viikolla tosiaan on tarkoitus saada se kroppa priimaan esittelykuntoon. Läträtään veden, suolan ja hiilarin kanssa. Toivoin todella, että viimeistelyni menisivät nappiin ja tiedättekö mitä! Ne menivät! Viimeisinä päivinä yhden vuorokauden aikana katosi vielä kokonainen kilo nestettä! Kisoissa olin kireä mutta lihakset oltiin saatu aika hyvin täytettyä. Näytin siis "täydemmältä" kuin syksyllä, mikä oli minulle tällä kertaa todella eduksi.


Tässä kohtaa vuorokaudessa oli lähtenyt kilo kuin tuhka tuuleen. Huomaa: villapaita päällä.


Perjantaina aamupäivällä maalattiin mulle eka kerros kisaväriä. Sen jälkeen kerättiin romppeet ja hypättiin autoon, suuntana tietenkin Helsinki! Matka meni tosi mukavasti ja pysähdyttiin Kuortin ABC:llä syömässä. Kuski söi herkullisen noutopöydän, kyytiläinen kolmioleipää ja munkkia ja minä söin sitten kylmää riisiä ja kanaa. :D Snäppiä seuranneet varmaan tietääkin jo, että mulla on outo mieltymys syödä riisi ja kana kylmänä. En lämmitä niitä, vaikka mikro olisi käytettävissä. Se on niin paljon parempaa kylmänä!

Stadiin päästyämme heitimme kamat hotellille ja minä puin kisabikinit päälle hotellihuoneessa. Oli nimittäin aika lähteä rekisteröintiin. Rekkari tapahtui kisapaikalla eli Helsingin kulttuuritalolla. Saatiin jonotella varmaan lähemmäs tunti, mutta tulipahan pakolinen paha suoritettua. Mulle sanoivat rekisteröinnissä, että biksujen alaosa pitää sitten liimata kunnolla. En yhtään yllättynyt, sillä viimeksikin sain aika samanlaista palautetta. Eli käytännössä se tarkoittaa, että bikinien alaosan tulisi peittää riittävästi pakaraa ja bikiniliiman avulla kangasta voi vähän venyttää. Sentään ei tarvinnut ruveta saumoja ratkomaan, jotta olisi saatu lisää leveyttä alaosaan. Sellaistakin nimittäin saattaa joutua tekemään, jos biksut eivät mene läpi tarkistuksesta. :D


Perus viimeistely sapuskaa.


Reksiteröinnistä singahdettiin sitten valmentajan hotellille väri- ja kuntozekkiin. Tuomio väristä oli positiivinen. Samalla värisetillä mennään kuin edellisetkin kisat. Eli illalla toinen värikerros ja aamulla sitten vielä yksi. Valmentaja katsoi myös, että lisätankkaus illalla tekisi kisakunnolle hyvää ja minäkös siitä ilahduin! Eli siitä sitten äkkiä omalle hotellille puuroa ja Nutellaa syömään! :D

Päivä oli ollut pitkä sekä minulle että rakkaalle kuskille. Vielä ei päästy kuitenkaan nukkumaan vaan ryhdyttiin maalaushommiin. Eli toinen värikerros kehiin. Jossain vaiheessa taisi multa itkukin päästä, kun Muksupuuro yllätti koostumuksellaan. Mutta se kahden minuutin maailmanloppu päättyi heti, kun se puuro pääsi perille massuun. Taisi pitkä päivä käydä jo tekemään tepposensa. Mutta se siitä, ihan normaalia mielialavaihtelua. Pitihän mun itkut saada aikaan, kun edelliskerralla ennen kisoja olin itkenyt unissani ruuan perään, niin eihän perinnettä sopinut lopettaa. Jossain vaiheessa on vissiin pakko itkeä ruuan takia. :D Tähän väliin mainittakoon, että veden juonti loppui illalla.

Kun olin kekkaloinut hotellihuoneessa 45 minuuttia ilkosillani odotellessani kisavärin kuivumista, sain vihdoin pujahtaa takaisin potkupuvun uumeniin. Löhöilin hotellihuoneen sängyllä, katsoin lentopalloa televisiosta ja askartelin kisakynsiäni. Tällä kertaa minulla oli liimattavat tekokynnet, koska fysioterapia työharjoittelun takia en voinut ottaa useita viikkoja kestäviä rakennekynsiä. Kynsistä tuli oikein kivat ja ne pysyivät hyvin koko kisapäivän.




Illan viimeisenä hörppäsin suoraan 2 desin kokoisesta viinipullosta kuivatteluviiniä. Alkoi jo väsymys painaa ja niinhän siinä kävi, että pullon jämät kaatuivat päälleni kun näppärästi siinä sängyllä maaten join. :D Mulla oli potkupuvun toinen puoli märkänä ja mietin, että mitä ihmettä teen, kun potkupuvun idea on, ettei tule painaumia ja rajoja väriin. Entäs jos puku on märkä? :D Noo onneksi "onepiece" on sen verran löysä ja minä kisakunnossa sen verran pieni, että siirryin aivan puvun toiseen reunaan, niin että märkä kohta ei koskettanut ihoani. Ajattelin vaan, että ihan sama, ei voi nyt mitään, toivottavasti väri ei tuhriinnu. :D Ja sitten vintti pimeäksi ja unten maille.

Aamulla heräsin jo ennen herätyskelloa ja rupesin valmistautumaan viimeiseen värikerrokseen. Kunhan seuralaisenikin kömpi sängystä ylös niin päästiin maalaamaan. Juuri kun väri oli kuivunut ja olin syönyt aamupalaksi mm. terveellistä Nutellaa ja riisikakkuja, saapui meikkaajani hotellille. Meikäläisesti taiottiin kunnon pakkeliprinsessa ja hiukset kiharrettiin.


Olen aliarvioinut Nutellan täysin, se maistui niin taivaalliselle!


Ennen kisapaikalle siirtymistä räpsittiin kuvia ja taisinpa taas syödä jotain yhtä ihanaa kuin Nutellaa ja riisikakkuja, Niin ja muistinhan sanoa, että kisapäivänä en juonut enää vettä. Hieman suuta kostutin aamulla, mutta that's it. Kannustaja, zemppari ja henkilökohtainen värinlevittäjäni saattoi mut takahuoneelle ja siirtyi itse katsomon puolelle. Nyt jäin tiimiin huoltajien hellään huomaan ja löyttäydyin tiimikaverien seuraan.




Siinä se nyt on! Valmiina lähtöön! 


Takahuoneessa pistettiin jalat kohti kattoa ja makoiltiin jumppamatolla. Nojasin jalkoja seinää vasten selinmakuulla ja pistin kuulokkeisiin kuulumaan mun zemppi-biisin. Kuuntelin biisiä repeatilla niin monta kertaa kuin ehdin. Suljin silmäni ja fiilistelin. Se oli jotain ihan uskomatonta. Valmistauduin henkisesti, rukoilin ja iloitsin siitä minkä taipaleen olin selättänyt. Kohta nousisin lavalle ja saisin vain säihkyä ja nauttia. Voi että mua jännitti ja olin ihan täpinöissäni! Kylmät väreet vaan kulki läpi kehon...


Zemppibiisin kuuntelua ja fiilistelyä omassa musiikkikuplassa.

Takahuoneessa lihasten pumppailua.


Kun me kaikki juniorit oltiin lavan takana jonossa, mulle tuli jotenkin tosi itsevarma olo. Kun verhon takaa asteltiin näyttämölle en voinut kuin hymyillä ja nauttia. Tiesin miten homma etenee, mun ei tarvinnut jännittää sitä. Tuntui tosi varmalta ja tiesin mitä mun pitää lavalla tehdä. Hymyillä, jännittää lihaksia, liikkua sulavasti ja nauttia.

JA nyt niitä kuvia vertailuista!


Minä oon tuo oikean puolimmainen (ihan varmuuden vuoks kerron jos joku ei tunnista meikit naamalla :D).

Mun numero 58!

Mä oon toinen oikealta.

Baby, remember always make an eye contact!;)

Tässä olen toinen oikealta.

Meitsi toinen oikealta edelleen.

Ja nyt meitsi toinen vasemmalta. 

Meikä ensimmäinen oikealta.

Look at me! Thank you! 


Mut otettiin heti ekaan vertailuun, mikä tietää yleensä aika varmaa finaalipaikkaa. No kyllähän se finaalipaikka sitten lohkesikin. Ei muuta kuin korut päälle ja kohta taas lavalle. Olin ensimmäisenä vuorossa i-kävelyyn ja mulle iski pieni paniikki, että hitsi vie mitä mä olinkaan suunnitellut kävelyssä tekeväni. Onnekseni jostain syystä lyhyemmän sarjan kisaajat palkittiin ennen meidän finaalia ja mä sain ehkä minuutin tai kaksi lisää sellaista keskittymisaikaa lavan takana. Se tuli kuin tilauksesta. Kävin mielessäni läpi mitkä asennot otan lavalla ja kerkesin siirtä ajatukset i-kävelyyn. Ja sit mentiin!



Ehkä paras musta lavalta otettu kuva etuasennosta! Kerranki onnistunu otos! :D



Smile and sparkle!


Kun mun vuoro koitti, niin mä annoin vaan palaa ja nautin! Oli siistiä, kun sain astella finaaliin ensimmäisenä. Olin ihan yksin lavalla ja kaikkien oli pakko katsoa mua. Lavalla ei ollut ketään muuta ketä katsoa. :D Siis just toi fiilis, mikä siellä lavalla on, se peittoaa kaiken sen dieettikärvistelyn taakseen. Vaikka välillä lihakset tärisee ja hiki on, niin siinä sitä vaan hymyilee aidosti onnellisena ja keskittyy esiintymiseen. Se on niin huikeeta!

Tässä sitten vielä finaalin vertailuista kuvia.


Mä toinen oikealta.

Nyt vasemmalla ekana.

Olkapään säikeet ainaki irtoo hyvin. :D (Edelleen ekana vasurissa.)


58


Palkintojenjaossa tytöt rupesivat hupenemaan ja lopulta jäljellä olimme enää minä ja tiimikaverini Nelli. Lopulta minä pokkasin hopeaa ja Nelli sai ansaitusti kultaa. Pystit jaettiin oikeudenmukaisesti, enkä tosiaan hävinnyt huonommalleni vaan mestaruus meni ansaitusti toiseen osoitteeseen. Onnea myös siis tiimikaverilleni Nellille! :)

Mut mitä siis just äsken tapahtu! SM-hopeeta? Mulle?! No totta ihmeessä!!!



No nyt on iso pytty kourassa! :D


Niin. Minä sain SM-hopeaa! Yksi unelmani toteutui! Kova työ ja pitkäjänteisyyteni palkittiin. Olen niin iloinen ja kiitollinen! Hopean voitto tuntui niin hyvältä. Tiesin, että ansaitsin sen pystin ja sain olla tyytyväinen. Se hopea kuului mulle ja nyt mä saan iloita siitä menestyksestä! Siis kuinkas paljon tätä saa hehkuttaa!!?? :D Jee!!

Junioreiden kärkisijoille pääseminen tarkoitti kuitenkin sitä, että kisapäivä ei loppunutkaan siihen. Sarjamme kolme parhainta sai osallistua yleiseen sarjaan. Minulla oli siis vuorossa vielä body fitneksen yleisen sarjan Fitness Classic kilpailu...  Siitä sitten lisää seuraavassa osassa! ;)


Kuvan otti Tomi Rehell.


1 kommentti:

  1. Mahtavaa!!!! Oot huippu. Ihana toi kohta ku ne viinit kaatu päälle... meet vaa asun toisee reunaan.. lol xDD

    VastaaPoista