Tätä päivää olin odottanut. Olin kirjoittanut useita listoja ruoka-aineksista, joita suunnittelin popsivani. Olin käynyt kuolaamassa kylmähyllyllä riisipiirakoita ja nuuskutellut paahtoleipiä. Toissapäivänä sain myös kauheat hepulit, kun ajattelin kaikkia ihania suklaakonvehteja. Ihan kuin olisin ollut sokerihumalassa pelkästä suklaan ajattelusta. Valikoin namupussiini parhaat joulukonvehdit, lakuja, vihreitä kuulia sekä tummalla suklaalla päällystettyjä mansikoita. Täytyihän sitä varautua hyvin tähän maagiseen mässäilyyn.
Eilen iski kuitenkin paniikki. Entä jos en ehdi syömään kaikkia ihania nameja, joista olen haaveillut. Tai entä jos petynkin niiden makuun. Voi hyvänen aika, on sitä ihmisellä murheet! Nyt hävettää.
Himoitsemani riisipiirakat maistuivat niin herkullisilta kuin muistinkin. Sen virheen tein, että mutustelin suklaata jo aamupäivästä saaden kurjan öklötys olon. Joululöylyjen jälkeen ei kuitenkaan ollut ongelmia ruokahalun puuttumisen suhteen. Hyvin upposi. Ja otin lisää. Varsinkin meidän perheen jouluspesiaalit muussi, lihapullat ja karjalanpaisti kutkuttivat makuhermojani.
Nukkumaan käydessä olo oli aika pönäkkä. Taisin vetää överit. Pohdin vierinkö huomenna salille vai saanko kamalan herkkukrapulan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti